Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Maalari maalasi.. portaita



Puunvärinhävitysmaalausprojekti on edennyt portaisiin asti. Tällä kertaa ostin ihan oikeeta lattiamaalia, vaaleanharmaata Permoa. Ai että sillä on mukava maalata, levittyy niin tasaisesti, ja pinnasta tulee kiiltävä. Vähän erilaista kuin tuo itsetehty maali.. Oli meillä vähän miettimistä miten vastamaalatut portaat suojataan pikkukäpälänjäljiltä. Päädyttiin maalaamaan vain kaksi askelmaa kerrallaan, ja taiteltiin pahvista vinot suojat niiden päälle. Pahvit piti laittaa niin ettei kissat pääse mistään rakosesta alle, kun tietysti niitä kiinnostais kaikki ahtaat koloset ja varsinkin pahviset. Maalaus on nyt siinä pisteessä, että loput viisi porrasta pitää ensin hioa, niissä on niin syvät kulumat. Portaikon pystysuorat puuosat tulee valkoisiksi, avoportaista tehdään umpiportaat, laiton kaide tehdään uusiksi (pitää vaan keksiä minkälainen siitä tehdään..), ja hirsiseinään ei täälläkään kosketa. Maalia näyttää jäävän melko paljon, joten täytyy ehkä käydä sutimassa jonkun huoneen nurkkaa vähän malliksi.. jee..

tiistai 24. syyskuuta 2013

Värivirhearvio

 


Kävin tässä jokunen viikko sitten kaupoissa etsiskelemässä sitä liitutaulutarraa, ja kun löysin sen, niin samalla löytyi heräteostoksena ontelokudetta, ja siinä hyllyn äärellä keksin että virkkaanpa minäkin maton. Värin valinta oli hurjan vaikea, ainahan se. Pinkki-lime-turkoosi ei sillä kertaa vaan jotenkin napannut, mutta sitten ajattelin että haa, keltainen on uusi muotiväri, ja siitäpä sitten sitä rullallinen mukaan. Kotona älläsin ettei väri olis voinut olla yhtään enemmän väärä. Keltainen matto puiselle lattialle puiseen huoneeseen, jossa on puinen katto, ovi ja ikkunat - nope..

Itse virkkaus sujui näppärästi tällä ohjeella. Kudetta oli vain yksi neljänneskilon rulla, eikä suinkaan 1,6 kg, kuten ohje neuvoo. (Kävin ostamassa toisen rullan myöhemmin, ja ne yhteensä riitti just koko mattoon.) Virkkuukoukku numero 8 kouraan, ja tavaamaan ohjetta. Kude oli jotain tekokuitua/sekoitetta, en sitä pessyt/kastellut/kutistanut ensin kuten monet neuvoo tekemään, koska ajattelin ettei se tekokuidun kanssa ole niin nuukaa (saapa nähä kostautuuko myöhemmin), ja sitä paitsi kun ei sille edes suositeltu konepesua. Virkkaaminen oli yllättävän kevyttä, ei kai ihmekään kun koko mattokin paina vain kolmanneksen siitä mitä piti. Yhteensä kolme iltaa turailin koukun kanssa ja kas, matto oli valmis. Nyt täytyy miettiä mihin sen sijoitan.. Haluaisin kyllä tehdä toisenkin, kunhan keksin millä värillä.. Ja ehkäpä tekisin seuraavasta matosta hieman isomman version, sellaisen minkä saa pestä koneessa, kun siihen kuitenkin jossain vaiheessa jotain lirahtaa.

maanantai 23. syyskuuta 2013



Tää tättähäärä pääsi vihdoin juhlimaan yksveekekkereitään!
Onnea sylintäydeltä!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kummat?

-Äitii, onko tiskikonneessa puhtaat vai likaset?


