Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Hidasta heräämistä


Enpä tiiä. Joku pitkäkestoinen plääh-kausi meneillään. Sisäistä prosessointia ja sen sellasta. Ja vihdoin tuli mitta totaalisen täyteen myös sen lojumisen kanssa ja laitoin hihat heilumaan. Koko kämppä on hyrskynmyrskyn, yhtä aikaa pitää rempata ja raivata. Ukko on rampa, siitä ei ole mitään apua, ipanat on laiskoja niinku aina ennenkin, niistä on kuitenkin ollut edes vähän apua. Yksin on siis käytännössä tämä suururakka loppuun vietävä. Eipä siinä mittään, ei mulla mitään tärkeempääkään just nyt ole. Sitä sellasta oikeeta kevätkevättä että pääsis pihalle hommiin saa meilläpäin odotella vielä tovin jos toisenkin. Jospa mieleen kevät saapuis vähän aiemmin.



Helmikuussa tein ennätyksen: vain 31 kuvaa kameralla, plus kännykällä otetut siihen päälle. Toivottavasti tämä tästä. Pian.

4 kommenttia:

Tillariina kirjoitti...

Odotellaan sitä kevään ihmettä! Jätät rempat rauhaan, jos eivät ole jo siinä kohtaa ohi! Sitten kuvaamaan! :)

Heli kirjoitti...

"Kiva" urakka sulla siellä. Aika rankka homma yksin vetää kyllä. Joskus on kiva toki yksin tehdä, mutta toivottavasti saat nyt jotain apua kuitenkin.

Mulla on tosi usein nykyään noita vähäkuvaisia kuukausia... En vaan jaksa raahata kameraa. Sisäkuvat nyt on aivan surkeita talviaikaan joka tapauksessa (mun kuvat siis). Enkä mä kyllä ulkoakaan saa vangittua kameralle sitä mitä tahtoisin. Esimerkiksi noi todella ihanat "timanttiset" hanget... miksei ne kuvissa näy ollenkaan??

Kyllä se siitä. Pakkohan sen on, jossain vaiheessa. Eikö niin? Ymmärrän kyllä tunteesi... itsellä on tää loputon pähkäily meneillään koko ajan. Että plääh täälläkin...

Tsemppiä kevätmietteisiin sinne! ♥

Maija/Taajamafarmari kirjoitti...

Joskus kamera on juurtuneena käteen niin että tulee tuhansia kuvia viikossa, ja sitten on kausia ettei huvita kuvata yhtään. Olen antanut itselleni luvan olla kuvaamatta jos ei huvita. Nyt tuntuu, että talvi on jo niin nähty ettei sitä huvita enää yhtään kuvata. Katotaan sitten marraskuussa uudelleen.

Venyminen ja vanuminen on tavallaan hyväksi. Ihminen vaan tarvitsee sitä joskus. Itse olen aika laiska ja saamaton, mutta raivostuttaa kun muutkin on! Miksei mies kokoaikaa remontoi, tai jos remontoikin niin remontoi jotain mitä mun mielestä ei tarvisi.

Ehkä se siitä, meillä kaikilla.

Vianna kirjoitti...

Kiitti tsempistä!

Rempat jääkin meillä herkästi kesken, kun ilmaantuu muuta mukavaa..

Niinhän se menee että välillä on enemmän kuvattavaa, nyt oli helmikuussa niin harmaat kelit ettei ulkona kyllä yhtään huvittanut kuvata. Eikä se haittaa. Mullon tuo kamera niin mukavan pieni että se kyllä yleensä on mukana joka paikassa, mutta en pidä siinä salamaa paikallaan, joten sisällä en kuvaa juuri ikinä jos on vähänkään hämärää. Talvi on jo nähty, joo, mut kevättä jaksais kyllä vielä katella :o)

Mä olen kans aika laiska ja saamaton, joten muitten ei meillä kyllä tarttis olla, mutta ne taitaa olla vielä enemmän.. Kun joku tekis edes jotain hyödyllistä, alkaa olla mittari täynnä jo siinä suhteessa. Plääh vieläkin..

Kyllä tämä tästä, ehkä, jooko, kaikilla. Tsemppiä meille siihen kevään ihmeen odotteluun!