Kukoista!, osa 4

Iloitse aisteistasi

Aisteilla kosketamme maailmaa. Kuuleminen, haistaminen, maistaminen, koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen sekä näkeminen tuovat meille kokemuksia, tietoa ympäröivästä maailmasta ja myös mielihyvää, nautintoa.

Lomalla eri ilmastossa, uudessa ympäristössä tai omalla kesämökillä kuulemme selvästi elämän äänet: annamme värien hyväillä silmiä, haistamme uudet tuoksut ja kävellessämme paljain jaloin hiekalla tunnemme sen kutittavan varpaiden välejä. Sellaisina hetkinä tunnemme itsemme rennoiksi ja eläviksi, olemme kokonaisesti tässä ja nyt.

Aisteja voi avata tietoisesti. Huomion kiinnittäminen aistimiseen rauhoittaa ahdistuneita ajatuksia, niin että mieli vapautuu varsinaiseen huomioiden tekemiseen. Kun mielen radio hiljenee, kaikki muu pääsee kukoistamaan.

Laajentamalla aistiherkkyyttä voi oppia kokonaan uuden aistivoimaisen tavan elää ja tuntea. Harjoittelemalla voi laajentaa jokapäiväisten tehtävien merkitystä. Tarkentamalla vastaanottokykyä ja keksimällä uusia tapoja kokea nykyhetki elämisen laatu paranee. Kun esimerkiksi peset astioita, tarkkaile, miten kauan pystyt pitämään huomiosi pesun äänissä, veden loiskeessa, astioiden kilinässä, sormenpäiden saippuavaahdossa, huoneen tuoksussa. Anna huomion viipyä kaikessa tässä ja huomaa, mitä tapahtuu.

Tai kun teet seuraavan kerran ruokaa, valmista ateria, jossa ainekset ovat erikseen. Ala sitten syödä hitaasti maistellen jokaista suupalaa, nauti ruoan mausta, haukkaamisesta, pureskelemisesta ja nielemisestä. Tunne, miten hampaat ja kieli toimivat. Keskeytä välillä syöminen ja huomaa muutokset makujen maailmassa. Niele sitten ruoka hitaasti. Tällä tavoin syödessä saatat hämmästyä, miten kylläiseksi tulet jo ennen kuin lautanen on tyhjä.

Intoa ilmassa

Nuoriso kuluttaa iltapäiviä tekemällä listoja mitä kaikkea opiskeluelämässä tarvitaan. Muuttolaatikoiden pohjalle on jo pakattu vähän astioita. Reissu Ikealle on suunnitteilla. Intoa piisaa, vähän jännitystäkin - meillä kaikilla.

Itse kävelen kaiket aurinkoiset päivät pelloilla lumikengät jalassa tai istun sisällä lueskelemassa puutarhalehtipinoa, suunnittelemassa, haaveilemassa, tekemässä listoja kasveista joita hankin. Ensimmäiset siemenet on jo kylvetty, osa on jo itänytkin: maurinmalva, rohtosalkoruusu, iisoppi. Tänään on kylvövuorossa pääsiäisohrat, lauantaina viisi lajiketta luomutomaatteja.

Kissat intoilee hyppimällä ikkunasta toiseen, pudottavat vauhdissa kaiken pöydille kasaantuneen. Muiden muassa litran ohranjyviä sekä ne kymmenet pussit erilaisia kukkien ja vihannesten siemeniä, jotka olen järjestellyt jo moneen kertaan kylvöajan mukaan.

Koirat haluaisivat asua pihalla. Molemmilla taitaa olla juoksu, joten ulkoilevat ainoastaan narussa ja valvottuina. Vielä kun tuo aurinko intoutuisi sulattelemaan vauhdilla lumet pois..

Asiaa tekniselle tuelle

Viikonloppu vierähti nopeasti. Miehen kolme kotipäivää kuluivat rattoisasti tietokoneen äärellä istuskellessa, sillä nyt on kaikki meidän läppärit pimahtaneet ja niitä pitää kovasti yrittää korjailla.. huoh.. Mutta onneksi tämä vanha rohjo toimii, ja sai jopa kytkettyä nettiinkin. Eihän tämä toosa toki mikään olohuoneen kaunistus ole, joten toivottavasti saadaan edes joku läppäri toimimaan.

Muistikortinlukijaa ei tässä pöytäkoneessa ole, meillä kyllä pitäisi olla sellainen usbiin tökättävä kortinlukija, ehkä senkin jostain löydän jos tämä järjestely jää kovin pitkäaikaiseksi. Kuviksi kaivoin ulkoiselta kovalevyltä pari otosta marraskuulta. Onpa silloin ollut vähän lunta, ja kylläpäs Pipsu näyttää hassulta lyhyessä turkissa!

Viikonlopun antia oli myös elokuvareissu Ihmemaahan! Lisäksi kävin ihailemassa talvista ihmemaata Miehen ja koirien kanssa omassa metsässä. Käytiin vähän katsastamassa lammikon paikkaa.. Lunta oli riittävästi, vaikka oltiin liikkeellä suksilla ja lumikengillä. Koirat joutuivat tekemään tosissaan töitä että pääsivät etenemään hangessa. Näyttipäs hauskalta kun iso koira ui lumessa..