(Meidän tiskikone täytti just 17 vuotta.)

torstai 19. syyskuuta 2013

Löysä istuu tiukassa




(Kuvat viikkojen takaa)

Nyt seuraa inha läskipostaus. Olen nimittäin aina silloin tällöin vilkuillut itseäni peilistä, ja viimeistään nyt tuntuu siltä että jotain tarttis tehrä. Joskus maaliskuun lopulla tehtiin Miehen kanssa diili, että juhannukseen mennessä meiltä on yhteensä lähtenyt 10 kiloa läskiä. Kiinnitettiin tavallista enemmän huomiota syömisiin, harrastettiin hyötyliikuntaa normaalisti, ja joka lauantaiaamu kavuttiin vaa'alle. Tavoitteeseen ei ihan päästy, Mieheltä (jolla ei paljon ylimääräistä ollutkaan) lähti neljä, multa 4,4 kiloa. Sitten alkoi mansikkarumba, epäsäännölliset syömiset, ja makkara vyötäröllä taas kasvamaan. Mulla on taipumus kerätä sellasta löysää löllöläskiä mahaan, kylkiin, peppuun ehkä reisiinkin. Naama on kyllä kaponen, mutta keskivartalossa ahistaa. Mun läski on heti ihon alla, mikä on ehkä hyvä juttu ettei ole sisäelimissä, mutta jotenkin en itse näe kovin viehättävänä noita löysiä vararenkaita. Ja kun ikääkin on jo sen verran ettei nämä ihan itsestään pois häviä, niin täytyy alkaa toimenpiteisiin. Ihan ensin aion tehdä kuten keväälläkin, eli hyppään vaa'alle kerran viikossa ja iloitsen pienenevistä lukemista. Sitten keksin itselleni mukavia liikuntamuotoja. Kansalaisopiston syyskausi alkoi juuri, ja sen myötä tanssitunnit kahdesti viikossa. Toki se on alkuun ihan kevyttä että uudetkin pääsee mukaan, mutta kiva että tulee liikuttua säännöllisesti edes vähän. Lapsi on jo pitkään vinkunut uimaan, ja kun lammessa on jo kylmää vettä hrrrrr...., niin pitäisi lähteä halliin neljänkymmenen kilometrin päähän. No, mikäpä siinä, uinti on ehkä mun lempiliikuntamuoto, joten sinne vaan toisten sekaan läskejä löyhyttelemään. Ainakin kerran kahdessa viikossa. Ja mitähän sitä vielä keksisi..? Jotenkin sitä luulee, että tässä kotosalla tulee liikuttua paljonkin, ja onhan se toki kausittain niin. Nytkin on vielä loput perunat ja porkkanat nostamatta, ja vaikka kone onkin apuna niin aika paljon siinä on käsityötäkin. Toisaalta on harmi, että nurmikko leikataan ajoleikkurilla ja lumet lingotaan traktorilla, mutta toisaalta se on tosi hyvä, kun on iiiiso nurmikko ja toistasataa metriä ajotietä. Salille voisin uskaltautua, jos ois kaveri mukana ja oikeenlaiset kamppeet (välineurheilua!). Ja oishan se tosiaan ihan parhautta jos sais jostain jonkun tsemppariksi, yksin on niin helppo keksiä tekosyitä olla menemättä yhtään minnekään.

Kerropa mikä saa sut liikkeelle, mitä liikuntaa on mukava harrastaa? Ties vaikka löytyis joku kiva juttu kokeiltavaksi :o) (vaikka täytyy kyllä varoittaa että oon aika nirso, ja luovutan helposti jos juttu ei tunnu omalta..)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Joulu joutui jo?


Kesäiset kuvat syyskuiselta lauantailta kohtaavat jouluhaasteen, jonka sain metsäkukkia. -blogin Minnalta. Kiitos haasteesta! Edelleenkin tykkään vastailla kysymyksiin, on hauska välillä vähän raottaa omia ajatuksia, kun muutoin tämä blogitukseni näyttää nykyään olevan melkoista jaarittelua, pelkkää arkisten tapahtumien toteamista.


1. Onko joulu jo käynyt mielessäsi? Jollain tasolla kyllä. Saatan pitkin vuotta hoilotella pätkiä joululauluista, ja tiedostan että jouluun on enää/vielä reilu kolme kuukautta.

2. Oletko joskus kirjoittanut joulupukille? Olen varmaan kirjoittanut joskus ihan pienenä, en muista olisiko se ollut pelkkä joululahjatoivelista (kuten omat lapset on tehneet) vai ihan oikea kirje tyyliin Rakas Joulupukki..

3. Mikä on joulun merkitys sinulle? Kuten viisas lapseni on asian ilmaissut: joulu on perhejuhla.


4. Tärkeintä joulussa? Yhdessäolo rakkaiden kanssa, kiireettömyys, tunnelma, kynttilänvalo, tuoksut, hyvä ruoka, lupa olla vaan.

