Elämää pellossa

Mielitekoja

2012-02-17T20:51:00.004+02:00

Teki mieli piirtää vessapaperirullahylsyyn sydänkukkia. Sit teki mieli nakata perhe pihalle koko viikonlopuksi että saan siivousrauhan. Teki mieli luukuttaa Antti Tuiskun joululevyä, ja kyllä se Antti onkin jaksanut laulaa. Kokonaista kuusi tuntia, eiköhän jo ääni meinaa mennä. Tähän mennessä yksi huone alkaa jo näyttää siltä miltä pitääkin. Siivouksen lomassa teki mieli napsia vähän suklaata ja tuoksutella kahvikynttilää, joka tuoksuu mun mielestä kaakaolta. Harkitsin jopa kotiviinipullon aukaisemista, mutta se olis ehkä ollut jo vähän liikaa. Muutenkin tuo dieetti on olosuhteiden pakosta joutunut vähän retuperälle, täytyy yrittää pitää siitä kiinni aina kun voi. Niin siis suklaahan kuuluu olennaisena osana siihen dieettiin..

Olis tehny mieli raahata sohva ja telkkari yläkertaan, ja siirtää ruokapöytä tuvan toiseen päähän. Tai edes aloittaa maalaamaan telkkakaappia. Toistaiseksi ne mieliteot on vielä toteuttamatta, mutta onhan tässä vielä pari päivää aikaa..

Nyt oikeestaan tekis mieli lämmittää sauna ja istahtaa hetki sohvalla. Eiköhän tuonne boksille ole viikon aikana edes yksi puutarhaohjelma tallentunut. Toivottavasti huomenna tekee mieli jatkaa siivousta..

...niin mä odotin et tuleeko se ikinä

niin mä odotin ja nyt kun se on tullut

tule lähelle ja ota mua kädestä

tänä iltana me tanssitaan kuin hullut...

♥

2012-02-13T10:35:00.002+02:00

Aivan sama, Chris ajatteli. Hän oli haltioissaan taivaanrannan katsomisesta. Se oli hänelle jotain aivan uutta. "Kuulehan Paulo, tämä juttu taivaanrannan katsomisesta... Minusta tuntuu... en tiedä miten sen sanoisin... että minun sieluni on kasvanut." Juuri niin, Paulo ajatteli. Chris oli oikealla tiellä. "Kun aiemmin katsoin kauas, kaikki oli todellakin kaukana, ymmärrätkö? Se ei tuntunut olevan osa minun maailmaani, koska minä olin tottunut katsomaan lähelle, kaikkeen siihen mikä oli minun ympärilläni. Kunnes kaksi päivää sitten opin katsomaan kauas. Ja huomasin, että pöytien, tuolien ja pikkuesineiden lisäksi minun maailmaani kuuluvat vuoret, pilvet ja taivas. Ja minun sieluni - minun sieluni tuntuu koskettavan niitä silmillään!" Vau, hän selitti sen hienosti! Paulo ajatteli. "Minun sieluni tuntuu kasvaneen", Chris toisti. Paulo otti laukustaan savukerasian ja sytyttyi savukkeen. "Sen huomaa. Mutta meillä on tapana katsoa lähelle, alas ja sisään. Siksi meidän voimamme heikkenee ja sielu - niin kuin sinä sanoit - käpertyy kokoon. Koska siihen ei mahdu muuta kuin me itse. Siihen eivät mahdu meret, vuoret tai muut ihmiset, eivät edes oman kotimme seinät."

---

Took sytytti pienen kaasulampun joka riippui asuntovaunun ulkopuolella. Valo himmensi hieman tähtien kimallusta. "Kun alamme ajatella enkeleitä, ne tulevat hiljalleen näkyviin. Ne muuttuvat aina vaan todellisimmiksi, elävämmiksi. Mutta aluksi ne näyttäytyvät niin kuin ovat näyttäytyneet koko elämämme ajan: toisten ihmisten kautta. Sinun enkelisi käytti sitä miestä. Sen on täytynyt saattaa mies matkaan aikaisin, muuttaa jotain hänen päivittäisissä rutiineissaan ja järjestää niin, että hän olisi paikalla juuri sillä hetkellä kun te tarvitsitte häntä. Se on ihme. Älä yritä tehdä siitä arkipäiväistä asiaa." Paulo kuunteli vaiti. "Kun lähdimme kiipeämään kukkulalle, muistin että olin jättänyt taskulampun autoon", Took jatkoi. "Panit varmaan merkille, että jäin autolle hetkeksi. Aina kun unohdan jotain kotiin lähtiessäni ulos, minulla on tunne että minun suojelusenkelini tekee työtään. Se haluaa pitkittää lähtöäni muutamalla sekunnilla - ja ne sekunnit voivat olla tärkeitä. Ne voivat pelastaa minut onnettomuudelta tai saavat minut törmäämään ihmiseen jonka apua tarvitsen. Joten kun olen palannut hakemaan sen minkä unohdin, käyn aina istumaan ja lasken kahteenkymmeneen. Sillä tavoin enkelillä on aikaa toimia. Enkeli käyttää monia välikappaleita."

Paulo Coelho: Valkyriat

Ja nyt seuraa pieni ystävänpäiväarvonta niiden kesken jotka haluavat tuon Paulo Coelhon Valkyriat -romaanin itselleen. Meillä niitä on kaksi, joten laitan ilomielin toisen, sen vähemmänluetun kiertoon. Arpa per kärsä, osallistumisaikaa keskiviikkoon puoleenyöhön asti, torstaina arvotaan.

Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille ihanille ystävilleni!

Kaksi tapaa

2012-02-10T14:09:00.006+02:00

Nyt voi joko ihastella ylikauniita lumimaisemia, tai sitten katsella kesäkuvia ja haaveilla.. (Tässä ollaan kesäkuussa 2009.)

Norminäkymiä

2012-02-07T19:55:00.007+02:00

Ikkunoista - vaikkakin likaisista - sisälle pyrkivä valo tuntuu ihmeelliseltä. Se sai tarttumaan kameraan ja haahuilemaan pitkin taloa.

Tuvan telkkanurkassa näyttää aamupäivällä ihan tavalliselta. Telkkari on auki, koska Mies on kotona. Kaapin päällä keikkuu kirjapinot, lattialla kiemurtelee johtohässäkkä. Vaakasuorat tasot lainehtii randomroinaa: astioita, lehtiä, kaikkea pikkusälää. Ikkunoilla muutama viherkasvi, sekä sydämiä roikkumassa.

Ruokapöydällä lisää astioita, muruja, koulutarvikkeita. Tuoleissa roikkumassa pyyhkeitä, takkeja, kasseja ja pusseja. Keskellä pöytää kissa, joka toimikin esimerkillisesti kuvausassistenttina. Koko ajan puski käsiä ja heilutti häntäänsä kameran edessä, eikä malttanut pysähtyä paikoilleen niin kauaksi aikaa että olisin hänestä itsestään kuvan saanut napattua. (Sainpas. Yhden.)

Sohvalla lepäilemässä ja mahaansa paistattelemassa iiiiso täplikäs kaverinaan työkalupakki, kasa tyynyjä sekä suppeahko valikoima joulukoristeita (jospa pian jaksaisin köijätä ne vinttiin..).

Leivinuunin kyljessä lämmittelemässä suklaakissa, aina yhtä epäluuloisen ilmeensä kera. -Et kai tosissas aio ottaa kuvaa m u s t a?? Siis oikeesti??

Neljäs karvakorva löytyykin karvankylvöpuuhista sukkakorista..

Muutosagentit

2012-02-06T13:53:00.002+02:00

Taas oli sellainen aamu, että.. Yöllä oli sähköt räpsähtäneet poikki, ja yhtäkkiä kesken unien kännykkä rämähti soittamaan herätystä. (Yleensä herätyskello soittaa linnunlaulua ja paistaa kuin aurinko, ja siihen on oikein lempeä herätä. Onneksi on nuo tupla- ja triplavarmistukset!) Esiteini on taas alkanut änkkäröimään, sen kanssa saikatessa meni tovi jos toinenkin. Lisäksi kissat pissii ympäri taloa ja koira karkailee..

Sähköt palasi aamupäivällä, vesi ei. Ajattelin että taasko tämä sama vanha virsi.. Se on jo niiin nähty ja kuultu, että eikö voitais tänä talvena säästyä siltä kokonaan.. Patistin Miehen tutkimaan tilannetta. Vikaa ei alkanut löytyä, mutta samalla ilmeni, että pottukellari oli käynyt viisi astetta pakkasella. Että se niistä perunoista..

Mies kuitenkin yritti sulatella pumppua ja putkia minkä pystyi, ja vei patterin tuohon vanhan talon kellariin, jonka kautta vesiputket kulkee. Haki lähteestä vettä ja tuli sisälle keittämään kahvit. Siinä vaiheessa sanoin, että keksii nyt äkkiä jotain hyviä ja iloisia asioita että saadaan tämä päivä kääntymään vähän paremmille raiteille.

Ja löytyihän niitä muutamia: Aurinko paistaa ihanasti ja lämmittää jo ikkunan läpi. Tuntuu jo ihan melkein keväiseltä, kohta pääsee kaivelemaan multapusseja. Pakkasta on alle kymmenen astetta, joten ulkona tarkenee mainiosti oleskella. Lumikengillä umpihangessa tarpominen on hyvää treeniä. Leivinuuni on lämmin, ja ruisleipätaikina tekeytymässä. Mulla on tänään iltatöitä, mikä sekin on ihanaa vaihtelua. Ehdin virkata yhden uuden pipon.

Sitten kävi niin, että vessakäynnillä muistin kyllä olla vetämättä pyttyä, mutta käsienpesu on sellanen refleksi, että tulee aina aukaistua hana tulee sieltä vettä tai ei. Mutta sitäpä tuli! Nyt vaan odotellaan että kaikki muukin kääntyy parhain päin!

Vapaa!

2012-02-04T15:14:00.003+02:00

Meillä onkin tänään sellainen vapaapäivä, ettei ole aikoihin ollut eikä tule vähään aikaan olemaankaan. Kenelläkään ei ole mitään pakollisia menoja (paitsi nyt kun meillä kylässä oleva Neiti keksi lähteä kyläilemään). On saanut hyvällä omallatunnolla rötköttää peiton alla puolillepäivin. Silti olen ehtinyt jo lukea parit puutarhalehdet ja siemenkuvastot, imuroida puolet talosta, sulattaa pakastimen ja kokata perheelle evästä. Leivinuunissa loimottaa tuli ja teevee selostaa urheilua. Pojat pelailee vaihteeksi ihan sovussa. Puhelimet pätkii edelleen, vaikka Saunalahti kertoi korjanneensa vian jo pari viikkoa sitten. Seuraava selitys oli että asutaan katvealueella. Hassua että kolme ja puoli vuotta puhelimet on toiminut ihan moitteettomasti, ja nyt yhtäkkiä tänä vuonna ollaankin katvealueella..

Jaa-a, vois vaikka pukea päälle ja kävästä pikku happihyppelyllä. Kunhan ensin pakataan parikymmentä kiloa perunaa - keittiössä, koska navetassa ei tarkene, ei ihmiset eikä perunat.

(Kuvat meidän makkarin seiniltä.)

Tuuleskentelee

2012-02-02T11:18:00.004+02:00

..ja pakkasmittari näyttää kahtakymmentäseittemää astetta. Hurdur.. Mutta onpa ihana olla kotona! Vaikka oli kyllä kovin antoisat kolme opiskelupäivää. Oikeestaan olen ihan innoissani. Tykkään istua luokan perällä kuuntelemassa ja oppimassa, vaikka asia osittain tuttua jo onkin. Paljon uuttakin tietoa tuli, ja nyt se täytyy saada ujutettua Miehenkin kaaliin. Tässä onkin puolitoista viikkoa aikaa sisäistää opittu ennen seuraavaa lähiopetusjaksoa. Ja vois kait sitä jotain tehtäviäkin jo aloittaa tekemään..

Opiskelukavereihin en kauheesti ehtinyt vielä tutustua, muutaman kanssa vaihdettin pari sanaa. Jätin asuntolahakemuksenkin, joten ehkä jo ensi kerralla pääsen maistelemaan opiskelija-asuntolaelämää. Sellanen onkin jäänyt tähän asti kokonaan kokematta.. Mutta se ruoka, voivoi.. Mun dieetti meni nyt ihan pilalle. Sitä on vaan niin tottunut tekemään ruokansa itse ja oikeista aineista, että oli ihan järkyttävää nähdä mitä sitä ihmisille syötetään. Valkoista riisiä, valkoista makaronia, valkoista leipää.. Tavallista kouluruokaa? Ja tuolla ei edes ole mitään vaihtoehtoruokia, on vain yhtä tarjolla plus salaatit, ota tai jätä.

Kotiinpaluu on aina pienoinen kulttuurishokki.. Ehkäpä yritän sopeutua tähän elämään imuroimalla enimmät nilkkoihin hyökkäävät villakoirat lattioilta tai jotain..

Kauniita pakkaspäiviä!

Talven ihmemaa

2012-01-29T13:10:00.005+02:00

Oikea pakkaspäivä! Ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Puut pukeutuu valkoiseen pörröturkkiin. Kaunista! Talven pakkasennätys on tähän asti ollut -17,4, mutta viime yönä kävi jo -23 asteessa. Ei taida alkaa koululaislla hiihto ihan vielä, tätä ihanuutta kun on kuulemma luvassa koko ensi viikoksi..

Yritän tässä arpoa millä autolla lähden reissaamaan opiskelupaikkakunnalle. Sillä dieselautolla, joka saattaa jäätyä koulun pihaan päivän aikana. Vai sillä joka on seissyt muutaman viikon navetan edessä ja on ihan umpijäässä. Vaiko sillä jolla en ole ikinä ajanut metriäkään. Siinäpä onkin pähkäilemistä!

Nurinperin-päivää

2012-01-27T15:48:00.006+02:00

Tänä aamuna nousin vahingossa väärällä jalalla sängystä. Kotoa lähtiessä kännykkä hyppäsi ulkoportaiden alle umpihankeen, ennakkoäänestyspaikka aukesi vasta kymmeneltä, vakuutusyhtiön väki oli koulutuspäivässä, maaseutuneuvoja vietti vapaapäivää, samoin kouluterkkari. Lapsi kärsi päänsärystä ja nukkui iltapäivään asti, toinen kiukutteli koulusta tultuaan ihan koko ajan, jätti läksytkin tekemättä, vinkui ja vonkui vaan. Kaiken lisäksi koirakin karkasi.

Laitoin miesväen matkaan yökylään, kinutkoon siellä keskenään. Nyt laitan kännykän äänettömälle, vedän hetken henkeä ja rauhoitun, selvittelen pääkoppaa. Sitten ehkä aloitan raivoisan siivousoperaation tai virkkaan lisää lampaanvillaisia raitapipoja. Jotain kivaa kuitenkin, ja ihan yksin.

Outo valoilmiö

2012-01-24T12:37:00.006+02:00

Pitkästä aikaa aurinkoooo! Ja noin korkeella jo! Samalla satelee kevyesti lunta, kuten viime päivät muutenkin, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ei se mitään, kyllä tänne vielä mahtuu. Ihanaa pakkaspäivää!

