Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

torstai 30. tammikuuta 2014

Remonttiarkistojen kaivelua

Kaivellaan nyt keittiökuvia, kun ei meillä oikein muuta ole vielä kunnolla rempattukaan.. Kovalevyltä löytyi keittiökuvia vuosilta 2011-2013, ja voi hyvää päivää sentään miltä meillä on ennen näyttänytkään! Ja onhan me parissa vuodessa näköjään jotain saatu aikaan! (Kuvat vuosilta 2008-2010 on toisella kovalevyllä, täytyy kaivella nekin joskus esiin - jos uskaltaa..)


Kiinteitä kaappeja on (enää) kahdella seinällä. Ja aluksi tietenkin kaikki oli yltä päältä umpipuuta.. Ennen-kuvassa näkyy tuollainen vaalea läntti jääkaapin kyljessä olevassa levyssä, siinä oli ennen parimetrinen kivitaso pikkupöydän suuntaan, ja alla parit umpipuiset kaapit. Ikkunan edessä näkyy nurkasta nurkkaan ulottuva taso, senkin alla oli kaapit molemmissa päissä. Ensin lähti epäkäytännöllinen kivitaso kaappeineen, seuraavaksi taso ikkunan alta kaappeineen (ja ilmankos tuntuu ettei meillä enää ole säilytystilaa juuri ollenkaan..). Sitten maalattiin kattopaneelit melkein koko katosta, seinäpaneelit parilta seinänpätkältä sekä lattia, kaapinovetkin kun ei niitä uusia täyskorkeita kaappeja ole vielä saatu aikaiseksi tehdä. Jääkaappi vaihdettiin uuteen. Viimeisimmäksi maalattiin ikkunoiden puuosat valkoisiksi (paitsi tuolta lasien välistä, josta puunväri kurkkii). Vielä on aikeissa uusia taso, mutta tuo ikkunanurkka on melko ongelmallinen, joten se vielä hautuu jonkun aikaa. Ikkunanpuoleisesta alakaapista puuttuu pätkä ovea, sekin korjaantunee kunhan saadaan suunniteltua ja tehtyä ne uudet kaapit.



Tämä ennen-kuva ei ole läheskään alkuperäinen, sillä jääkaappi on jo uusittu. Näkyy kuitenkin melko hyvin, miten kaapinovien väri vaikuttaa keittiön tunnelmaan.. Hella-/tiskiallasseinustalle ei toistaiseksi ole tehty muuta kuin maalattu kaapinovet, vaihdettu allas, hana sekä taso. Hellakin on uusittu, kuvissa on vielä vanha versio. Seinä- samoin kuin kattopaneelit huutaa maalaamista, pientä päänvaivaa aiheuttaa huuva alias liesikupu, joka pitäisi irroittaa ennen katon maalaamista. Seinät vois tietty maalata vaikka heti, ja tuon karmean listan yläkaappien päältä nykäistä pois. Tarkat silmät huomaa myös, että kaappien alta puuttuu sokkelilistat, niihin on mietinnässä sellaset laatikkosysteemit, tai sitten ihan vain valkoinen lauta.


Hommaa riittää keittiössä vielä muutakin. Hellan vasemmalla puolella on "kaunis" punatiilinen puuliesi, sitä pitäisi vähän kaunistaa lisää. Myös jääkaapin takaa irvistelevä tiiliseinänpätkä kaipaa ehkä jotain pintaansa. Ovi pukuhuoneeseen (jääkaapin ja tiskikoneen välissä) ja oven listat pitää niinikään maalata, ja onpa pyöritelty ajatusta oven rakentamisesta keittiön ja tuvan väliseenkin aukkoon, sais elukat pidettyä keittiöstä pois. Välitilan kaakelitkaan ei ole mitkään kaunottaret, mutta ne nyt toistaiseksi menettelee. Sitten kun kaapit on uudet, pitää miettiä millä materiaalilla välitilat päällystetään. Nykyinen tiskikone on vanha, mutta saa olla paikallaan niin kauan kuin toimii. Tällä hetkellä meillä remppa jatkuu portaikossa..