5. Turhinta joulussa? Krääsä, velvollisuudesta hankitut turhat lahjat.

6. Oletko koskaan huomannut hyräileväsi joululaulua keskellä kesää? Useinkin. Enkä pelkästään hyräile, vaan hoilaan. Suosikkikohta taitaa olla "Lala lallalla, helikellot soi, tulla tonttuset voi ilomielin".

7. Oikea vai muovinen joulukuusi? Omasta mettästä lasten kanssa haettu kuusi. Muovikuusi kuuluu sinne krääsäosastoon.


8. Mistä tunnet sä pienen tontun? Harmaasta parrasta, hiippalakista, ja siitä kun se on käynyt salaa laittamassa paikat kuntoon (sellaista ei tosin ole vielä koskaan tapahtunut, mutta toivossa on hyvä elää..).
 
9. Missä ja miten haluaisit viettää joulun? Just ihan niin kuin vietänkin, eli kotona omien rakkaiden kanssa kiireettömästi, ilman turhaa stressiä ja hötkyilyä. Voisin joskus myös viettää joulua jossain erämökissä valmiin pöydän ääressä, tai palmujen katveessa paratiisirannalla (huhuu! onko täällä sponsoreita kuulolla..?).

10. "On vilinää melskettä, helinää helskettä" vai "Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy. Sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy."? Joulumaa, ehdottomasti. Joulu on kuitenkin enimmäkseen mielentila.


Nämä kysmykset oli hienoja, en ala keksimään uusia. Haastan teidät kaikki vastaamaan näihin! Mukavaa joulunodotusta!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Suunnitelmat uusiksi


Piti olla pikkumyttyrän ekat synttärit nyt viikonloppuna, mutta siellä on vanhemmat niin kovassa lunssassa ettei ne voi eikä jaksa mitään järkätä. Niinpä myttyrä on ollut meillä hoidossa, ja synttärit siirtyy suosiolla tuonnemmaksi.


Piti lähtä ensi yöksi yökylään ja huomenna markkinoille, mutta Mies sai ison haavan sormeensa ja lähtee käymään parsittavana. Niinpä jää nähtäväksi kuinka meidän kyläilysuunnitelmien käy.


Piti muuttaa meidän vanha navetta puusepänverstaaksi ja tehdä siihen vähän muitakin tiloja, mutta asiantuntija joka kävi paikanpäällä sanoi että tulee paljon halvemmaksi rakentaa kokonaan uusi (niinhän se yleensä on). Niinpä alamme innolla suunnittelemaan uutta verstasrakennusta ja jätämme navetan toistaiseksi rauhaan.


Piti ottaa paljon ihania kukkakuvia, mutta kamera alkoi temppuilemaan ihan kunnolla, ei suostu tarkentamaan oikein mihinkään, eikä meinaa antaa painaa laukaisunappulaa. Niinpä jatkan edelleen haaveilua uudesta kamerasta.


Piti vastata jouluhaasteen kysymyksiin, mutta ne ei mahdu nyt tähän. Niinpä jätän joulun pohtimisen ensi kertaan :o)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Päivä inkkarina







Eilen oli ehkä koko vuoden mukavin koulupäivä, ja pisin, melkein kymmenen tuntia ja matkat päälle. Käytiin melomassa. Alkuun ajatus vähän jänskätti ja hirvitytti, mutta loppujenlopuksi oli ihan mukavaa. Me oltiin vain meidän "luokan" kesken, eli kolme ihmistä plus opettaja, joten mahduttiin kahteen inkkarikanoottiin. Ensin melottiin laavusaareen, otettiin vähän kuvia (turvallisuussyistä kamera oli melonnan aikana pakattuna vesitiiviiseen varustesäkkiin..), ja jatkettiin matkaa vielä hiukan eteenpäin. Opeteltiin vähän melontatekniikkaa ja niitä lateraalimerkkejä, jotta osataan pysyä pois oikeiden veneiden väylältä. Rantauduttiin, keiteltiin kodassa kahvia, syötiin eväitä, paistettiin makkaraa, käytiin mielenkiintoista keskustelua mm. x-, y- ja z-sukupolvista. Jatkettiin matkaa, ja käväistiin kurkistamassa kuinka kova virta on virrassa, ei ollut kova (huh!), joten ei päästy harjoittelemaan koskimelonnan tekniikkaa (se oliskin ehkä ollut jo vähän liikaa..). Keskellä järveä sidottiin kanootit yhteen, ja käytiin teoriassa läpi kuinka toimittaisiin jos vieressä olisi kaatunut kanootti ja ihmisiä veden varassa. Lopulta melottiin takaisin Haapaniemen rantaan. Säästyttiin kaikki kuivina. Hieno fiilis: jes, selvittiin!!