Mietin tässä juuri

2012-01-23T12:28:00.002+02:00

..että mitä sitä tulikaan tehtyä. Kyselin mahdollisia vapaita opiskelupaikkoja koulutukseen joka on ollut käynnissä jo pari viikkoa. Vastasivat että tervetuloa. Koulu alkaa ensi maanantaina kello 8 ja loppuu ensi vuoden helmikuun lopussa. Lähiopetuspäiviä viikossa nollasta kolmeen. Kesälomaa 25.6.-15.8. Koulumatkaa yhteen suuntaan 110 km.. Kovasti teettää käytännön järjestelyjä: yöpymiset ja ruokailut (en aio ajaa eestaas joka päivä!), poikien kouluhommat, omat harrastukset ja ne vähäiset työtkin pitää järjestää. Suuri seikkailu siis!

Kiikunkaakun

2012-01-19T09:21:00.003+02:00

Ollako vai eikö olla? Mennäkö vai eikö mennä? Tehdäkö vai eikö tehdä? Voiko kaikki jatkua entisellään vai tarvitaanko muutosta? Ja jos tarvitaan niin millaista? Kaikenlaista pyörii pääkopassa just nyt. Opiskelumietteitä, työkuvioita, rahanhankkimiskeinoja. Oman alan töitä ei näytä olevan tarjolla. Eikä oikein muutakaan mihin ei tarvita jotain spesiaalikoulutusta. Työttömäksi työnhakijaksi en voi alkaa, kun on tuo virma. Voi jos olisinkin hoitaja tai kasvatusihminen, niille näkyy töitä piisaavan.. Riittäkö jos olen kasvienhoitaja ja kukkienkasvatusihminen?

Jotenkin tuntuu niin puuduttavalta pelkkä kotona möllöttäminen. Toisaalta tykkään hirmusti möllötellä kotona. Ottaa tästä nyt selvää.. Mikä lie murkkuikä yhtäkkiä iski. Ääh, on tämäkin. Joku voisi sanoa että tee näin, niin ehkä tekisin. Ehkä joku onkin jo sanonut, ja ehkä olen tehnytkin jo jotain asioiden edistämiseksi. Toivotaan että siitä seuraa pelkkää hyvää. Uskotaan ja toivotaan ja rakastetaan vaan..

Usva

2012-01-16T12:18:00.005+02:00

Usvakuvia viime viikolta. Huomaan etten juurikaan ole harrastanut ulkokuvausta tänä vuonna. Täytyykin kunnostautua sillä saralla.

Olla ulkona

2012-01-10T11:14:00.009+02:00

tuoksutella kukkasia, sulkea silmät ja kääntää kasvot aurinkoon, kasata kompostia, vetää pulkkaa, leikata nurmikkoa, kävellä metsässä, kitkeä kukkapenkkejä, maata hangella ja katsoa tähtiin, juosta pellolla, ihmetellä kastepisaroita hämähäkinverkossa,

istuttaa taimia, kuunnella linnunlaulua, pelata sulkapalloa, kuunnella lumen narinaa askeleiden alla, valokuvata maisemia, potkutella potkukelkalla, kylvää kasvimaalle siemeniä, keinua, lenkittää koiria, ripustaa lakanoita pyykkinarulle,

uida, rakentaa kelkkamäkeä, hyppiä trampoliinilla, istua laiturilla ja roikottaa jalkoja vedessä, tehdä lumitöitä, poimia marjoja, tunnistaa tähtiä, kävellä paljain jaloin kostealla nurmikolla, korjata satoa, lojua paljussa,

soudella, rakentaa kiviaitaa, löytää aarteita, katsella pilviä, kaivaa maata, pyydystää lumihiutaleita kielellä, vahtia hiirenkorvien kasvamista, upottaa varpaat rantahiekkaan, syödä välipalaa suoraan kasvimaalta, ihastella luonnon kauneutta

Jäikö joku mukava ulkonaolemisen muoto mainitsematta?

Kissamaista

2012-01-08T16:12:00.004+02:00

Kaapinovien lisäksi kannattaa leivinuunin luukku pitää suljettuna. Muuten saattaa Kippura-kissa luikahtaa tutkimusretkelle uunin uumeniin. Onneksi pintakosteat puut saivat hetken kuivua ennen sytyttämistä, ja onneksi Kippura piti kunnon murinan heti kun muut kissat tuli ihmeissään kurkkimaan avointa luukkua. Joten piipittävän imurin lisäksi meiltä löytyy muriseva leivinuuni.. Tänään meillä lämmitettiin leivinuuni joulukuusen oksilla. Ihana tuoksu!

Kissapojat tässä viihtyvät harvinaisen hyvin toistensa kainalossa. Yleensä Ison Hoon nukkuessa eno hiipii viereen, ja sitten alkaakin kunnon kissapaini.. Leppoisaa alkavaa viikkoa!

Keittiö, se keltainen

2012-01-05T09:11:00.006+02:00

Luvassa jotain muuta kuin valkoisen valkoisia sisustuskuvia.. Nimittäin kelmeässä keinovalossa otettuja kuvatuksia keltaisesta keittiöstä rempan keskellä. Jotenkin kuitenkin tykkään näistä keittiökuvista, kerrankin ovat ihan aitoja, en ole mitään siivoillut pois (ja sen kyllä huomaa..).

Luulitteko että meillä olis koko keittiönlattia jo maalattu? Ei kai nyt sentään, vastahan tässä pari viikkoa sitten maalattiin ensimmäiset lankut.. Nyt on kuitenkin astianpesukone jo siirretty seinän toiselle puolelle pukuhuoneeseen, sokkelilauta ja puuhellan eduspelti poistettu, ja liesi nostettu kapuloiden varaan vähän ylemmäs, jotta päästään maalaamaan vähän matkaa kaappien altakin. Lattia näyttää kovin vaalealta, koska se on kokonaisuudessaan jo hiottu. (Ja itse asiassa eilisiltana maalattukin ensimmäiseen kertaan.)

Jääkaappikin siirrettiin pukuhuoneeseen. On kuitenkin kätevästi tuossa keittiön lähellä (paitsi nyt kun keittiöön ei voi mennä, niin vähän on pitkä matka kiertää jääkaapille). Vielä ois seinäpaneeleja maalaamatta, ja itse asiassa koko tuon keittiön jakavan kattoparrun vasemmanpuoleinen osa katostakin.. Ja kaakelit menee tietysti myös vaihtoon, en melkein keksi mitään kamalampaa kuin tuollaiset "marmori"kuvioidut kaakelit. (Ja meillä niitä on myös kylppärissä ja vessassa, tottakai :o) Niin ja kaapit vaihdetaan kans, viimeistään sitten kun omassa verstaassa pääsee työskentelemään.

Keittiön isomman osan katto ja seinät on maalattu jo aiemmin, eteiseen johtavassa ovessakin on oikeasti valkoiset listat, ne vaan piti poistaa että saadaan lattia maalattua. Ovi pitää vielä maalata, sekä ikkunat. Ehkä tuon ikkunaseinän hirret voisi "uhrata" ja puhaltaa vaikka ekovillat hirsien rakoihin ja laittaa jotkut levyt ja tapetit seinään. Tuossa kaikkien romujen alla näkyy se lattian maalattu osa, eipä siinä kovin suurta vaaleuseroa hiottuun lankkuun näytä olevan. Mutta heti jos puulattian lakkaa, niin se tummuu. Joten jospa maalattuna pysyis sen värisenä kun on tarkoitus.

Arki armas

2012-01-04T13:30:00.003+02:00

Vaikka ihan tavallinen arki niin ihanaa onkin, olisin mielelläni pitänyt vielä muutaman lomapäivän. Meillä kuitenkin vielä joulustellaan tämä viikko, ja kuusi heitetään pihalle vasta loppiaisena. Glögiäkin on vielä jokunen purkki pukuhuoneeseen siirretyssä jääkaapissa, ja laatikoita pakkasessa. Isot lapset lähtivät omiin ympyröihinsä, ja me täällä pienten kanssa yritetään opetella uudelleen arkirytmiin. Jonkinlaista ryhtiliikettä kaipailen, vitamiinipommia ja ennenkaikkea valoa.

Vuoden aloitin ikiomalla projektilla, aion opetella syömään oikein. (Jo neljäs päivä menossa, jeee!) Kirjaston kirpparihyllystä löysin aihetta käsittelevän kirjan, ja niillä opeilla mennään nyt niin kauan kuin jaksetaan. Ruokavalion keskeinen idea on jättää sokeri ja muut huonot hiilarit pois, joten ei kauheen isoja uhrauksia vaadi. Täysjyvää on syöty tähänkin asti ja sillä mennään jatkossakin. Sokeri onkin sitten ihan vähän isompi juttu, en usko mihinkään keinomakeutusaineisiin. Täytyykin vissiin perehtyä stevian käyttöön niin pääsee joskus herkuttelemaankin.

Kuvia ja tunnelmia

2011-12-28T19:50:00.005+02:00

Vaaleaa lattiaa, kynttilänvaloa, jouluruokaähkyä, auringonpaistetta, kuusentuoksua, myrskytuulta. Elokuvia, pelejä, musiikkia, dokumentteja, kirjoja. Naurua, kikatusta, rähinää. Lojumista, yhdessäoloa, lumenlinkousta, nukkumista pitkään. Tapaninajelu, nyrkkeilysäkki, sähkökatko, tielle kaatunut kuusi, vino pino lettuja. Kiimaisia narttuja, vieraita poikakoiria yllärivisiitillä..

Ja vielä on melkein puolet lomasta jäljellä!

Villiä melskettä

2011-12-22T13:15:00.005+02:00

"Kato äiti, enkö ookki söpö tonttu."

Söpö tonttu on rakentanut lumilinnaa ja kelkkamäkeä, leiponut pipareita, ja odottanut kovasti niitä isoja sisaruksia kotiin. Ja eilisiltana ne sitten tupsahti tupaan. Mukana tuli paljon hulinaa ja mölinää, melkein ei maltettu mennä ollenkaan nukkumaan. Tänään pienillä oli vielä viimeinen koulupäivä, kävin itsekin koululaisten kanssa kirkossa kuuntelemassa kauneimpia joululauluja. Ja nyt on loma! Kymmenen kokonaista päivää koko perhe kasassa. Vielä vähän laitellaan paikkoja kuntoon, ja sitten se joulu saa tulla. Ihanaa joulua ihan kaikille!

Hiirimuri

2011-12-20T07:55:00.003+02:00

Meidän "teollisuusimuri" haettiin pari päivää sitten autotallista keittiöön oikeisiin töihin. Mies kertoi pölypussissa olleen hiirenpesän. Vaihdettiin imuriin uusi pussi, ja kytkettiin härveli hiomakoneeseen. Lattiaa hiottiin muutaman neliön alalta ihan vaan kevyesti pinnasta, ja imuri jätettiin töröttämään keittiön lattialle. Kissat oli kauheen kiinnostuneita lattiarempasta, koko ajan joku kissoista istuskeli seuraamassa maalauksen edistymistä. Seuraavana aamuna imurin vieressä päivysti edelleen kissa, ja kuvittelin kuulevani imurinletkusta vaimeaa rapinaa. Letku irti ja reipasta ravistelua (ihan vaan varalta hyppäsin tuolille seisomaan, ajattelin että jos se hiiri sinkoutuu letkusta oikein vauhdilla kintuille..), eihän sieltä mitään ulos tullut, eikä imurissakaan näyttänyt ketään majailevan. Taisin kuulla harhoja. Tänä aamuna kuulin taas harhoja, kun imuri ihan selvästi piipitti mulle kun kävelin ohi.. Ja edelleen siinä vierellä istuu kissa kuuntelemassa rapinoita. Jännää..

Maalari maalasi

2011-12-19T16:57:00.004+02:00

Valkoista ja sinistä. Jatkoin kattojenvaalennusprojektia ihan vähän, ja muutama seinäpaneelikin joutui maalatuksi. Vielä pitäisi yksi kerros käydä sutaisemassa yhteen kohtaan, kaksi kerrosta toisaalle, ja keittiöstä onkin vielä pienemmältä puolelta katto kokonaan maalaamatta. Pikkuhilijaa..

Hiphei! Eilen päästiin vihdoin sutimaan myös keittiön lattiaa. Ensin tehtiin maalia. Puoli purkkia valkoista, johon ihan pikkupikku ripaus mustaa ja sinistä. Yhden kerroksen jälkeen näyttää melkoisen siniharmaalta, ihan niinkuin pitikin. Vähän laikukashan tuo on koska ei ole vielä kokonaan kuivunut. Varmaan tasoittuu viimestään kun maalataan toinenkin kerros. (Nyt viimeistään nuo väliovet näyttää aivan kamalilta, kun kaikki muu on ympäriltä maalattu..)

Lahjottu

2011-12-17T15:40:00.002+02:00

Mulle, sulle, niille, noille ja näille on lahjat hankittuna. Siis kaikille kenelle on ollut tarkoituskin, eli ei kovin monelle.. Lapsille jotain ihan pientä jota itse ovat toivoneet, kummilapsille jotain ihan pientä, omalle äitille ja suvun vanhimmalle on kääritty pakettiin ne perinteiset, Miehelle on hankittu traktorin perään lumilinko (no siihen osallistui vähän muutkin kuin vain minä). Itselle toivoisin suunnilleen yhtä pakettia (siinä voisi olla vaikka Juha Tapion Hyvä voittaa -CD), eikä yhtään haittaa vaikken saisi sitäkään. Meillä Mies on tunnetusti "vähän" huono hankkimaan minkäänlaisia lahjoja, mutta ei se mitään, tykkään siitä silti :o) Yritellään tässä joulunseutu tehdä kaikenlaisia kotihommeleita yhdessä, siinä on lahjaa meille molemmille kerrakseen.

Yksi lahjajuttu tänä jouluna on mennyt ns. mönkään. Lapsi halusi nyrkkeilysäkin, ja sellaista ei näytä mistään löytyvän. Vihdoin löysin yhdestä nettikaupasta sopivan, tilasin sen, ja se jopa tuli ihan päivässä perille. Mutta kun aukaisin sen just tässä tänä aamuna, niin ei se kyllä ole ollenkaan se minkä tilasin. On paljon pienempi ja kevyempi, ja kun jätkä kuitenkin alkaa olla jo vahvempi kuin minä, niin pitää säkissä vähän vastusta olla. Joten ei kun uutta etsimään. Saksasta löytyisi, ehtiiköhän jouluksi perille..?

Pakettipajalla

2011-12-15T12:37:00.003+02:00

Kovin hiljaista on pakettipajalla ollut. Ensin ajattelin etten mitään paketteja edes väsäile. Joulupaperit on jotenkin niin turhuutta, ja niissäkin kuviot on vähän mitä on. Tokihan tuolla kaapissa jotain rullanloppuja on vuosien ja vuosien takaa vielä jäljellä. Sanomalehtiinkin meillä on joskus lahjoja kääritty, mutta ainakin tuo MullikkaBladet on niin värikäs ja sekava ettei siitä saa mitään nättiä. Mistä löytyy ihan sellasta perinteistä voimapaperia? Lahjakassit, no ehkä joo, mutta sitten niitä jouluisia lahjakasseja on vinot pinot, eikä niitä oikein voi muulloin käyttää. Ajattelin ommella kankaiset uudelleenkäytettävät "lahjasäkit", jokaiselle perheenjäsenelle omansa ja vielä yhden yhteisenkin, mutta enpä usko että tälle joululle jaksan lähteä kangaskauppoihin kaivelemaan..

Onneksi Tiimarin kauimmaisesta nurkasta kaiken joulukrääsän takaa löytyi nättejä lahjapapereita, joita voi käyttää muulloinkin kuin jouluna. Niihin kääräisin yön pimeinä tunteina ensimmäiset kummilasten paketit. Lisäsin vähän blingblingiä heijastimilla, jotka toimii samalla pakettikortteina. Sopivan simppeliä, ihan mun makuun. Lahjojen saajat voi sitten vapaasti olla eri mieltä. Luultavasti heille on kuitenkin tärkeämpää se mitä paketista löytyy, ja toivottavasti edes se on mieluista.