maanantai 27. tammikuuta 2014

Viikonlopun saldoa





Poikien kanssa tehtiin perjantaina pikapyörähdys kaupunkiin, tuliaisina tuotiin donitsivuoka ja uusi trivial pursuit. Viikonloppuvieras toi mukanaan tuoreita armeijatarinoita, ja jouduttiin kuulemaan vähän vanhempiakin vastaavia. Illat kului pelaten ei-pikapeliversiota, nauraen ja saunoen, päivisin käytiin pitkästä aikaa kunnolla ulkoilemassa. Donitseista tuli niin herrrkullisia, että melkein piti tänään tehdä uusi satsi! Iloa viikkoosi

tiistai 21. tammikuuta 2014

Hei, sinä kurkistelija


Edellisen postauksen eka kuva on otettu tuon mansikkapellon laidalla tönöttävän vanhan savusaunan katon reunasta, sen verran iso hetki tämän kuvan ottamisen jälkeen, että aurinko ennätti kiertää kimmellyttämään lumipitsireunuksia. (On mulla uusiakin kuvia kamerassa, pitää nekin joskus purkaa tänne..)


Mutta asiaan: Sain Scillalta tällaisen kivan kesäisen Mukava uusi tuttavuus -tunnustuksen, lämmin kiitos! Scilla ei itse ole mulle ihan uusi tuttavuus, olen tuolla puutarhablogin puolella seuraillut Scillan pihapuuhia jo jonkun aikaa, vaikken ehkä siellä(kään) ole mitään koskaan kommentoinut.. voi mua! Siitäpä tulikin mieleeni, että olisipa kiva yllätys jos sinä, joka käyt täällä salaa kurkistelemassa, jättäisit itsestäsi jonkun pienen merkin (esim. hymy ois kiva :o) Samalla voit ottaa tunnustuksen mukaasi. Niinpä minäkin voisin löytää vastavierailulle blogiisi, ja sitä kautta löytyisi varmaan monenmonta uutta mukavaa tuttavuutta :o)

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pakkassunnuntai





Jos olisi ollut vähän vähemmän pakkasta, tai jos aurinko olisi ollut jo vähän korkeammalla eli siis olisin saanut lähdettyä ulkoilemaan vähän aikaisemmin, olisin saanut varmaan paljon valoisampia kuvia. Nyt mennään näillä kovaa vauhtia kohti ensi viikkoa. Sitä ennen tanssituntia, jänispaistia ja hyvät unet. Iloa ja valoa juuri sinulle

perjantai 17. tammikuuta 2014

Niinpä niin

Olipa kerran mies, joka istui talonsa katolla, koska tulva-aalto vyöryi hänen kylänsä yli. Vesi uloittui jo kattoon, kun paikalle tuli pelastusryhmä soutuveneellä. He yrittivät sinnikkäästi päästä miehen luokse, ja kun he lopulta onnistuivat, he huusivat: "No, ala tulla. Astu veneeseen!" Mies sanoi: "Ei, ei. Jumala pelastaa minut."


Vesi nousi yhä korkeammalle ja hän kiipesi ylemmäs katolle. Vesi oli hyvin pyörteistä, mutta silti toinenkin vene onnistui pääsemään hänen luokseen. Taas he pyysivät häntä tulemaan veneeseen ja pelastautumaan. Taas hän sanoi: "Ei, ei. Jumala pelastaa minut! Minä rukoilen. Jumala pelastaa minut!"


Lopulta vesi peitti hänet melkein kokonaan, niin että vain hänen päänsä pisti esiin. Silloin paikalle tuli helikopteri. Se tuli aivan hänen yläpuolelleen ja sieltä huudettiin: "Tule nyt. Tämä on viimeinen mahdollisuutesi! Kiipeä sisään!" Vieläkin hän sanoi: "Ei, ei. Jumala pelastaa minut!"