Tänään onkin ohjelmassa lisää lumikenkäilyä. Eskariin tarvitaan pajunoksia, ja niitä lähdemme lapsen kanssa seuraavaksi metsästämään. Aurinkoista kevätviikkoa!

Pikainen vilkaisu

"Taas uus kaappi.", totesi lapsi koulusta palattuaan. Transpointin setä toi tänään liinavaatesenkin, jonka suunnittelin sijoittavani yläkertaan. Tämän viikon töistä kotiutunut Mies muljautteli silmiään, ja sanoi että rouva on hyvä vaan ja kantaa kaapin portaat ylös. Onhan se melko kookas, ja hirmu raskas, melkein umpikoivua.. Senkki saikin suosiolla jäädä tuvan nurkkaan, ja yritän etsiskellä vähän kevyempää versiota lakanapiiloksi.

Kukoista!, osa 3

Teksti kotoisin Voi Hyvin -lehden nettisivulta.


Älä tee mitään

Toisinaan on hyvä tieten tahtoen varata aikaa ei-tekemiselle ja pitää taukoa jatkuvasta puuhaamisesta ja tohinasta. Tauko voi olla tunnin, päivän tai viikon mittainen. Kuuntele itseäsi. Sinä tiedät, mikä sopii sinulle parhaiten.

Ei minkään tekeminen on hieno kokemus, kunhan pääsee sen makuun. Tekee syvältä hyvää olla olematta hyödyllinen millään tavalla. Unohda aikaansaaminen, suunnitteleminen, toisista huolehtiminen ja suorittaminen hetkeksi. Kuljeskele lähimetsässä, niityllä, meren rannalla tai kaupungin kaduilla vailla päämäärää. Tai katsele ikkunasta ulos. Se tapahtuu, mikä tapahtuu. Havaitset sen, minkä havaitset. Kaikki on sitä, mitä on. Silloin voi tavoittaa häivähdyksen silkasta olemassaolon ilosta. Se on kuin perhosen siiven kosketus, joka saattaa siunata sinua koko lopun elämääsi.

Kun raivaat hetken tyhjää tilaa elämääsi, annat mahdollisuuden jollekin uudelle. Ainoastaan tyhjään tilaan mahtuu uusi ja yllättävä. Puhdas oleminen auttaa meitä uudistumaan, virkistymään ja kokemaan elämän koko täyteyden – tekemättä yhtään mitään, menemättä minnekään. Olet jo siellä, missä olet, perillä.

Uudet tuulet puhaltaa

Seuraavien kuuden viikon ajan meillä on uudenlainen perhesysteemi. Sunnuntai-illasta torstaihin Mies asuu lähes sadan kilometrin päässä kotoa suorittamassa työharjoitteluaan. Minä leikin sillä aikaa yksinhuoltajaa. Viikonloppuisin vietämme täysipainoista perhe-elämää. Tällainen on suunnitelma, saapas nähdä kuinka käy.

Ensimmäinen viikko alkoi mielenkiintoisissa merkeissä. Heti aamusta tuli sähkökatkos, pääsin hakemaan uuniin puita kun vein pojat koulubussille. Puidenhakureissulla sisäinen taiteilijani havahtui katsomaan aamun kauneutta. Yritin tallentaa näkymiä kameralla, luontoäitihän tässä se varsinainen taiteilija on. Aurinko jo korkealla, linnut äänessä, pakkanen ei tunnu niin kovalta kuin mittarilukema antaa ymmärtää.

En ole vielä kyllästynyt talveen, lumeen ja kylmään. Tähän asti talvi on ollut lähes tavallinen. Jos huhtikuun lopulla ei pelloilla ala multa pilkottamaan, niin sitten voin tuskailla lumen paljoutta..

Nyt uuni on lämmin, sähköt palasivat, istun tässä kuuntelemassa kellon raksutusta ja koiran unihengitystä. Ihan hyvät kuusi viikkoa tästä varmasti tulee.

Viikon varrelta

Hetkittäin olen tuntenut olevani lomalla. Olen nauttinut kirkkaasta auringonpaisteesta, räystäiltä tippuvasta vedestä, linnunlaulusta ja jopa navetan katolta pudonneen lumen lapioimisesta - reitti kanalaan täytyy pitää auki. Olen humpsahtanut lumikengät jalassa niin syvälle hankeen etten omin avuin päässyt pois. Olen pudonnut rattikelkan kyydistä hurjassa vauhdissa, mäessä oli vieläpä hyppyreitäkin. Yhtenä päivänä taivaalta satoi silkkaa vettä.

Yritin etsiä vierailta pikkukyliltä kirpputoreja, mutta enpä löytänyt. Täksi viikonlopuksi olen matkustanut junalla takaisin juurilleni. Kävin äitin kanssa shoppailemassa: lapsille uudet keväiset pussilakanat, itselle uusi vähän kevyempi takki (musta), ja muutamia uusia vaatekappaleita sille lapselle joka on yhtäkkiä venähtänyt ainakin kaksi senttiä minua pidemmäksi.