(Luulen että meidän uuteen keittiöön tulee tammitasot, sävy on ainakin käsittelemättömänä todella kaunis.)

Tänään olen..

2011-12-13T14:59:00.003+02:00

- potenut päänsärkyä huonostinukutun yön jäljiltä

- tehnyt jälleen kerran kyseenalaisen poikien koulubussiin ehdityttämisen nopeusennätyksen

- työntänyt käteni kissanoksennukseen

- tyhjentänyt pakastinta jouluruokia varten

- tehnyt sitä kuuluisaa turhaa työtä: lumenluontia lumisateessa

- paistanut kilon lanttulaatikkoa

- huomannut että joulukortit pitää olla valmiina ja postissa jo torstaina

Raikas talvisää

2011-12-12T19:47:00.003+02:00

Just passelisti pakkasta, sellaset reilu viis astetta, ja luntakin ihan sopivasti. Harmaanakin päivänä maisema on valoisa sen pienen hetken päivästä minkä valoa riittää. Tällä voitais mennä koko talvi, sitten helmikuusta lähtien aurinkoisia pikkupakkaspäiviä.

Lumityöt on tehty kertaalleen. Haluan edelleen sen tuuliaidan tuohon pellon reunaan.. Tuulella kaikki lumi pellolta kinostuu just tuohon etupihalle ja oven eteen, sekä tuohon missä autoja pidetään. Haluan myös sen autokatoksen.. Ja puutarhavajan, ja kunnon kanalan, ja varaston mihin mahtuu autonrenkaat ja kaikki lasten lumilelut sukset ja luistimet, ja halkoliiterin, ja pihasaunan, ja ja ja.. (Pihasaunan piirustukset onkin jo tosi pitkällä - jei!)

Olisin kyllä tosi onnellinen jos saataisiin edes pieni nurkka keittiön lattiasta maalatuksi ennen joulua. Tai ne ikkunat pestyä. Touhua riittäis, voivoi, ku jaksais vaan aloittaa, ja sitten jatkaa kunnes on valmista.. Reipasta viikkoa!

Kissa istuu ikkunalla

2011-12-09T22:40:00.004+02:00

Tuulee, melkein myrskyää. Voisin väittää, että kuvan ikkuna ei suinkaan ole likainen vaan lumisateinen. Mutta on se. Ikkunanpesu on yksi niistä kotitöistä joita en suostu tekemään (koska inhoan niitä raitoja ja pilkkuja joita kuitenkin lasiin jää, ja sit menee hermot koko hommaan kun ei tule puhdasta, nih!). Olen houkutellut Miestä pesemään ikkunoita, saappaat nähä kuin käy. Kissakin on matkustanut pitkästä pitkästä aikaa omaan kotiinsa, ja meillä on nyt kovin hiljaista kun ei ole kuin kaksi rymykattia kotona, plus tietysti koirat - ja pienet pojat.

Erityistä ilonaihetta on viime aikoina tarjoilleet nuo rakkaat lapset. ♥ Yksi, joka aikoo pysytellä jouluun asti omassa kotonaan omien tärkeitten kanssa. ♥ Toinen, joka näköjään osaa jossain määrin pitää huolta itsestään siellä kaukana kotoa, ja joka myös on kovaa vauhtia kasvamassa isoksi koska ilmoitti että joulussa tärkeintä ei olekaan lahjat vaan jouluruoka. Ja tilasi paljon nimenomaan jouluruokaa, että sitä riittäisi sitten muillekin päiville kuin jouluksi. ♥ (Possunpuolikas saapuu ensi viikolla, Mies paistelee parhaillaan pipareita, ja pari litraa riisipuuroa pulputtaa hellalla huomisia laatikoita varten.) ♥ Kolmas, joka voitokkaasti taistelee itseään vastaan että jaksaa käydä ahkerasti koulussa ihan joka päivä vaikka aina ei huvittaisi. ♥ Ja se neljäs pieni, joka rakastaa haleja, uimista, aarteita, lukemista, ja jonka joulutoivelistassa lukee: 2 hex bug, cave stori, tonttupatukka ja jotain muuta. ♥

Siistiä

2011-12-06T15:20:00.003+02:00

Meillä oli koulu ratkaissut nerokkaasti eilisen koulupäivän, oli taksvärkkipäivä. Ajattelin tosiaan että vaikka maksan siitä ilosta että saan yhden ekstra-aamun lomailla = nukkua pitkään. Mutta kun nuo meidän lapset on niin nerokkaita, että keksivät ihan ite että pidetään joulusiivous. Mikä loistoidea! Herätys aamupäivän puolella, ahkeraa tavaroiden siirtelyä muutama tunti, tappelua ja nahinaa, jne.. Itse jaksoin ahertaa kokonaiset kymmenen tuntia miinus tauot, ja tuvan puolella näyttää ihan siltä että jotain on tehty. Vielä jäi monenmonta hommaa tekemättä, kuten esim lattioiden pesu ym, mutta ehtiihän sitä. Laiteltiin vähän kynttilöitä ja tunnelmavaloja pirttiin, ja onpas meillä nyt ihanaa ja kotoisaa.

Tämän päivän urakkana on tyhjentää keitttiön ikkunataso, että saadaan siihenkin kynttilät illalla palamaan. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Joulukalenteri ja nimipäiväkalenteri

2011-12-01T13:02:00.003+02:00

Tiistaina luulin että on keskiviikko, eilen elin tiistaissa, tänään luulen että huomenna on lauantai. Päivämäärissä en sentään ole sekoillut, tänään on ensimmäinen joulukalenteripäivä, ja aamupäivällä sain ommeltua loputkin taskut kalenteriin paikalleen. Menikin sitten kokonaan käsitöiksi, ompelukone kyllä kotiutui mutta kaasupoljin ei.. Lopputulos on sopivasti kotikutoisen näköinen, just oikein passelisti vinkkura tuonne tuvan hirsiseinälle. Ensimmäiset aarteet on aamulla taskujen kätköistä kaiveltu, ja vaikutti olevan mieluisia.

Tänään aiotaan viettää nimipäivättömän lapsen nimipäivää, ensimmäistä kertaa. On sitä aiempinakin vuosina suunniteltu, mutta aina on kuitenkin unohtunut. Nyt ajattelin leipoa kakun, ja jos vaikka jonkun pikkulahjan kaivelisi jostain, vaikka pikkukiven :o) On siinäkin muuten vanhemmat kun eivät ole aikanaan ajatelleet, että joko kaikkien lasten nimet täytyy löytyä kalenterista tai sitten ei kenenkään. (Vaikka taisipa olla niin, että kolmen muunkin ipanan nimi on kalenteriin lisätty vasta näissä uudistuksissa mitä on vuosien varrella nimipäiväkalenteriin tehty.. Mutta miksi ihmeessä siitä neljännestä ei olekaan tullut niin suosittua..?)

Maanantaita

2011-11-28T17:00:00.003+02:00

Se on siis ruokaa, se maanantai. Ennen se kulki meillä nimellä makarooni ja kastike (jota se siis on), mutta nykyään sen nimi on useimmiten maanantai. Se on just sellasta perussimppeliä perusruokaa perusmaanantaihin, kun ei jaksa panostaa kaupassakäyntiin eikä ruuanlaittoon. Meillä on syöty sitä aina, ja kaikkina viikonpäivinä. Neiti kokkasi ensimmäisen oman versionsa ihan ite muistaakseni neljä- tai viisvuotiaana. Nykyään sitä kokkailee pääasiassa Vähän-Isompi, ja köksäntuntien opeilla siitä tuleekin paljon parempaa kuin äitin versio, jota onkin syöty jo lähes kyllästymiseen asti..

Nykyversioon laitetaan sipuleita, paitsi ei silloin kun antisipulinsyöjä on kotona. Perusmaanantaihin tulee oliiviöljyä, puna- ja valkosipulia, jauhelihaa (possu/lammas/hirvi), paseerattua tomaattia, pippuria ja oreganoa. Joskus äiti tunkee sekaan jotain epäilyttävää, kuten papuja, kikherneitä, kesäkurpitsaa, porkkanaa tai jopa kaalia.. Ilmankos se onkin lasten tekemänä parempaa.. Kaveriksi keitetään täysjyväpastaa, mielellään tietysti luomuna. Maanantaista voi tehdä myös laatikon, jos on enemmän aikaa ruuanlaittoon. Kipataan kastike ja pasta vuokaan, sekoitetaan joukkoon pari kananmunaa ja ihan pieni loraus maitoa. Paistetaan 200 asteessa 40 minuuttia. Syödään ketsupin ja salaatin kanssa.

Yllätys!

2011-11-27T20:10:00.003+02:00

Neiti puuhasteli eilisiä 19-vuotissynttäreitään mummun kanssa kaukana täältä. Mummun ehdotuksesta päätettiin ottaa ja lähteä ihan ykskaks yllätysvisiitille päivänsankarin luo. Mitäpä sitä parempaakaan tekemistä viikonloppuna voisi olla kuin juhlia oman lapsen synttäreitä ilman että täytyy osallistua juhlavalmisteluihin.. Olikin oikein mukava viikonloppu. Kissat oli hieman nälissään kun palailtiin kotiin, ja yksi lapsi ilmoitti ettei halua huomenna mennä kouluun kun on luistelua.

Keskeneräistä..

2011-11-24T16:02:00.003+02:00

Haa, löytyihän se joulumieli, ja pysyy näköjään vähän kauemmin kuin lumi maassa.. Torttuja paistettu, piparitaikina tehty, ikkunassa roikkuu joulutähti, vaaleanpunainen amaryllis aukaisi nuppunsa. Kalenterikin on hyvän matkaa tekeillä. Nyt puuttuu enää ompelukone, ja muutama tasku. Ehtinee ajallaan seinälle :o)

Ja idea joulukortteihinkin muhii jo pääkopassa. Loistavaa!

Kivikalenteri

2011-11-22T12:01:00.003+02:00

Joku raahasi reissusta kotiin kassillisen kiviä.. Näillä on tarkoitus täyttää poikien joulukalenteri. Ensin vaan pitää askarrella se kalenteri, etsiä kivikasasta joka päivälle kaksi suunnilleen samanlaista kiveä, ja vielä joka ilta muistaa täyttää seuraavan päivän luukku. Onhan tässä vielä viikko aikaa. Saas nähä kuinka käy. Mutta ollaan tästä vielä ihan hyshys, pojat ei tiedä muuta kuin että jonkunlainen kalenteri on ehkä tekeillä. On nuo kivet kyllä paljon parempia yllätyksiä kuin karkit tai moni muu "krääsä". Ja jospa noista riittäisi pari kiveä muihinkin salaisiin projekteihin..

Valoa. Ei enää pimeää.

2011-11-21T19:37:00.003+02:00

Portaikon uusi ihana voikukansiemenhahtuvapallerovalaisin on halkaisijaltaan 80 cm, ja nyt voi sanoa mittasuhteiden olevan kohdallaan. Ruokapöydän päälle ripustettiin kaksi puolimetristä valaisinta, ja nyt muuten näkee tehdä läksyt, näkee mitä suuhunsa laittaa, ja erottaa pöydän pinnalta kaikki pölyt ja karvat (plääh..). Lisäksi yläkerran aula sai kaksi paperista pallovalaisinta. Toivottavasti käyntiinlähteminen aamuisin sujuu tästä lähtien helposti. Ja toivottavasti tuo valkoinen heijastuskerros tuolla ulkona maanpinnalla pysyy sekin paikallaan vielä pitkään.

Enemmän kuvia

2011-11-16T12:02:00.013+02:00

Eilen värkkäilin joululahjojen kimpussa. Enkä nyt ehkä kovin pahasti pilaa yllätystä, jos kerron että tein kalenteria ja kuvakirjaa. Kerrankin sain jotain valmiiksi ifolorin tarjouksen voimassaoloaikana, yleensä hommat jää pahasti kesken. Voi kun oppisi siihen, että aina kun on yksi muistikortti täynnä, valkkaa siitä parhaat kuvat, ja samantien tekis kirjaa vähän eteenpäin. No, pari kertaa olen ollut niin kaukokatseinen, ja sitten on kone kaatunut ja on pitänyt tehdä koko homma alusta uudestaan. Ei sekään oo kivaa.. Ja muuten, on tämä uus netti huomattavasti nopeempi kuin entinen, 423 kuvaa hurahti ifolorille alle tunnissa!

Sitten niihin kuviin. (Nämä lähinnä muistutukseksi itselle..)

Enemmän kuvia ihmisistä. Vaikka onhan se toki hankalaa, kun osa perheestä karttaa kameran edessä olemista (minä mukaanlukien - ehkä olisikin terveellistä antaa kamera joskus jonkun muun käteen..). Eniten kuvia on luonnollisestikin Pienimmäisestä, ja sitten välissä on monenkymmenen kuvan "Ota musta kuva" -sarjoja Neitistä. Ihan hyvä että edes nuo suostuu kuvattaviksi. Täytyisi yrittää saada joka ipanasta joka vuosi edes yksi kelvollinen kuva. Tämän vuoden tähänastisista kuvista Vielä-Isommasta löytyi tasan yksi kuva, ja siinäkin aurinko teki keskelle kuvaa hirmu heijastukset..

Enemmän vaakakuvia. Varsinkin kalenteriin niitä tarvitaan, ja varsinkin vaakakuvia ihmisistä (lapsista). Pystykuvia jos yrittää kääntää vaakaan, niin yleensä niitä ei saa rajattua nätisti. Minä vaan jotenkin tykkään ottaa pystykuvia, näköjään.. Mikähän siinä on, että monet jutut asettuu luontevammin kapeaan ja korkeaan kehykseen..? Pitääköhän opetella ottamaan videokuvaa, sitten ainakin on pakko pitää kamera vaakasuorassa.. (Heh, sekin on muuten nähty että meikä kuvaa videota pystykuvana, näytti niin hienolta telkkarissa, etten taida toista kertaa kokeilla :o)

Enemmän taustakuvia. Sellaisia jossa esim. kiven pinta tai hirsiseinä tai lumihanki täyttää koko kuvan. Niitä on kiva käyttää kirjassa taustakuvina, kun ne ohjelman tarjoamat taustakuvat on vähän kökköjä. Sellainen kuva, jossa on joku pieni juttu, esim. vaikka perhonen ja ympärillä paljon muuta, näyttää tosi kivalta kirjassa, kun jättää sen perhosen näkyviin ja lätkii muita kuvia ympärille. Pitäisi vaan muistaa ettei aina ota pikkuasioista kuvia niin hirveen läheltä, että ympärille jää sitä tilaa mihin laittaa muita kuvia..

Enemmän sisäkuvia. Niitä pitää tosiaan opetella ottamaan. Sellaisia oikeita sisätunnelmakuvia, eikä salamalla rätkittyjä räpsyjä. Täytyisi varmaan nyt vihdoin alkaa opettelemaan sekin, miten tuossa kamerassa säädetään valkotasapaino itse. Se ei oo kovin yksinkertainen homma, Mies sen joskus on opiskellut, muttei enää muka muistanut miten se tapahtui kun kerran pyysin että opettaisi mullekin. Ja ikkunatkin ehkä voisi pestä, pääsisi tuo vähäinen luonnonvalo sisään asti..