Lopulta hänen päänsä vajosi veteen ja hän hukkui. Taivaaseen saapuessaan hän valitti jumalalle: "Jumala, miksi et yrittänyt pelastaa minua?" Ja jumala sanoi: "Yritinhän minä. Lähetin sinulle kaksi soutuvenettä ja helikopterin."

maanantai 13. tammikuuta 2014

Zen siitä sai





On oikeastaan tosi vaikea löytää oikeanlaisia sanoja kuvailemaan paria viime päivää, joten kerron vain että vietin i-ha-nan viikonlopun Villa Mandalassa. Kasvisruokaa, kevyttä lumisadetta, metsäkävelyä hiljaisuudessa, pakuriteetä, joogaa, hyviä yöunia, saunomista, pulahdus paljuun, kehon ja mielen puhdistautumista, rentoutumista, syvään hengittämistä, omaa aikaa, ja paljon muuta - aika täydellistä.

Ihana "joululahja" Neitiltä, hommasin sille samanlaisen :o) Eihän sitä yksin olisi jaksanut ajaa reilun viiden tunnin matkaa suuntaansa. Nyt on vuosi aloitettu voiden hyvin, ja samaa rataa on tarkoitus jatkaakin. Voi hyvin

torstai 9. tammikuuta 2014

Parhaat kaverukset / Karvapörhelöpäivitys

 

Yllä: Kaverukset lämpimänä loppukesän päivänä viilennystä hakemassa, kuva otettu 20.8, kolmisen viikkoa keritsemisen jälkeen.

Alla: Täys rähinä päällä (me vaan leikitään), kuva otettu 6.1, viitisen kuukautta keritsemisen jälkeen. (Näyttää tuo koiranturkis olevan melkoisen nopeasti uusiutuva luonnonvara..)



Yllä: Karvakaveri päivystää pikkutyttyrän ruokailua. (Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka pienen murusen saisi..)

Alla: Vastavuoroisesti karvakaveri yrittää tuoda "herkkuja" sisälle, muillekin jaettavaksi :o)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Lumihiutaleita



Eipä ehtineet ihan kaikki lumet meiltä sulaa, ja tänä vuonna on saatu jo pariin otteeseen lisää. Aika viehättävä tuollainen ohut lumipeite. Ja ihana valo verrattuna siihen säkkiin mikä oli torstaiaamuna koulumatkalla vesisateessa.

Ai eilen piti siivota joulu pois..? Meillä kuusi pönöttää edelleen tuvan nurkassa, samoin kaikki muukin joulu: pari tähteä, kynttilät, kaitaliina. Tuntuu hyvältä antaa niiden vielä olla, joten annetaan.

Eilen tehtiin loppiaiskakku, ohje Lumihiutale-kakkuun joulupukin tuomasta kirjasta Kakkujen kuningattaret. (Tosin meillä ei ole lumihiutalemuotteja, vain tähtiä, saavat leikkiä hiutaleita.) Täytteenä valkosuklaata ja ripaus limeä, nam!