Ja viimeisenä se jota en pysty toteuttamaan, enkä edes halua. Vähemmän kukkakuvia. Varmasti reilusti yli puolet kaikista vuoden mittaan otetuista kuvista on enemmän tai vähemmän lähikuvia kukista. Niitä ei kovin moni arvosta, ja yritänkin olla laittamatta niitä muille annettaviin kuvalahjoihin ihan hirveitä määriä. Mutta.. Kun mää niin tykkään ottaa niitä. Kun kököttää maan rajassa huonossa asennossa hengittämättä hiljaa painava kamera kädessä odottaen että tuulenvire tyyntyisi edes siksi pikku hetkeksi että ehtisi napata esim. jostain krookuksen emistä tarkan kuvan, ja sitten myöhemmin kun tutkii kuvia koneelta ja huomaa että siellä kymmenien kuvien joukossa on yksi tarkka, on se vaan niin mahtavaa! Ja saahan kukkakuvista sentään hienoja postikortteja..

??

2011-11-15T10:06:00.002+02:00

Tiiättekö te mikä on tämä:

Pahoittelemme, ettemme voi toteuttaa pyyntöäsi.

Löydettiin seuraavat virheet:

Input error: Memcache value is null for FormRestoration

Joka ikinen kerta kun yritän jättää kommenttia mihin tahansa blogiin, joko toisten tai omiini, blogger vaan kovasti pahoittelee. Tylsää..

Mukavuutta loppuviikkoon teille kaikille! Tää lähtee viikonlopuks Tampereelle!!

Muistutus

2011-11-11T11:51:00.002+02:00

This is your life.

Do what you love, and do it often.

If you don't like something, change it.

If you don't like your job, quit.

If you don't have enough time, stop watching tv.

If you are looking for the love of your life, stop;

they will be waiting for you when you start doing things you love.

Stop over analyzing, life is simple.

All emotions are beautiful.

When you eat, appreciate every last bite.

Open your mind, arms and heart to new things and people,

we are united in our differences.

Ask the next person you see what their passion is.

And share your inspiring dream with them.

Travel often; getting lost will help you find yourself.

Some opportunities only come once, seize them.

Life is about the people you meet,

and the things you create with them

so go out and start creating.

Life is short.

Live your dream, and wear your passion.

Huhuu, joulumieli..

2011-11-07T10:04:00.003+02:00

..missä olet?? Ei yhtään vielä jouluta. Ei harmita lumettomuus. Pimeä ei tunnu liian pimeältä. Kynttilöitä meillä on ihasteltu tasan kerran, pyhäinpäivänä, sisällä niitä paloi kaksi ja ulkona, kissan haudalla yksi. Muitakaan valoja ei ole viritelty paikoilleen, vaikka ulko-ovella katoksen valot on paikallaan eikä tarttis kuin tökätä töpseli seinään. Mutta ei, ei vielä. Torttuja tai pipareita ei ole mietitty vielä kertaakaan. Lahjoja olen ajatellut sen verran, että yksi per silmäpari olisi sopiva määrä, eikä lapsetkaan ole narisseet vastaan kun sen niille kerroin. Joulukortit on mietinnässä, joo.. Ainakin niihin tulee kauniisti tekstatut jouluntoivotukset, kaikki muu on vielä ihan hämärän peitossa.

Jouluista punontaa oli kuitenkin teemana kurssilla viikonloppuna. Iskin kiinni kaislanippuun, ja vääntelin ja kääntelin, letitin ja solmin. Tuloksena syntyi pari tähteä, kranssi ja pikkupukkibääbää, joka saakin toimia meillä tämän joulun joulupukkina. Mutta ensin se täytyy saada säilytettyä jouluun asti pikkuhampaiden ulottumattomissa. Ja tarkemmin ajateltuna - taidankin ehkä vaihtaa pukin langat punaisiksi..

Miehiä ;o)

2011-10-31T18:02:00.003+02:00

1. On tärkeää löytää mies, joka osallistuu keittiötöihin, kokkaa, ja jolla on hyväpalkkainen työpaikka.

2. On tärkeää löytää mies, joka saa sinut nauramaan.

3. On tärkeää löytää mies, johon voit luottaa ja joka ei valehtele.

4. On tärkeää löytää mies, joka on hyvä sängyssä.

5. On tärkeää, että nämä neljä miestä eivät tunne toisiaan.

Täytyypä ihan arpoa mihin kohdista 1-4 tuo oma mies sopii, ja alkaa etsiskelemään niitä kolmea muuta.. No ei sentään. Ylämäkiä ja alamäkiä, ja välillä ihan tasaistakin menoa on ollut. Tällä viikolla homman nimi on halkoliiterin tyhjennys, kaiken muun tekemisen ohella.

En tähän hätään löytänyt yhtään kuvaa miehistä. Kissapojat tässä poseeraavat hauskan symmetrisesti. Nooa 3 vuotta ja 5 kg, Hemmo 1,5 vuotta ja 6 kg.

Pari pikkuprojektia

2011-10-29T18:53:00.006+03:00

Nämä on roikkuneet jo pitkään siinä "tehdään kun ehditään" -listassa. Ensinnäkin pihaportaat. Alaportaan tekeminen on luvan kanssa jätetty ensi kesään, ja keskiporras on ollut "valmiina" jo pitkään. Ylätason virkaa on toimittanut viisi klonksuvaa irtolautaa, joilla kulkeminen vaati hieman tarkkuutta. Anoppi kävi kylässä tässä muutama viikko sitten, ja muistutti että portaat pitäisi tehdä valmiiksi ennen lumia. Tosiaan.. Muttakun laudat täytyy halkaista ja kiinnittää palikoilla toisiinsa, että saadaan koko ylätason kokoinen "rappuralli". Hetken mietin kelvollista väliaikaisratkaisua, ja päädyin tekemään kolme harvaa ritilää, jotka ruuvasin nurkista kiinni. Nyt ei klonksu, eikä kukaan tipu tyhjyyteen aamukiireessä ovesta ulostuessaan.

Toinen lähes yhtä kauan tekemistä odottanut homma on ollut vessasyvennyksen paneelien maalaus. Vieressä olevan pukuhuonekopperon maalasin melkein kokonaan silloin joskus elokuulla, vain katosta jäi muutama paneeli maalamatta. Syyslomalla ostin purkin Intoa, ja heti kun Mies oli irroittanut listat, alkoi valkaisuoperaatio.

Ennen:

Nyt:

Valoa tulvii tähän ikkunattomaan nurkkaukseen heti ihan eri tavalla. Kunhan vähän lepuuttelen rasittuneita maalauslihaksiani, jaksan ehkä sutia kattopaneelitkin, plus listat. Miehen heiniä onkin sitten väliovien maalaus. Niitä on tässä talossa kaikkiaan kymmenen kappaletta.

Puusavottaa

2011-10-28T21:49:00.002+03:00

Tienvarren tukkipinosta osa on siirtynyt sahalle, ja sahalta jo latoon asti kuivumaan. Siinä on lautaa ja lankkua eri leveyksissä tulevia rakennusprojekteja varten vaikka kuinka. Ja lisää on luvassa, toivottavasti saadaan tukkipinot kokonaan pois ennen lumia. Kuorilaudoista ja muutamista huonommista tukinpätkistä tehtiin polttopuita, tänään tuli kärry jo ihan täyteen. Seuraavaksi tehdään tilaa puuliiteriin siirtämällä kuivat puut jonnekin lähemmäksi taloa katoksen alle, että saadaan nämä sinne kuivumaan. Onpa taas pariksi talveksi puita uuniin ja kiukaaseen.

Desiderata

2011-10-25T17:33:00.004+03:00

Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskelle

ja muista, mikä rauha voi kätkeytyä hiljaisuuteen.

Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista,

pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.

Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi,

ja kuuntele muita, myös tyhmiä ja tietämättömiä,

heilläkin on tarinansa kerrottavana.

Vältä äänekkäitä ja hyökkäileviä henkilöitä,

he ovat piina sielulle.

Jos vertailet itseäsi muihin,

voit tulla turhamaiseksi ja katkeraksi,

sillä aina on olemassa

suurempia ja mitättömämpiä ihmisiä kuin sinä itse.

Iloitse saavutuksistasi yhtä lailla kuin suunnitelmistasi.

Säilytä kiinnostus omaan elämäntyöhösi,

olipa se kuinka vaatimaton tahansa;

se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihtelussa.

Harrasta varovaisuutta liiketoimissasi,

sillä maailma on petkutusta täynnä.

Älköön se kuitenkaan tehkö sinua sokeaksi sille,

mitä hyvyyttä on olemassa;

monet ihmiset tavoittelevat korkeita ihanteita,

ja kaikkialla elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi.

Varsinkaan älä teeskentele kiintymystä.

Älä myöskään ole ivallinen rakkauden suhteen,

sillä kaiken kuivuuden ja hurmattomuuden keskellä

se on ikuista kuin ruoho.

Ota lempeästi vastaan vuosien antama neuvo,

luopumalla tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista.

Kasvata ja vahvista henkeästi suojaamaan sinua

äkillisen epäonnen kohdatessa.

Mutta älä masenna itseäsi kuvitelmilla.

Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyen synnyttämiä.

Terveellistä itsekuria unohtamatta

ole lempeä itseäsi kohtaan.

Olet universumin, maailmankaikkeuden lapsi,

et vähempää kuin puut ja tähdet;

sinulla on oikeus olla täällä.

Ja olkoonpa se sinulle selvää tai ei,

maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy

niin kuin sen tuleekin.

Sen vuoksi säilytä rauha Jumalan kanssa,

olkoon kuvasi Hänestä mikä tahansa,

ja mitä lienevätkin toimesi ja rientosi,

elämän hälisevän sekasorron keskellä

säilytä rauha sielusi kanssa.

Kaikessa valheessaan, vaivassaan

ja säkyneine unelmineen

se on yhä kaunis maailma.

Ole tarkkaavainen.

Koeta olla onnellinen.

Löytynyt St. Paulin kirkosta Baltimoresta 1692

Syysloman saldo

2011-10-23T13:52:00.002+03:00

Kaksi kertaa uimahallireissu. Hauskoja hetkiä ystävien seurassa (Kiitos!!). Hillumista HopLopissa. Maailman parasta mustikkapiirakkaa. Yökyöpelöintiä. Paljon perunanpyörittelyä. Maalaamisen miettimistä. Neiti näytti baarimestaritaitojaan. Ainakin vähän akkuja ladattu arkea varten.

Tämän viikon ilonaiheita

2011-10-14T16:30:00.002+03:00

(Count your blessings..)

* Pojat on kulkeneet koulun ja kodin väliä bussilla. Aamuisin ovat hienosti ehtineet kyytiin, ja vain yhden kerran Pienimmäinen "unohti" että piti tulla bussilla kotiinkin.

* Odotan innolla huomista tekstauskurssia, en oikein tiedä miksi, mutta on kiva odottaa jotain kivaa.

* Heinävajasta pilkistää jo vähän lattiaa.

* Tänään on ollut ihanan aurinkoinen ja kirpsakka syyspäivä, kasvimaa on siistiytynyt paljon.

* Olen kysellyt ensi viikolle kivoja kyläilypaikkoja, siitäkin olen kovin innoissani kun näen pitkästä aikaa vanhoja kamuja.

* Neiti on jo ihan melkein terve.

* Elisa on asentanut 3G:n tuohon ihan lähelle, lainamokkula toimii mainiosti. Voidaan ehkä vaihtaa tämä kallis @450-netti halvempaan.

* Elämä on ihanaa!

* Ensi viikko on koululaisilla lomaa = äitillä kans. Lomafiiliksissä!

Virkeä väripari

2011-10-12T10:33:00.002+03:00

Ties millä värjätty sileähkö ihmisenkarva meets sipulinkuorilla värjätty karkeahko lampaankarva. Tuo sipulinkuorilangan väri on vaan niin kaunis, koska se on melkeinpä ruma. Ei yhtään mun väri, ja silti tykkään siitä ihan hirveesti! Oikeessa elämässä väri on vielä vähän vihertävämpi kuin tuossa keinovalokuvassa. Ja tosiaan ihanan karkeeta on lanka, ei sovi millekään hienohipiäisille.

Vastaisku tekstiviesteille

2011-10-09T14:27:00.003+03:00

Ihan kuin noita viikottaisia harrastuksia ei muuten vielä olisi tarpeeksi (joogaa, lavatansseja, 3 x itämaista tanssia).. Nyt on lisäksi vielä lauantaisin tekstausta ja kalligrafiaa. Olenkin aina tykännyt tehdä tarkkaa ja säntillistä tekstiä, vaikka mun käsiala onkin kaikkea muuta :o) Tekstauskurssi jatkuu joulukuulle asti, ja toiveena olisi oppia muutama fontti, ja saada käsi tekemään sellaista jälkeä kuin silmä haluaa. Melkoista aivojumppaa, ja kyllä siinä käsikin saa mukavasti liikuntaa..

Satunnaisuuksia

2011-10-05T14:58:00.002+03:00

Just nyt mulla tekis mieli haluta tehdä jotain. Siis että olis hirvee hinku johonkin, niin ettei melkein malttais odottaa että pääsee tekemään. Ihan sama mitä: lukemista, värkkäämistä, virkkaamista, maalaamista, remppaamista, mullankaivamista, valokuvaamista, jotain vaan. Mitähän se voisi olla..

Tätä nykyä kulutan päivittäin pari tuntia kylmässä navetassa perunan seurana istuen. Se on mun päivätyö. Perunanlajittelu ei kuitenkaan ole sellaista hommaa, että aamulla herätessä ois kiire sitä tekemään. Kun pojat on saatu kouluun, mulla on kiire katsomaan boksilta edellisen illan BB. Ja sitten vasta perunahommiin.

Kylmässä navetassa ei voi olla pitkään. Täytyy olla villasukat jalassa, mieluummin kahdet. Muita sukkiapa en koskaan käytäkään. Villasukat kuluu nopeasti puhki päkiän kohdalta, mulla on varmaan niin karheat jalkapohjat. Eilen onnistuin löytämään reiättömät villasukat! Joskus lainaan muiden yhtä isojalkaisten perheenjäsenten villasukkia, ne kun ei saa niitä kulutettua puhki.

Ja kyllä muualtakin palelee kuin vain varpaista. Kankut on aina ihan jäässä, vaikka mulla on sellanen eristävä istuinalusta pelhauksen alla ja monet housut jalassa. Aina kun tulen sisälle navetasta, istun hetken vessan lämpimällä lattialla. Siinä samalla olen suunnitellut vessaan sellasta vähän shakkiruudukasta lattiaa, ja seinään hempeän turkoosia vaakapanelointia. Ja kalusteet täytyis tietenkin myös uusia sopimaan pintoihin.

Siitä olen kovin iloinen, että kodinhoitokoppi on pysynyt siistinä. Samoin viereinen pukuhuone, ja siellä on jo seinät vaihtaneet väriä ja kattokin osittain. Niihinkin vois tulla sellaiset shakkiruutulattiat. Ja pukuhuoneeseen tarvitaan ehdottomasti peili ja penkki, ja yläkaapit joihin saa pinottua puhtaat pyyhkeet.

Muutenkin olen tosi kova suunnittelemaan kaikenlaista. Enimmäkseen sellaisia juttuja kuin parannuksia tähän meidän ihanaan kotiin, mitä laitetaan kasvimaalle kasvamaan ja mihin järjestykseen, kukkapenkkejä ja sen sellaisia. Oikeesti olenkin suunnittelualan yrittäjä. Sen lisäksi että olen maatalousyrittäjä. Ja emäntä, ja kotiäiti, ja, ja, ja..

Ja vielä kun jostain saisi jonkun joka - simsalabim vaan - toteuttais kaikki mun suunnitelmat. Lottovoitto vois auttaa kovasti, mutta en koskaan lottoa. Sen sijaan patistan kyllä Miestä lottoamaan. Miehen lottovoitot aion sijoittaa parhaalla mahdollisella tavalla: kotiin ja perheeseen.

Oikeesti olen kyllä hyvä kestämään kaaosta, keskeneräisyyttä ja väliaikaisratkaisuja. Tiettyyn pisteeseen. Ymmärrän hyvin, että ensin tehdään pelto- ym työt alta pois, ja sitten vasta jatketaan pääsiäisenä aloitettua keittiön lattialankkujen hiomista. Ja jaksan uskoa että lattian maalauskin on näköpiirissä. Ei kuulemma puutu kuin palettiveitsi niin päästään maalaamaan lankkuja. Niin sen hiomisen jälkeen siis.

Nämä satunnaiset paljastukset liittyvät tähän tunnustukseen,

jonka sain Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogin Tiinalta. Käykääpäs puutarhahullut Tiinan ihanassa blogissa kurkkaamassa kauniita kukkakuvia ja mukavia pihajuttuja.

Suurkiitos tunnustuksesta Tiinalle vielä kerran! Tykkään näistä kauheesti, varsinkin kun pääsee paljastelemaan asioita joita ei ehkä muuten tulisi kerrottua. Paljastusten myötä oppii aina vähän lisää muista kanssabloggaajista. Vai miten on, tuliko uutta tietoa?

Tunnustuksen saaneen kuuluu kiittää tunnustuksen antajaa, ja ojentaa se eteenpäin kahdeksalle ihanalle blogille. Sekä kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa. Kiitetty on, satunnaiset on kerrottu, ja se eteenpäin ojentaminen on aina yhtä vaikeaa.. Kaikki ei näistä tunnustuksista tykkää, monella tämän on jo saanut, ja monelle sen haluaisin antaa. Tässä nyt muutama erikseen mainittuna, muutkin saa mukaansa ottaa mikäli haluaa:

Maelka Unelmien mummonmökki -blogista,

Sari Sukkasillaan -blogista,

Kesäkukka Kesäkukan elämää -blogista,

Geranium Tontti 559 m2 -blogista ja

hanna Hannalasta - olkaapa hyvät!

Voi taivas

2011-10-02T14:57:00.002+03:00

Nähtiin huikeaa väri-ilottelua taivaalla perjantai-iltana auringonlaskun aikaan. Aikaisemmin tällä viikolla kuljetettiin koko perhe (siis me kaikki neljä täällä asuvaa perheenjäsentä) perunoita pellolta kellariin taskulampun valossa tähtitaivaan alla. Silloin nähtiin revontulet! Vihreät valot tanssi taivaalla, ja tähtiä oli joka puolella. Bongattiin yksi satelliittikin kuljeskelemassa tähtien seassa.

Ihania pikkujuttuja

2011-09-26T20:35:00.009+03:00

* Aurinkoinen päivä (säästä puhuu ja säätä seuraa kuulemma vain vanhukset ja maanviljelijät - olen ihan mielelläni maanviljelijä..)

* Yllätyslahjat (Mies toi naapurista mansikanpoimijoiden jakkarana toimineen vanhan puulaatikon)

* Söpöt kuvausapulaiset

* Pusut

* Lekottelu

* Kasvimaan vartijat (Varokaa, myyrät!)

Päivää

2011-09-25T14:49:00.003+03:00

Eipä sitä tästäkään päivästä kovin aurinkoista tullut. Sentään tänään ei sada, ja toivottavsti ei huomennakaan, niin saadaan kaurat puitua. Ollaan vähän myöhässä kaikissa syystöissä tänä vuonna. Enää kaura ja peruna, niin sitten kaikki hommat on tältä syksyltä tehty, ja pienen lepotauon jälkeen alkaa ensi kasvukauden suunnittelu. Niin ja pitäähän tuo sato saada vissiin myytyäkin.. Aamupäivällä viileässä, puoliaurinkoisessa säässä istuttelin muutamankymmentä tulppaaninsipulia maahan sekä pari karviaispuskaa. Kasvimaan siistimistä olisin tykännyt tehdä enemmänkin, mutta onpahan tässä tärkeämpiäkin töitä. Tulin juuri pottua noukkimasta. Pari riviä ehdittiin ajaa pottukoneen kanssa, kun taas hajosi jotain. Samoin kuin viimeksikin kun oltiin samassa hommassa. Sekä sitä edellisellä kerralla. Aina vaan muutamaa metriä vaille kaksi riviä, ja eiku korjaushommiin. Tulee aika kalliiksi nämä potut.. Olin siis pottuja keräilemässä pellolta laatikkoon. Se on oikeesti tosi ihanaa hommaa, paitsi kohta kun kaikki laatikot on täynnä ja pitää miettiä mihin niitä seuraavaksi kerättäisiin. Nyt vaan tuntui vähän viileältä, täytyy varmaan kaivaa jostain pitkät kalsarit esiin. Piti ihan tulla sisälle lämmittelemään. Enkä kyllä yhtään jaksaisi kuunnella poikien kinastelua siitä kummalla on pelivuoro. Tekaisin vähän välipalaa itselle: pari leipää, lasi maitoa, omena ja yksi pala 74-prosenttista. Kone auki ja uusia ideoita bongaamaan Pinterestistä. Kohta on taas mentävä tanssitunnille. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu. Huomenna päivä on uus.

Näkymiä

2011-09-23T17:41:00.004+03:00

-Tuolla näkkyy sinistä taivasta!

-Mitä?

-Että tuolla näkkyy sinistä taivasta!

-No en kyllä vieläkään ymmärtäny..

Sadepäivä, sadepäivä, sadepäivä.. Mutta tänään on satanut vain välillä. Uskotaan sääennusteisiin. Viikonloppuna odotettavissa enemmän poutaa, yhdet synttärit kaupungissa, potunnostoa, tanssia, mahdollisesti vähän värkkyytä, sekä parhautta: ihan vaan oleilua. Ja ehkä pääsen ihan vähän kaivelemaankin kasvimaan laajennuksen kimpussa.

Days 10-15

2011-09-22T21:35:00.008+03:00

Day 10: Childhood memory. From the 70's & early 80's.

Day 11: Something blue. Iines.

Day 12: Sunset. Blue sunset.

Day 13: Yourself with 13 things. Soft & easy.

Day 14: Eyes. I don't like the flashlight.

Day 15: Silhouette. Haunted house?

Uudet värit

2011-09-19T09:56:00.003+03:00

Ikinä koskaan ennen en ole värjännyt lankoja. Lauantain kasvivärjäystyöpajaan menin vaan kurkistamaan mitä hommaa se oikein onkaan. Muutaman vyyhdin uskalsin pataan upottaa, ja luulenpa että nyt pipotehtailukin saa aivan uuden ulottuvuuden.. Nämä sävyt on tehty sipulinkuorilla, pietaryrtillä ja mustaherukalla, ruskea lanka on luonnonvärinen. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se, etten älynnyt laittaa lankaa siihen neljänteen pataan, siitä ois tullut oranssia. Ensi kerralla sitten..

Days 5-9

2011-09-16T20:14:00.006+03:00

Day 5: From a high angle. Plenty of weeding to do.

Day 6: From a low angle. Cloudy day.

Day 7: Fruit. Home-grown peppers.

Day 8: A bad habit. Dark.

Day 9: Someone you love. Furry granddaughter ♥

Murinaaaaa

2011-09-14T10:04:00.003+03:00

Grrrrrrrrr.......... Arvatkaa kuka meillä pitää huolta että arki rullaa? Kuka laittaa lapset kouluun? Kuka maksaa laskut? Kuka patistaa pojat nukkumaan? Muistuttelee tärkeistä päivämääristä, puheluista, asioista? Sulkee kaapinovet toisten jäljiltä? Vie likaiset ja puhtaat astiat ja vaatteet paikoilleen? Ruokkii kissat, koirat, kanat, perheen? Käy kaupassa, pesee pyykit, tiskaa, imuroi, leikkaa nurmikon, tekee lumityöt, ulkoiluttaa koirat? Minä, minä, MINÄ!!!

Esimerkki 1, lapset: Sairas lapsi istuu sohvalla, isänsä siinä vieressä tuijottaa ruutua. Kävelen ohi, lapsi vinkaisee: - nälkä. Eikö sitä voi sille vieruskaverille kertoa, mitähäh?! Samoin kun lapset tulee koulusta: - äiti, onko välipalaa. Illalla: -äiti, vettä.

Esimerkki 2, elukat: Joka kerta kun nostan ahterini penkistä ja kävelen kohti keittiötä (/eteistä/ulko-ovea), ohi syöksyy koira, istahtaa eteisen ovelle kysyen joko mennään ulos. Mies taas saa ihan rauhassa mennä ulos asti ja jättää vaikka ovet auki, ei yhtäkään elukkaa kiinnosta ulkoilu just silloin.. Vastaava juttu joka aamu ja ilta kun kävelen kissanruokapaikan ohi: pöydällä on hetkessä neljän kissan kuoro kerjäämässä ruokaaaaaa..

Esimerkki 3, Mies: Ohikulkeissani huomautan Miehelle keittiönlattialla jo kolmatta päivää makaavasta jyrsitystä kesäkurpitsanraadosta. Ihan selkokielellä pyydän että siivoa tuo pois. Mies katsoo kummallisesti, ehkä ei kuule tai ymmärrä. Myöhemmin siivoan sen ite.

Olen harjoitellut yhtä herttaista ilmettä kuin Nooalla..

Tämä on sikäli hassua että en koe olevani mikään kanaemo tai huolehtijatyyppi. Jossain vaiheessa asiat on vaan nyrjähtäneet näin. Vastuu on kasaantunut epätasaisesti. Tästä aiheesta meillä käydään suurimmat riidatkin. Tai siis oikeastaan riitelen yksinäni, Mies vaan porskuttaa onnellisen tietämättömänä siitä että jotain on vialla.. Vaikka olen usein siitä maininnut, välillä vähän painokkaamminkin, mutta taitaa Mies vaan sulkea korvat akan naputuksilta. Aaaargh! En halua olla näin korvaamaton!

Mikähän tähän nyt auttais? Lakko, loma, miehen vaihtaminen, mikä??

Plääh!

2011-09-13T13:44:00.002+03:00

Meille on pesiytynyt laiskamato. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä ja pitäisi vaikka mitä, ja oikein mihinkään hommaan ei saa tartuttua. Yhdelle lapselle on lisäksi pesiytynyt yskä. Nyt paistaa aurinko, ja nyt lähen pihalle happihyppelylle ja kerjään Miehenkin mukaan. Jospa se virtapiikki jostain ilmestyisi. Illalla on syksyn ensimmäinen tanssitunti, jee!

30 Days Photography Challenge

2011-09-11T18:49:00.004+03:00

Day 1: Self-portrait. Me.

Day 2: What you wore today. Grey day.

Day 3: Clouds. Moonlight.

Day 4: Something green. Sunflower bud.

Ei mitään asiaa

2011-09-06T20:18:00.004+03:00

Vähäsen siivoilua, vähäsen ulkotöitä, vähäsen seinien maalausta, vähäsen lorvimista.

Neitikin vihdoin kotiutui neljän viikon Lontoon opiskelureissulta plus kahden viikon pohjoisen lomareissulta, hieman erivärisenä kuin lähtiessä..

Ihan hyvin on mennyt

2011-08-31T09:13:00.005+03:00

Nämä pari viikkoa Miehen kanssa kaksistaan kotona kun pojat on käyneet koulua. Mitä nyt Mies tahtoo jämähtää illalla sohvaan telkkua tuijottamaan ja valvoa myöhempään ja nukkua aamulla pitempään. Joten se olen ollut minä joka on herättänyt pojat aamuisin ja vienyt koulubussille. Autolla.. Yhden kerran mentiin kävelemällä, sitten koulubussikuski ilmoitti että aikataulua aikaistetaan viidellä minuutilla, ja sen jälkeen ei olla kertaakaan ehditty lähteä niin ajoissa että oltais kävellen keritty..

Muutenkin tuo Mies tahtoo vähän liian herkästi jämähtää noiden ruutujen äärelle, ja on noin niinkuin yleensäkin vähän jähmeä lähtemään käyntiin. Eilen sain parin tunnin ruinaamisen jälkeen lähtemään kaveriksi hakemaan tienvarren puupinosta pari sopivaa tolppaa tulevan katoksen nurkkiin. Samalla käytiin metässä kurkistamassa mitä se mettäkone onkaan saanut aikaan. Aika hyvän lammikonpaikan näyttää tehneen, kun vettäkin on jo kertynyt :o)

Just hyvä viikonloppu

2011-08-29T08:07:00.003+03:00

Perjantaina rompemarkkinoilta aarrekiviä, Kuopion korttelimuseo, kävely kirkkopuistossa hämärtyvässä illassa, luonnontieteellinen museo, ihmisiä istumassa terasseilla, tunnelma kuin etelän lomakohteissa: pimeää, lämmintä ja paljon väkeä, letunsyöntiä tekotähtitaivaan alla, illan päätteeksi ilotulitus.

Lauantaina aikainen herätys, kauppareissu, puolen keittiön siivous, olohuoneessa mööbleerausta, herkkuja notkuva pöytä, lauma 8-vuotiaita poikia puissa kiipeilemässä, melkein hellepäivä, pitkiä puhelinkeskusteluita, halkojen hakkaamista, takapihalla tonkimista, illan päätteksi sauna.

Sunnuntaina laiskottelua, erinäisten projektien suunnittelua, pyykinpesua ja ulkona kuivatusta, taas ihan melkein hellepäivä, vähän lisää tonkimista kasvimaalla, omaa aikaa poikien kalareissun verran, illan päätteeksi kaksi jaksoa Puutarhaperjantaita.

Tulkaa meille!

2011-08-25T08:24:00.007+03:00

Joskus kun ajelette pitkin Ylä-Savolaisia hiekkateitä, tulkaa kurkistamaan pihaan kun näette tällaisen risteyksen:

Puut kaartuu ihanasti katoksi tien ylle. Talvella oksat painuu lumen painosta välillä niin alas ettei roska-auto pääse pihaan.. Tunnelin päässä pilkistää valoa.

Metsikön jälkeen aukeaa pihapiiri: maitolaituri, navetta, kanatarha, pihatie, pihapuut, aarreaitta, pellot, metsät.

Maitolaiturin kohdalla, mäen juurella näkyy jo itse päärakennuskin, jonka oikealla puolella pilkistää vanha harmaa rakennus. Se on tilan vanhan päärakennuksen tupa, joka kovasti haluttaisiin kunnostaa, mutta taitaa olla jo liian myöhäistä..

Uusi päärakennus nököttää mäellä, 165 metriä merenpinnan yläpuolella. Pääoven edusta on edelleen myllerryksen kohteena. Toivon mukaan meillä on pian uudet, kunnolliset raput ihan valmiina.

(Kuvat pilviseltä päivältä heinäkuulta.)

Koppi

2011-08-23T08:06:00.006+03:00

"Sanko, luuta ja moppi, siivotkaa tämä sotkuinen koppi."

Eipä sitä oikein voi kutsua kodinhoitohuoneeksi, tai yleensä miksikään huoneeksi, kun mitat on 1,6 x 2,8 metriä. Eikä siellä oikein mitään kodinhoitotoimiakaan harjoiteta, pestään vaan pyykkiä ja joskus kuivatellaan pyyhkeitä kuivurissa. Kuvissa näkymättömiin jää vielä ulko-ovi ja pieni, kapea ikkuna, jotka sijaitsevat pyykkitornia vastapäätä.