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Itsensä rakastaminen


Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin, että emotionaalinen ahdistus ja kärsimys olivat vain varoituskylttejä, jotka kielsivät minua elämästä vastoin omaa totuuttani. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan AITOUDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, kuinka paljon voin loukata jotakuta esittämällä hänelle vaatimuksiani, vaikka tiedän, ettei aika ole vielä oikea eikä hän ole siihen vielä valmis - vaikka tämä ihminen olisin minä itse. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KUNNIOITUKSEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin haikailemasta toisenlaista elämää, ja saatoin nähdä, että kaikki ympärilläni kutsui minua kasvamaan. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KYPSYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, että olen aina ja kaikissa tilanteissa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja että kaikki tapahtuu juuri oikealla hetkellä. Joten saatoin olla rauhallinen. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan ITSEVARMUUDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin varastamasta omaa aikaani ja suunnittelemasta suuria suunnitelmia tulevaisuudelle. Nyt teen vain sitä, mikä saa minut iloiseksi ja onnelliseksi, teen vain asioita, joita rakastan ja jotka saavat sydämeni hymyilemään, ja teen niitä omalla tavallani ja omassa tahdissani. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan REHELLISYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, vapautin itseni kaikesta, joka ei ole hyväksi terveydelleni - ruuista, ihmisistä, asioista, tilanteista ja kaikesta, joka veti minua alas ja kauemmas itsestäni. Aluksi kutsuin tätä asennetta terveeksi itsekkyydeksi. Nyt tiedän sen olevan RAKKAUTTA OMAA ITSEÄ KOHTAAN.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin yrittämästä olla aina oikeassa, ja siitä alkaen olen ollut harvemmin väärässä. Nyt olen ymmärtänyt tämän olevan VAATIMATTOMUUTTA.

Kun aloin rakastaa itseäni kieltäydyin elämästä menneisyydessä ja murehtimasta tulevaisuudesta. Nyt elän vain hetkessä, missä KAIKKI tapahtuu. Nyt elän joka päivä, päivä kerrallaan, ja kutsun sitä TÄYDELLISYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, että järkeni voi häiritä minua ja tehdä minut sairaaksi. Mutta kun liitin sen sydämeeni, siitä tuli arvokas liittolainen. Nyt kutsun tätä yhteyttä SYDÄMEN VIISAUDEKSI.

Meidän ei enää tarvitse pelätä vastaväitteitä, konflikteja tai minkäänlaisia ongelmia itsemme tai toisten kanssa. Tähdetkin voivat törmätä yhteen, ja niiden törmäyksestä syntyy uusia maailmoja. Nyt tiedän, että SE ON ELÄMÄÄ!

- Charles "Charlie" Chaplin 70-vuotissyntymäpäivänään 16.4.1959

lauantai 4. tammikuuta 2014

Entistä parempaa




Vuoden vaihtuminen saa näköjään aikaan tarvetta jonkunlaiselle muutokselle. Uudenvuodenlupausten tekemisen lopetin joskus silloin, kun kävi selväksi että pettymys niiden rikkoutuessa on suurempi kuin se ilo mitä niistä ikinä aiheutuukaan. Tavoitteita voisi tietysti itselleen asettaa, mutta tarpeeksi pieniä, jotta ne tulisi varmemmin saavutettua. Mitäpä sitten voisin tavoitella? Rakkautta, onnea, mielenrauhaa, kaikkea sellaista tietenkin, mutta mitään ei väkisin. En aio aloittaa herkkulakkoa enkä entistä säännöllisempää urheilua, en säästää euroa päivässä, ottaa päivän kuvia, kirjoittaa päiväkirjaa, ottaa muistiin säätiloja, seurata perheen tuloja ja menoja, enkä mitään muutakaan joka sitoo liikaa tai aiheuttaa stressiä siitä että pitäisi muistaa tehdä. Ja tiedän että jossain vaiheessa vuotta sellaiset unohtuisi kuitenkin. Yleensä vieläpä aika pian.

Sen sijaan haluaisin tänä vuonna opetella kuuntelemaan itseäni ja keskittyä siihen kaikkeen tärkeimpään, eli oman itseni hyvinvointiin. Sen seuraukena varmaankin pystyisin oppimaan nauttimaan elämästä tässä ja nyt, eikä sitku sitä ja sitku tätä. Ja lisäksi vielä jos saisin aikaiseksi pikkuhiljaa raivattua kaiken ylimääräisen rojun pois kotoa, ehkä elämästä muutenkin, niin siinähän olisi tavoitteita jo kerrakseen.

Parempaa tätä vuotta kaikille meille!