Joku on ahkeroinut. Pyykkikoppi on vihdoin siivottu lattiasta kattoon. Kolmeen vuoteen siellä ei olekaan tehty muuta kuin heitetty sekalaista tavaraa ovesta sisään ja välillä ulko-ovesta ulos, pesty pyykkiä, sekä silloin tällöin imuroitu lattiaa sen verran mitä sitä on kasojen alta näkyvissä ollut. Kuljetin kopista pois kaikenlaista, mm. muovipussillisen erilaisia köysiä, pari sylillistä heppakamaa, ämpärillisen kiviä ja kääpiä, sekä kaikki meidän siivouskamppeet jotka nekin on majailleet juuri täällä. Tyhjensin "pukuhuoneesta" yhden kaapin siivouskomeroksi, johan nyt on luksusta!

Nämä (ihanan keltaiset) raivauksenjälkeiset kuvat saavat toimia ennen-kuvina, sillä pyykkikopin siivouksen lomassa pääkopassa surrasi hurjasti kaikenlaisia pieniä muutosajatuksia. Saappaat nähä saadaanko niitä toteutettua ja milloin.

Syksyyntyvää

2011-08-19T08:45:00.005+03:00

Ehkä sen tekee nämä aamut. Pitkän ja laiskan kesän jälkeen täytyy taas opetella heräämään aamuisin.. Voi kuinka haluaisin olla aamuvirkku! Ja se olisi saanut periytyä lapsillekin. Ehkä tämä taas helpottaa syksyn ja talven mittaan kun tulee oikeat rutiinit. Suurin haaste on saada pojat ajoissa nukkumaan, itse kyllä malttaisin (useimmiten) laittaa silmät kiinni ajoissa, mutta eihän sitä äiti voi mennä nukkumaan ennen lapsia. Paitsi kesällä. Joka tapauksessa syksyltä tuntuu, näyttää ja tuoksuu.

Aiheeseen liittyen.. Sain Syksymäestä makean tunnustuksen, suurkiitos Hanna-Maarit! Tunnustukseen liittyen täytyy taas vastailla vaikeisiin kysymyksiin:

Lempiruoka? - Yleensä kaikki Miehen tekemä ruoka. Kaikki salaatit, vihreät, tuoreet, voisin elää erilaisilla salaateilla.

Lempiväri? - No siis melkein kaikki värit. Vaatekaappiin jos kurkistaa, niin sieltä löytyy aika paljon erilaisia violettejä, ruskeita ja harmaita sävyjä.

Minne haluaisit matkustaa? - Minne vaan missä on kauniita maisemia. Vaikkapa Balille, Malediiveille, Madeiralle, Barcelonaan, Tanskaan, Kalajoelle, jne..

Ole hyvä, ota tästä muffinssi mukaasi!

ps. Lisää vastauksia samoihin kysymyksiin puutarhablogissa :o)

Arkista, pitkän loman jälkeen

2011-08-17T10:46:00.004+03:00

Nyt se taas alkoi, koulu. Kolme koulupoikaa: yksi tokaluokkalainen, yksi seiskaluokkalainen sekä yksi etäherätettävä. Itsekin olen vähän suunnitellut opintoja, muttei ehkä vielä toteudu tälle syksylle.

Koulubussi tulee kello 7.30, mikä on ihan inhimillistä. Koulumatka (eli matka kotiovelta koulubussiin) on sen sijaan pidentynyt muutaman sata metriä, ja on vielä enimmäkseen ylämäkeä tuota kylätien viertä pitkin. Tietää joka-aamuisia saattolenkkejä koiran/koirien kanssa. Ja kohta myös taskulamppujen etsimistä..

Pienimmällä sama opettaja, sama luokkahuone ja samat luokkakaverit kuin viime vuonnakin. Yksi uusi oppilas luokalla, eli kaikkiaan 19. Vähän-Isompi siirtyi koulupihan toiseen päähän yläkouluun viidentoista oppilaan luokkaan, joista poikia viisi. Sattui kerrankin hyvä luokka, näin itse sanoi kun maanantaina näki listan tulevista luokkakavereista.

Tää vähän täällä pyörittelee peukaloitaan kun ei oikein tiedä mihin hommaan ensin tarttuisi. Pakkaa sotkee vielä Mies, joka näillä näkymin myös luuhuaa päivät kotosalla. Mutta näillä mennään tuleva talvi, reippaasti ja iloisin mielin.

Voimaa

2011-08-14T20:29:00.006+03:00

Olen päättänyt olla iloinen ja onnellinen, jouduinpa mihin tilanteeseen tahansa; kokemuksesta olen myös oppinut, että suurin osa onnestamme tai kärsimyksistämme riippuu asenteistamme eikä olosuhteistamme.

- Martha Washington

Mikään ei tule ulkoa. Kaikki tulee sisältä.

- Neville Goddard

Usko on luottamusta siihen, mitä ei vielä näe; palkinto uskosta on nähdä se, mihin uskoo.

- Kirkkoisä Augustinus

Sillä ei ole merkitystä kuinka paljon annamme, vaan sillä kuinka paljon rakkautta tunnemme antaessamme.

- Äiti Teresa

Kaikki mitä lähetämme toisten elämään, palaa takaisin omaan elämäämme.

- Edwin Markham

Jos ainoa rukous, jonka koko elämäsi aikana lausut, on 'kiitos', se riittää.

- Mestari Eckhart

Kuvat onkireissulta mummulan rannasta.

Pieni harmaa kissa

2011-08-08T20:29:00.008+03:00

Nala, Nappula, Nana, Nalluska, Nannu, Nakki, Nappulanokka, Nallu, Nannuska, Namiskuukkeli, Nakkila, Nanu, Nallukka..

28.4.2002 - 7.8.2011

Suru on suuri. Siltikin, tai siksikin, yritetään miettiä niitä positiivisia. Nala sai olla oikea kissa, halusi ja sai kulkea pihalla pyydystämässä kaikkea sisiliskoista jäniksenpoikasiin. Vaikka ikää olikin jo vuosia, ei silti ollut vanha eikä sairas. Ei tarvinnut kitua, auto on iskenyt niin kovaa että loppu on tullut heti. Puoli tuntia aikaisemmin Nala kävi moikkaamassa autoa siivoavaa Miestä. Ruumis löytyi, saatiin pidettyä hautajaiset. Kukaan ei ole sanonut: "sehän oli vain kissa".

Pienimmäinen, se joka puhuu kissojen kieltä, on käynyt kertomassa jokaiselle kissalle erikseen että Nala on kuollut, ja Vähän-Isompi haki Nalan ruokakupin pois rivistä. Niin ihania, että vieläkin itkettää..

Viimeinen kuva viime torstailta. Nala lempipuuhassaan piehtaroimassa auringonlämmittämällä soralla, hymyilemässä ja kerjäämässä rapsutuksia.

Samettiturkkia ajatellessa jostain syystä päässä soi koko ajan tämä.

Muun maan mustikoita ja oman maan marjoja

2011-08-05T19:59:00.002+03:00

Mies on käynyt mustikkametsällä. Vähän toista ämpäriä on pakkasessa talven varalle. Oli löytänyt hyvän lakkapaikankin, mutta harmittavasti pari viikkoa liian myöhään, marjat oli lähes kaikki jo happamia. Kirsikkapuussa on ensimmäistä kertaa kunnon sato, varmaan litra kirsikoita. Nekin on jo kerätty talteen.

Eilen sää alkoi epävakaiseksi. Tänään käytiin naapurissa poimimassa huomiset kakunpäällisvatut. Punaisia karviaisiakin on kasvimaalle istutettu muuan puska, muutama marja niissäkin. Ennen talvea pitää vielä kaivaa paikka kahdelle vihreälle karviaiselle, marjasinikuusamalle, viidelle pensasmustikalle, kahdelletoista vattupuskalle, päärynäpuulle ja ehkä vielä joillekin muillekin hyötykasveille mitä tontilla purkeissa pyörii.

Toinen pakastin on hankintalistalla.

Heippa teille

2011-08-03T21:10:00.007+03:00

"Äiti, miksei me voitais pittää näitä lampaita meillä koko talavenki? Ne vois asua meijän navetassa ja mää voisin aina ruokkia niitä. Jooko?"

No ei me voitu.

Ehkä vielä nähdään!

(Oikeesti nämä lähti paremmille ruoka-apajille jo joku aika sitten, mutta nyt vasta sain kerättyä nämä söpöiset kuvat yhteen.)

Kaksi puuta

2011-08-01T10:22:00.003+03:00

Minä rakastan näitä

iltojani kanssas sun

kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja

silmiämme pyyhimme ja

helppo huominen on unohtaa

oomme taas kun kaksi lasta

jotka aikoinaan

puolivahingossa lähti

samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo

ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja jossain alla maan

ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta

varmoina on voimistaan

taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta

ja talvet viimoillaan

hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta

matkan myötä muuttuneet

se ihme on kai vasta

oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo

ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja jossain alla maan

ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

*Juha Tapio*

Hääpäivä jatkuu tästä marjanpoiminnalla, perheneuvolassa käynnillä, herkkuaterialla ja tarkoitus olisi vielä ajella kaupunkiin yökylään pienten poikien kanssa.

Ihanaa viikkoa Sinullekin!

Sadonkorjuuta ja sen semmosta

2011-07-30T20:25:00.005+03:00

Keitellään oman maan perunoita, kaveriksi punasipulisoosia. Porkkanat on hyviä just nyt, rouskuti rouskuti. Kyssäkaalit on kaikki kerätty pellosta pois kasvamasta, ensi kesänä täytyy tehdä uusintakylvöjä pitkin kesää niin saadaan mehukkaita kyssiä pitkään, noin isot alkaa olla jo aika puisevia. Hernepuskat pitää vähän taukoa, ensimmäisen sadon herneet on syöty ja uusia kukkia on kovasti tulossa. Kesäkurpitsoilla on pääsato alkanut, tarkoittaa että joka päivä syödään kesäkurpitsaa jossain muodossa.. (Reseptejä vastaanotetaan, kiitos :o)

Rakennusprojekti on käynnissä pihalla neljättä päivää. Uskollinen ystävä jaksaa istua seurana vaikka koko päivän. Mutta heti kun rakennusväki siirtyy sisätiloihin, alkaa äläkkä..

On me saatu hommaa jo vähän etenemäänkin. Seuraavaksi suunnataan takaisin lämpöpuukauppaan ostamaan vielä pari kapulaa. Alaportaan rakentaminen taidetaan suosiolla jättää ensi kesään.

Aamiaisterassi ja lahot rappuset

2011-07-28T19:59:00.005+03:00

Viime kesänä kaivoin rikkaruohot sisäänkäynnin nurkkauksesta pois, ajattelin tehdä siihen kohti kukkapenkin. Yhtäkkiä tänä kesänä hoksasinkin että tehdään siihen pikku aamiaisterassi, ja kukkapenkki tulee siihen viereen. Pohjat terassille tein valmiiksi sillä välin kun pojat mökkeilivät, ja vihdoin eilen saatiin haettua kaupungista vähän lisää lämpöpuupalikoita. Pari tuntia meni kaikkiaan kun sahasin laudat sopiviksi ja ruuvailin paikoilleen. Ihan melkein valmis siitä tuli. Illan hämärässä tunnelma uudella terassilla oli mukavan leppoisa. Tänä aamuna pääsin testaamaan aamiaisterassia tositoimissa, mutta voivoi, yhdeksän jälkeen olikin jo ihan liian kuuma auringossa istuskeluun..

Tämän kesän toinen pikku rakennusprojekti on sisäänkäynnin rappuset. Ne vähän notkahti tuossa alkukesästä, kun Miehen kanssa astahdettiin yhtäaikaa ylätasolle.. Purkaessa löytyikin pelkästään lahoja puita (ainakin tietää ettei ole kyllästettyä puutavaraa :o), ja tänään on raput purettu loppuun ja saatu jo vähän uusiakin tehtyä. Jospa taas kohta olisi esteetön kulku sisä- ja ulkotilan välillä.

Huituloita

2011-07-26T21:27:00.002+03:00

Neiti lennähti Lontooseen. Vielä-Isompi vietiin tampesterilaiselle kaverilleen kyläilemään. Mieskin ehti käväistä Ikealla syömässä ja ostamassa paristoja sekä täysjyväluomupastaa sillä välin kun minä ja pienet pojat ravattiin pitkin Särkänniemeä. Ehti onneksi kaveriksi hurjiin laitteisiin kun pikkuveli ei vielä päässyt eikä äiti uskaltanut. Äiti olisi ehkä mieluummin viettänyt päivän siellä Ikealla, mutta ehkä kuitenkin tuli halvemmaksi näin päin. Pitkä piiitkä päivä, josta kotiuduttiin vasta aamuyöstä. Täytyy pitää vähän taukoa yöajamisesta..

Meidän 'kesäsiirtolassa' vietetään nuorisoviikko kakkosta, kaksi nuorta miestä on kesäkylässä. Nuorisoviikko ykkönen oli juhannuksen jälkeen, ja harmittavasti sen jälkeiseksi suunniteltu muorisoviikko peruuntui. Ehkäpä saamme muorisoa kylään joskus myöhemmin :o)

Mitä mökillä tehdään?

2011-07-23T10:34:00.005+03:00

Bongataan poroja. Vaikka mökin ikkunasta.

Uidaan. Kalastetaan rannasta sekä veneestä.

Punnitaan saaliita. (Reissun suurin "krokotiili" 1,8 kg.)

Grillataan ahvenia. Paistetaan makkaraa. Saunotaan.

Ja joka reissulla paistetaan lettuja!

Menovinkki

2011-07-20T19:14:00.002+03:00

Ulkoilmakonsertti

Luomutilan pihapiirissä

iltapäivisin todennäköisesti kesän loppuun asti.

Rokkikukko Gabriel esittää klassikon "Kukkokiekuu",

haukkuen säestää Laulava Kanalintukoira.

(Laulavan ollessa estyneenä kuullaan Pörröpöksyn säestystä.)

Konsertin aikana mahdollisuus mansikoiden

sekä herneiden naposteluun suoraan puskista.

Vapaa pääsy.

Tervetuloa!

Huvittavaa

2011-07-19T09:43:00.005+03:00

Kun kotona on vain yksi huollettava, on elämä kummallisen helppoa. Kun tekee työt ( =poimii mansikat) jo aamusta ja laittaa ruuan alkuiltapäivästä, jää koko ilta aika tehdä ihan mitä huvittaa. Muutaman päivän aikana on enimmäkseen huvittanut purkaa sisäänkäynnin edestä raput pois, rakentaa aamupalaterassille pohjia, suunnitella kukkapenkkejä, laajentaa kukkapenkkejä, mussuttaa mansikoita ja herneitä ja kyssäkaalia ja suklaata ja juustoa ja kermavaahtoa, istua tuijottamassa tallennettuja puutarhaohjelmia. Kumma kyllä yhtään ei ole huvittanut kitkeä pottumaata, leikata nurmikkoa eikä varsinkaan siivota..

Jaa, taidankin lähteä tästä sinne työmaalle..

Ennennäkemätöntä

2011-07-16T00:41:00.007+03:00

Se jo pelkästään on ennennäkemätöntä, että istun tähän aikaan yöstä koneella.. Johtuupi siitä että Mies otti pienet pojat kyytiin ja lähti reissuun mansikoita kuskaamaan ja mökkeilemään. Nyt on hyvää aikaa käydä läpi kaikki kameran muistikortit ja tonkia vanhoja kuvia. Valitsin yhden ennennäkemättömän joka kortilta. On huhtikuista auringonlaskua ja apokalyptista valoa. (Huhtikuu on ruma kuvauskuu..) Mutta missä kummassa luuraavat kuvat 25.4-12.5 sekä 26.-29.5? Joku muistikortti on ehkä hukassa. Ja missähän luuraa se sellainen ulkoinen kovalevyasema/muu varmuuskopiontiväline joka ei ihan heti täyty..? Parisataa CD-levyä?? Sais nämäkin kortit tyhjiksi ja pääsis ottamaan uusia kuvia. Kamera lähti kylläkin Miehen matkaan reissuun, mutta pari melkein toimivaa pokkaria jäi kotiin, ehkäpä opettelen taas käyttämään niitä :o)

Mahtava mansikka

2011-07-10T12:26:00.006+03:00

Sinikka Piippo: Suomalaiset marjat, kaikki metsän ja puutarhan lajit

"Marjoissa on paljon antioksidantteja. Mansikka parantaa aivojen toimintaa. Flavonoidit saattavat hidastaa ikääntymisen tuomia muistihäiriöitä. Mustikka, mansikka ja pinaatti lähes joka päivä syötyinä suojelevat aivoja ja lyhytkestomuistia. Ne myös suojaavat aivojen verisoluja. Pinaatin ja mustikan kanssa mansikka parantaa kognitiivisia toimintoja ja käyttäytymistä vaikuttamalla aivojen dopamiinireseptoreihin ja lisäämällä pikkuaivojen Purkinjen solujen aktiivisuutta. Mansikka parantaa myös motorista oppimista.

Marjojen folaatti ja C-vitamiini auttavat nostamaan veriarvoja. C-vitamiini parantaa immuunipuolustusta, kalium poistaa nestettä, alentaa verenpainetta ja torjuu munuaiskiviä, mangaani puolestaan vahvistaa luita, hiuksia ja ihoa, torjuu väsymystä, stressiä ja nivelkipuja ja lisää seksuaalista energiaa. Mansikka estää silmänpohjan ikärappeumaa ja lievittää reumaattista niveltulehdusta. COX-2-estäjinä ne torjuvat tulehduksia ja kipua.

Mansikoiden fenolit ehkäisevät tehokkaasti syöpää, sydäntauteja ja suojelevat tulehduksilta. Ellagihappo on marjojen paras syövän estäjä ja mansikassa se on hyvin imeytyvässä muodossa. Mustikat, vatut ja mansikat suojelevat rinta- ja kohtusyövältä; niissä kaikissa on ellagihappoa, joka aiheuttaa syöpäsolujen itsetuhoa (apoptoosia). Mansikan on todettu eläinkokeissa estävän kasvainten muodostumista ruokatorvessa. Mansikkauute ilmeisesti ellagitanniinien vuoksi estää mm. haittamikrobien kasvua. Ellagitanniini auttaa estämään paksusuolen syöpää. Mansikan katekiinit torjuvat tulehduksia ja bakteereja, sitovat suolistossa myrkyllisiä raskasmetalleja ja auttavat ripuliin ja ilmavaivoihin.

Mansikat ovat kuumetta alentavia, diureettisia, laksatiivisia, verta puhdistavia ja vahvistavia. Ne vähentävät mahan happoisuutta (paitsi hyvin happamet marjat), hoitavat mahahaavaa ja lisäävät sapeneritystä. Mansikka torjuu Helicobacter pylori-bakteeria. Mansikat puhdistavat suolistoa ja poistavat kuona-aineita. Sekä lehdet, marjat että kukat poistavat tulehdusta. Marjoja syödään mm. anemiaan, virtsatievaivoihin, kuumeisiin, maksavaivoihin ja kihtiin. Marjamehulla hoidetaan auringonpolttamia, kesakoita, ryppyjä, kylmänkyhmyjä etukäteen talven varalta, kirkastetaan ihoa, ja kiillotetaan hampaita. Kansanlääkinnässä mansikka on ollu yleisesti vaikuttava vahvistava rohto.

Touko-kesäkuussa ennen kukintaa tai kukinnan aikana kerätyistä lehdistä tai kukinnan jälkeen kasvavista uusista lehdistä voidaan tehdä kääreitä ihottumiin ja rasvaiselle iholle. Siitä voi valmistaa teetä kihtiin, niveltulehduksiin, ruoansulatuskatarreihin, ripuliin, hengitystiesairauksiin, munuaisvaivoihin ja lisäämään virtsan eritystä, vahvistamaan toipilasta, alentamaan kuumetta ja lievittämään hermostuneisuutta. Mansikasta valmistettu suuvesi vahvistaa ikeniä.

Marjat ja koko kasvi saattavat aiheuttaa allergiaa, ns. valeallergiaa, lehdet aurinkoihottumaa, sillä mansikka saa immuunijärjestelmän tuottamaan histamiinia. Varsinainen mansikka-allergia on harvinaista. Ulkomailta tuodut mansikat sisältävät suuria määriä eri torjunta-aineita, kasvunsäätelijöitä, hartseja ja vahaa. Hekään, jotka eivät olisi luomumansikoille allergisia, saattavat helposti saada oireita torjunta-aineista. Ulkomaiset marjat ja yleensä kaikki ei-luomumarjat on hyvä huuhdella."

Kesä-heinä

2011-07-07T17:29:00.008+03:00

Tuli uusia kanoja ja kukko, kävi kettu, nyt on kanoja yksi enemmän kuin ennen ja kukko joka kasvattaa uusia satulahöyheniä. Tehtiin heinät, en tiedä mistä tulee sanonta "helppoa kuin heinänteko", meillä oli (taas) hieman teknisiä ongelmia. Ehkä meidän tilalla pitäisi työt tehdä hevosella eikä millään koneilla.. (Heh, mikä sanaleikki..) Naapurin traktori kävi munimassa 30 valkoista munaa pellonreunalle. Olen uinut, istuskellut nurmikolla, rapsutellut lampaita, nauttinut kesästä. Ja onhan me töitäkin tehty, mansikat on kypsyneet ja niitä pitää poimia ja poimia ja poimia ja perata ja pakastaa ja syyä ja myyä. Hyvin nuo näyttää tekevän kauppansa, poiminta-aikoja on varattu ensi viikon lopulle asti. Vielä maistuu poimintatyö mansikalle, saapa nähä millon alkaa maistumaan puulta.. Tänään meillä vietetään synttäreitä joita ei oikeastaan vietetä, vieraita kävi eilen ja tänään ja vielä viikonloppuna tulee lisää. Voi apua, nyt meillä on kolme teini-ikäistä.. Täytyykin lähteä leikkimökkiin tekemään seuraava kattaus. Ihanaa kesäiltaa ihan kaikille!

Hellepäivän herkkueväät

2011-07-02T15:44:00.002+03:00

Kesän paras aamupala käydään poimimassa suoraan puskasta suuhun. Kisaillaan kuka löytää suurimman mansikan tai edes sellaisen jota rastaat ei ole maistaneet. Välipala-aikaan voi käväistä kasvimaalla ja napata muutamia sokeriherneitä sekä pari mehukasta kyssäkaalia kainaloon. Niistä syntyy aika makoisa salaatti, kunhan äiti vähän auttaa kyssäkaalin kuorimisessa.

(Huomaa isosiskon maalaamat hienot pikachu-kynnet :o)

Kesäpoika

2011-06-27T22:07:00.005+03:00

Hemmo, Hepsu, Hepsunkepsu, Lössy, Läskiposki, Iisokissa, Utareinen..

Hemmon tämä kesä näköjään menee lomaillessa täällä mummolassa. Ulos ei ole lupa mennä, ja se on Hemmosta ihan höh. Hemmo olisi varmaan loistava metsästäjäkissa, suureksi avuksi mansikkamaalla rastaita hätyyttämässä. Viime kesänä kissanäyttelyssä tuomari sanoi ettei Hemmolla muka ole tarpeeksi hölmö ilme..

Toinen kesäpoika polskii meidän "rannassa" leikkimökin kupeessa. Tänään alkoi tämän kesän uimakoulu, se tietää puolentoista tunnin vedessälillumista joka arkipäivä seuraavan kahden viikon ajan. Ja lapsi tykkää! Äitikin tykkää kun saa samalla vähän tehtyä töitä rannalla ja ehkä luettua jonkun kevyen kesäkirjankin..

Mukamökki

2011-06-26T13:15:00.006+03:00

Monet kun suuntaa kesälomalla mökeilleen, niin tänä juhannuksena mekin ajateltiin tehdä niin. Meidän mökki kulkee nimellä leikkimökki, ja se sijaitsee meidän takapihalla tammen katveessa. Oikeasti leikkimökki on vanha ja melkoisen persoonallinen pikku aitta, jossa on hyvä majoittaa vaikkapa kesävieraita. Mökin vieressä on kasvimaa ja omenatarha, takana aukeaa pellot.

Ulkoapäin leikkimökki on melko rappioromantillinen, ja juhannuksen kunniaksi sitä on vähän koristeltu kukkasin.

Sisällekin askarreltiin pari ihanan villiä luonnonkukkakimppua, ja kannettiin kaikki juhannuksen herkut. Kovin paljon kalusteita leikkimökissä ei vielä ole, mutta muutamia kuitenkin: vanha sohva sieltä "oikealta" mökiltä, vanhoja tuoleja sukulaisten vintiltä, vanha aarreaitasta löytynyt pöytä, itsetehty matala kaapinrunko, Neitin lapsuusajan sänky (kunhan siihen löytyy loput jalat niin saadaan se kasattuakin..),puhallettava varapatja jne..

Tänä vuonna saatiinkin kasattua kunnon kokko vanhoista lahoista lattialaudoista ja sähkölinjalta kaadetuista pikkupuista. Ja oli vielä yksi pelto kylvämättä, siinä oli hyvä kokkoa polttaa. Huomenna taas täyttä päätä arjen kimppuun..

Kaunista keskikesää!

2011-06-23T22:37:00.002+03:00

Minä avaan syömeni selälleen ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari.

-Eino Leino

Lisää lampaksia

2011-06-21T10:13:00.006+03:00

Noniin, siis ei ole tullut lisää lampaita, vaan huomasinpa hölmöyteni.. Onhan se pässikin lammas.. Joten lampaita on siis kuusi, joista viisi on uuhia ja yksi pässi. Anteeksi Ryback! Ryback on tuo violettikorviksinen joka kerjää kuvaajalta rapsutusta, tytöillä on oranssit korvikset ja ne pysyttelee vähän kauempana. Ilona, Saara, Veera?, Bella?, Lulu? - keitä te ootte..?

Lampaista haaveiltiin jo toissakesänä, meidän ensimmäisenä kesänä maalla. Silloin ei tunnettu täältä ketään ja se sitten jäi haaveiluasteelle, samoin vielä viime kesänä. Kunnes nähtiin paikallislehdessä ilmoitus että tässä lähellä olisi myynnissä torjunta-aineetonta vadelmaa. Sinne sitten lähdettiin poimimaan, ja oi siellä oli lampaitakin. Keväällä kun tehtiin viljelysuunnitelmia kesäksi, alettiin miettimään että josko nyt niitä lampaita jostain saisi. Meinasi ihan jäädä tältäkin kesältä lampaat tulematta, mutta yllättäen näitä ihan melkein tyrkytettiin meille :o) Jännää ja kivaa! Kiitokset omistajille!

Lampaat on meillä niin kauan kun syötävää riittää. Osa porukasta lähtee jossain vaiheessa kesää jonkun toisen pihalle siivoamaan. Syksymmällä lampaat palaavat takaisin kotiinsa. Kyllä me jo kovasti mietitään minne ensi kesänä aitausta rakennettaisiin, ties vaikka olisi sitten taas lampaita, samat tai erit. Mitään kummempaa suojaa ei laitumelle olla rakennettu, suurensuuri koivu/pajupuu antaa vähän sadesuojaa ja varjoa (jos vaikka aurinko sattuu joku päivä paistamaan) ja ruokaakin näköjään, ja laitumen takanurkassa on pieni metsikkö, sinnekin pääsevät halutessaan.

Nyt ne on meillä!

2011-06-20T18:57:00.006+03:00

Jotain tummia möykkyjä on muuttanut vastarakennettuun aitaukseen.. Viisi ihanan pehmeää ruskeaa lainalammasta. Tuo jolla on valkoista naamassa on Ilona, muitten nimet ei vielä ole tiedossa.

Oikein kuvauksellisia he ovat, sievine korvakoruineen. Ruskea villakarva on näköjään hankala saada kuvaan oikeanvärisenä. Lisähaastetta kuvauksiin tuo hellyydenkipeä vahtipässi Ryback - kuvaile siinä sitten kun pitää koko ajan rapsuttaa pässiä..

Meidän pitää vielä vähän tutustella. Nyt lähen taas käväsemään tuolla takapihan puolella moikkaamassa lampaksia. Toivottavasti eivät kovin rasitu kun koko aika joku ramppaa siellä..

Laiska lauantai-iltapäivä

2011-06-18T15:47:00.004+03:00

On kitketty, on kylvetty, on aiottu kyntääkin vielä. On satanut, pitkästä aikaa. Neiti on ollut sukulaisilla juhlanvalmisteluapulaisena, nyt lähti kavereille muuttoapulaiseksi. Pojat on jaksaneet pelata aina vaan. Nyt istuskellaan ja mietitään mille aletaan. Ehkä kaivetaan esiin huomiset juhlavaatteet, paistetaan lettuja ja siivoillaan. Kevyttä kesätekemistä.

Kuvia ja tunnelmia

2011-06-16T12:01:00.007+03:00

Matkaan lähden

2011-06-11T22:55:00.002+03:00

..ja otan perheen mukaan. Joten: kastellaan kasvimaa ja pihakukat, kastellaan myös sisäkukat, herätellään lapset, pakataan, jyrätään pelto, ruokitaan kanat ja kissat, tarkistetaan että vesikupit on täynnä, ajetaan auto varjoon ja aukaistaan kaikki ovet, istutetaan lapset autoon, viedään roskat ja tyhjennetään kompostitörppö, nurmikko jää leikkaamatta, rampataan hakemaan sisältä sitä sun tätä kerta toisensa jälkeen, viihdytetään autossa odottavia lapsia, haetaan vielä muutama kivennäisvesipullo kylmälaukkuun, käydään suihkussa, pakataan koirat peräkonttiin, koirille vettä pulloon ja vesikuppi mukaan, lyödään ovet kiinni ja lähdetään. Ajetaan viitisentoista kilometriä, huomataan että ilmastointi lopettaa toimimisen ja moottorin lämmöt alkaa nousta, ajetaan tien sivuun, aukaistaan konepelti ja tuumaillaan mitä tehdään, laitetaan luukku kiinni, jatketaan matkaa hissukseen tientukkona ruuhkassa (onneksi vitostien ruuhka ei ole kovin kummoinen), toivotaan että auto kestää kaupunkiin asti. Kestää, käydään tankilla, ostetaan jätskit, aukaistaan taas konepelti, soitetaan autonkorjaajasukulaiselle, todetaan vika: pleksit ei pyöri tms, korjataan vika jäätelötikulla, jatketaan taas matkaa. Ajetaan parikymmentä kilometriä, lämmöt nousee taas, välillä laskee normaaliin. Taas pysähdytään p-paikalle, aukaistaan konepelti, raaputellaan päätä, ja päätetään kuitenkin jatkaa matkaa. Taas lämmöt nousee, pysähdytään seuraavalle p-paikalle, aukaistaan taas konepelti, soitetaan toiselle autonkorjaajasukulaiselle, poistetaan ilmakupla kaatamalla koirien vettä jäähdyttimeen, odotellaan hetki, tehdään pieni koeajokierros, lämmöt pysyy normaalina, ilmastointia voi taas käyttää, päätetään jatkaa matkaa perille asti. Loppumatkan auto toimii moitteettomasti, päästään perille vähän myöhässä, syödään, käydään uimassa ja suihkussa, mennään nukkumaan. Nukutaan huonosti, on kuuma, herätään, käydään kangaskaupassa ja ristiäisissä, hengähdetään hetki ja ajellaan takaisin kotiin..

Mitä järkee?

2011-06-09T13:58:00.004+03:00

Opiskelijalapsukainen on näköjään hyvin aivopesty käyttämään luomutuotteita. Ihan vapaaehtoisesti käyttää osan pienestä opintorahastaan luomumaitoon jne. Mutta mutta, nyt uudet kaverit on alkaneet ihmettelemään mitä järkeä on ostaa kallista luomua, ja lapsi kysyi mitä siihen osaa vastata. Siksi kun meillä viljellään luomua niin sitä myös ostetaan? Luomulehdestä löytyi tällainen taulukko, joka ainakin minut saa entistä vakuuttuneemmaksi siitä että oikealla tiellä ollaan :o)

S Ä M E A K O L

2011-06-08T10:50:00.007+03:00

Lomaa takana muutama päivä, ja täytyypä sanoa että näin työntäyteistä lomaa ei ole ennen ollutkaan! Meillä on huhkittu pihalla, kerätty kiviä, ajettu voikukkaleikkurilla mansikkamaalla, istutettu tomaatteja ja kesäkurpitsoita, rakennettu aitausta ja aloitettu pikku pätkä kiviaitaakin, tehty ruokaa ja syöty hyvin, saunottu, kalastettu ja hurjimmat on jo käyneet uimassakin. On myös vikisty ettei ole mitään tekemistä.

Kalastusreissulla oltiin ensin pitkät vaatteet päällä, pipo päässä ja kumpparit jalassa. Hetken päästä käärittiin lahkeet ja kahlattiin järveen, ja seuraavana iltana ei pyydettykään kyytiä kalaan vaan uimaan..

Lomalla on vielä edessä kaupunkireissu, ristiäiset, työporukan kesätapaaminen, kahdet rippijuhlat sekä mahdollisen kesävieraan saapuminen, ja saattaapa jotain yllätyksiäkin tapahtua. Seikkailuahan tämä on, koko elämä :o)

Niitä näitä

2011-05-31T20:55:00.005+03:00

Mulla on nyt ikioma puuseppä-artesaani!

Äänistä päätellen naapurin lehmät on päässeet ulos.

Tuomen tuoksusta tulee mieleen Ainolan puisto.

Petopunkkeja ei kannattaisi levittää tuulisella säällä mutta minkäs teet.

Pienet mustat mitkä-lie himputin räkämäiset rrrakastaa mua.

Tekeillä saattaa olla jotain jännää..

Seitsemäntoistavuotissynttärikakku on matkalla Ouluun sankarin luo.

Mua purasi sääski ekan kerran tänä vuonna, huomenna rapsutellaan.

Meidän tyttökoiran juoksutuoksut houkuttelee poikia kylään.

Kohta kukkii omenapuut, päärynät ja kirsikat.

Viikon verran postissa matkanneet akileijanjuurakot on hyvässä kunnossa.

Voikukat voitti mut 6-0.

Tänäänkin satoi vettä, ihan vähän vain.

Taidan uskaltaa jättää tomaatit yöksi kasvihuoneeseen.

Lomafiilis, vaikka aamuja on jäljellä vielä kolme.

Parisuhteellisuusteoriaa

2011-05-30T16:20:00.004+03:00

Muutama päivä sitten sain melkoisen shokkiuutisen.. Läheisen ihmisen parisuhde on päättynyt. On tässä tullut mietittyä kaikenlaista. Ja pidettyä entistä tiukemmin kiinni tuosta omasta kainaloisesta.

Sitä on tässä yli puolen elämän aikana jo niin tottunut tuohon toiseen puolikkaaseensa kaikkine vikoineenkin, että olisi varmasti melko kivuliasta jos se yhtäkkiä repäistäisiin pois.. Millä ehdoilla siitä suostuisi luopumaan.. Pystyisikö siitä toipumaan.. On se kuitenkin hyvä mies, tuntuu ettei niin voi nykyään kaikista sanoa. Kilttikin.

Sitten jotain aivan ennenjulkaisematonta.... Kuva on vanha ja tein siitä ihan tarkoituksella suttuisenkin, mutta halusin kuitenkin näyttää meistä vilauksen..

Harrastelijaviljelijän kevätkiireitä

2011-05-27T09:52:00.006+03:00

Tuomentuoksuista viikonloppua! Meillä on tuoksunut koko viikon, on vaan ollut niin kylmää ettei paljon ole tarennut tuoksutella..

Omenatarhassa kukkii voikukat. Niitä on jo pariin otteeseen saanut ajella ruohonleikkurilla. Yhtenä aamuna makuuhuoneen ikkunasta näkyi iloisenkeltainen voikukkapelto - mansikkamaalla.. Mansikan rivivälejä varten hankittu ruohonleikkuri toimi kiltisti puoli tuntia, sammui ja puski öljyt pihalle, joten meillä edelleenkin kukkii iloisenkeltainen voikukkapelto mansikkamaalla.. Voikukkia on myös itäpellon vanhoilla nurmipalstoilla, jotka kynnetään ihan pian kunhan saadaan uusi aura uudelleen pelittämään - grr.. Sinne on näillä näkymin tulossa viherlannoituskasvustoa sekä kauraa, ennestään itäpuolen pelloilla on kasvamassa nurmea.

Jotain sillä uudella auralla saatiin jo tehtyä, ennenkuin yksi leikkuri halkesi, toinen putosi peltoon ja takimmainen siipi vääntyi. Länsipuolen pellot on kynnetty niiltä osin kuin tänä keväänä täytyy. Länsipuolelle on tulossa riistapeltoa sekä linnuille että nisäkkäille, lisäksi kauraa ja perunaa. Ennestäään siinä on jo ruista, mansikkaa ja meidän huikea kasvimaa :o)

Tänään - tai siis alunperin toissapäivänä - meillä on potutuspäivä. Ensin täytyy tehdä lenkki pellolla karhin kanssa ja poimia suurimmat kivet pois, jospa jo illalla päästään vakoilemaan pottua. Ajattelin myös kaalit istuttaa tänään, vaikka niille ei ole tarpeeksi tilaa ja viime yönä oli kaksi astetta pakkasta. Jos sitten huomenna hyökkäisi kasvihuoneen kimppuun. Tomaatit, paprikat ja ananaskirsikat pääsisi omille paikoilleen, kurkut sitten vähän myöhemmin.

Jaiks!

2011-05-24T11:50:00.005+03:00

Pojat oli ihan riemuissaan kun iskä yhtenä iltana kaiveli pellon reunalla lantakompostia ja löysi isoja lihavia toukkia! Pienen salapoliisitutkimuksen jälkeen nämä selvitettiin kultakuoriaisen (Cetonia aurata) toukiksi. Tunnistusta helpotti Oman pihan ötökkäkirjan lisäksi se, että nämä ryömii hassusti selällään, ihan niinkuin nuokin toukat tuossa videolla. Meidän toukat on vaan isompia..

Toukkia piti tietysti itse käydä etsimässä lisää, ja löytyihin niitä. Nyt on seitsemän isoa toukkaa ja yksi ihan pieni muutettu vähän lähemmäksi toiseen kompostikasaan, ja innolla odotellaan näkevämme joskus aikuisia kultakuoriaisia.

Olla onnellisia täällä

2011-05-19T11:20:00.006+03:00

Kävin taas kääntämässä meille hieman lisää kasvimaata. Ai että olen ollut reipas näinä sateisina harmaina päivinä. Siinä samalla mietin kaikenlaista, kuten sellaista ajatusleikkiä että mitä jos.. Mitä jos olisin päässyt sinne eläinlääkikseen ja muuttanut Helsinkiin, enkä olisikaan koskaan tavannut juuri tuota Miestä ja perustanut juuri tätä perhettä ja saanut juuri näitä lapsia. Se tuntuu ajatuksenakin kauhean vääränlaiselta, oudolta. Enkä olisikaan silloin tämä minä. Kyllähän tässä kaikessa täytyy olla takana joku suunnitelma. Ja vaikka aina välillä luulee kokevansa kaikenlaisia vaikeuksia, niin ehkäpä nekin kuuluu suunnitelmaan, ja loppujen lopuksi muokkaa minusta juuri oikeanlaisen minän.

Sitten tulin sisälle ja avasin sälekaihtimet, katselin märkää mullikkoa josta on joku kaunis päivä tuleva se upea kasvimaa, ja sitten tosiaan näin sen. Näin kaikki aidat ja kaariportit ja kasvatuspenkit ja kaiken sen runsauden mitä ne pitää sisällään. Näin jopa takaoven, josta nopsasti kipaistaan kasvimaalle. Näin auringon, kuinka se kiertää ja miten varjot kulkee. Ja juuri nyt tuolla kasvimaan sivustalla omenapuut availee silmujaan, taustalla kasvaa kokonainen ruispelto. Huomasin yhtäkkiä olevani niiin onnellinen. Miten sen oikein sanoisi.. etuoikeutettu.

Tämä talo syö tavaroita

2011-05-17T19:18:00.004+03:00

Tällä hetkellä kadoksissa ovat mm:

- vihreä Nintendo DS lite

- ajokortti

- ainakin 88 kpl trampoliinin jousia

- avainnippu

- siivousinto (, jonka löytäminen saattaisi vauhdittaa noiden muidenkin löytymistä..)

Yhtäkkiä kaikki on vihreää

2011-05-13T22:46:00.008+03:00

Maanantaina koivuihinkin ilmestyi lehdet.

Hiljaiseloa ja hermolepoa

2011-05-11T10:32:00.004+03:00

Äiti on vähän väsynyt. Viettänyt viikonlopun työkuvioissa ja koiravahtina pois kotoa, maanantain kuokkinut omassa pihassa (se on sitä oikeaa hermolepoa), eilen otti ja lähti parin päivän yhdistetylle työ- ja (hermo)lomareissulle, tänä iltana palaa kotiin. Tiedossa pari päivää ankaraa arkea, puutarhailuhommia ja taas viikonlopuksi lähdetään reissuun/töihin.

Onhan se toki kiva että on töitä, mukava myöskin nähdä sukulaisia pitkästä aikaa jne. Eniten kaipaisin nyt kuitenkin sellaista aikaa ettei tarvitsisi huolehtia mistään, voisi päivät pyllöttää pihalla ja välillä käväisisi sisällä haukkaamassa vähän jotain. Olisi sellaista aikaansaamisen meininkiä, eikä mitään jollottelua..

Mielessä pyörii myös yksi vaikea juttu, en vielä tiedä kerronko siitä. Ehkä joskus myöhemmin jos siltä tuntuu.

Tänään olen

2011-05-05T20:03:00.003+03:00

- hakenut koulusta kesken päivän kaksi ei ihan tervettä poikaa, ensin toisen ja tunnin päästä toisen

- huomannut lompakkoni kadonneen

- löytänyt lompakkoni

- huutanut, hyppinyt tasajalkaa ja kiroillut

- keskutellut puhelimessa ulkohuusseista

- pukenut toppavaatteet päälle taas kerran

- taistellut risujen kanssa ja voittanut taistelun, tuloksena puoli jätesäkillistä risusilppua

- mietiskellyt, suunnitellut ja haaveillut

- kastellut valkosipuleita ja omenapuita

- jättänyt menemättä illan luontokuvauskurssille

- juonut hiukan ylimennyttä simaa

- paistanut amerikkalaisia (speltti)pannukakkuja

Mielikuvittelua

2011-05-03T08:32:00.003+03:00

Kun meille tuli ensimmäinen rotukissa, omassa päässäni meillä oli jo kissala, ja keksin pennuille vihkollisen nimiäkin.. Kun vietettiin puoli vuotta Uudessa-Seelannissa, ajattelin alkavani lammasfarmariksi ja muuttavani pysyvästi sinne.. Kun keksittiin että muutetaan maalle, rakensin päässäni pienen mökkikylän ja aloin pitämään maatilamajoitusta, kotieläinpihaa, pientä luomupuotia ja kahvilaa sekä tietysti viljelemään peltoja luomusti.. Kun huomasin miten tykkään joogasta ja koen siinä onnistumisen hetkiä ja tyyneyttä, aloin mielessäni pitää joogatunteja perheelle ja ystäville.. (Tässä vain muutamia..)

Lisäksi meillä on (edelleen vain päässäni) rantasauna ja se ranta tietysti, tähtitorni, uima-allas, viherhuone, keilahalli, lasten leikkikenttä, upea kasvimaa joka tuottaa koko perheen talven ruuat, tuulimylly joka tuottaa kaiken sähkön, jne jne :o)

Koleeta

2011-05-02T10:09:00.005+03:00

Se on taas tämä kevään paikallaanjunnauksen vuoro. Ihan hyvä hetki pitää pikkusen taukoa, hillittömän kasvimaalla kaivelun ja haravan kanssa heilumisen seurauksena alaselkä hieman kipuilee, samoin vasen olkapää varsinkin öisin. Mutta eiköhän tästä kuntouduta työntekoon taas kunhan kelit sallii.

Koleasta kelistä huolimatta olen yrittänyt valokuvailla ahkerasti. Vajaa vuosi sitten hankitulla kameralla on näköjään otettu jo 19502 kuvaa. Ja jokunen niistä on jopa onnistunut ;o)

Pari tulevaa viikonloppua on ihan täynnä ohjelmaa. Nyt pitää yrittää nauttia tästä arkipäivien hiljaisuudesta sillä välin kun miesväki kuluttaa koulunpenkkejä. Viisi viimeistä viikkoa sitä hommaa tälle keväälle, sitten koittaa kesälaitumet. Ihanaa.

Ihanat päivät

2011-04-27T10:02:00.006+03:00

Yhden naisen pihatalkoot: haravoimista, kasvimaan kääntämistä, roskien keräämistä, omenapuiden leikkaamista, kompostin tyhjentämistä ja täyttämistä, talvikamppeiden kantamista varastoon (ennätys, ei vielä edes toukokuu ja meillä ei ole pihalla enää yhtään potkuria, pulkkaa eikä suksea!). Kolmena päivänä pääsin luistelemaan kokonaan ruuanlaitosta, ihana tuo mies kun kokkaa ja antaa vaimon olla ihan pihalla.

Kukkien bongaamista: lumikellot, talventähdet, krookukset, posliinihyasintit. Ihan kohta skillat ja sinivuokot. Kameraan uusia osia, ja sen myötä kuvaamisen opettelua - taas. Jopa pieni kuvausretki joelle, eikä sieltä yhtään julkaisukelpoista kuvaa..

Nautiskelua: yhdessäoloa, sulkapalloa, t-paitakelejä, kasvojen kääntämistä aurinkoon, lämpöä, linnunlaulua, "onkimista" omalla "lammella". Meillä onkin keväisin rantatontti, kun sulamisvedet pelloilta kertyy tien mutkaan isoksi lammikoksi, siinä pojat harjoittelee virvelinheittoa.

Vähän seurustelua: tuttuja vieraita, kotimehua ja maailman parasta lammaspaistia. Pyhien jälkeen saapui vieras kaupunkilaisvieras valkoisessa paidassa ja kiiltonahkakengissä. Siivosinko? - en, leivoinko? - no en. Sen sijaan tongin kasvimaalla kädet kyynärpäitä myöten mullassa ja yltä päältä hiessä, pahoittelin sentään sotkua, keitin kahvit ja sulatin pakkasesta pullaa. Paljon vähemmän stressiä..

Ja nyt sitten ihanaa arkea..