Niin ja vielä se kanoottilaulu :o)

maanantai 9. syyskuuta 2013

Iltatunnelmia eiliseltä


Eilen oli niin ihanan aurinkoinen alkuilta, että pyysin Miestä mukaan kävelylle pellon toiseen päähän asti. Ja lähtihän se. Koiratkin olisi halunneet lähteä mukaan, muttei otettu niitä koska meidän perässä kulki koko ajan kissa.



Käytiin katsastamassa puintijälki, ja kiepattiin myös hunajakukkapellon kautta. Bongailtiin hauskoja pilvimuodostelmia, ei-niin-hauskoja valvatteja, sekä inhoja hirvikärpäsiä (3). Ja koko ajan kuului koirien säestys että mekin ois haluttu muka-a-a-aan! Onneksi täällä ei haukku häiritse ketään.



Lopuksi pidettiin omat venetsialaiset, poltettiin kertaalleen kastuneita pahvilaatikoita ja ne #§@! valvatit. Tuli houkutteli lapsenkin ulos istuskelemaan kivikasaan ja varjoilemaan. Ei vaan jaksettu pitää tulia niin kauan että ois ollut pimeetä, yritetään joskus toiste uudestaan :o)


lauantai 7. syyskuuta 2013

Tästä lähdettiin

Eilisiltana lähdettiin tästä:


..ja päädyttiin tähän:


Väliin mahtui monta tuntia kuljeskelua ihmisvilinässä, yksi pieni heräteostos, paljon tuttujen tapaamista, puoli pussia karkkia, kirjaston kummistus, sekä ilotulitus. Kylällä oli tapahtuma, vähän kuin paikallinen taiteiden yö, lapsi vei mut sinne ja meillä oli kivaa!

Tänään lähdettiinkin tästä:


..ja päädyttiin tähän:


Luvallisen omenavarkaissakäynnin jälkeen haettiin pellosta porkkanoita, pestiin, kuorittiin, paloiteltiin, raastettiin, muokattiin reseptiä, punnittiin, keitettiin, soseutettiin, haettiin purkkeja varastosta, ja lopuksi purkitettiin. Viisitoista pikkupurkillista omena-porkkanahilloa, ja siitä tuli jopa hyvää!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Rojupesäke


Tosiaan on huomionarvoinen asia se, että sain eteisen siivottua. Ihan kokonaan, kaappeja ja kaapinpäällisiä myöten. Ikkunoita en sentään alkanut pesemään, ne kun näyttää siltä että saisivat saada maalisutista. Jos sitten pesukin yhtäaikaa..


Ilo on ylimmillään, sillä pitkällisen jahkailun jälkeen hommattiin eteiseen matto! Onhan se vähän kapea, mutta niinpä on eteinenkin. Tykkään tosi paljon, ja niin tykkää koiratkin. Odotan kauhulla sitä kun mulle paljastuu että mattoakin pitää imuroida, ja vieläpä ihan säännöllisesti..


Nautin hetken tästä siisteydestä, kun eteisessä ei ole näkyvillä muuta ylimääräistä kuin irralliset kattolistat ja maalaukseen matkalla oleva sohvasängynpääty. Kaapeissa ja laatikoissa sen sijaan vielä on pieniksi käyneitä luistimia, monoja ym. tarpeetonta. Lapset on kuvienottohetkellä koulussa, joten normisti ei näytä ihan samalta..


Rojua lenteli molemmista ovista ulos, siis sekä ulosulos että tuvan puolelle. Tein ihan huviksi listan mitä kaikkea 2 x 3 metrin huoneeseen mahtuu. Haluatteko tietää? No, siellä oli mm:
flexi x 2
koiranhihna x 7 (+ 2 kissanhihnaa)
koiranvaljaat x 2 (+ 2 kissanvaljaat)
heijastinliivi x 3 (+ 2 koiran heijastinliiviä)
maalipurkki x 7 (+ 6 spraymaalipurkkia)
sählymaila x 2
sulkapallomaila x 6
tennismaila x 5
pingismaila x 2
pesäpallomaila x 3
räpylä x 4
pesäpallokypärä x 2
mopokypärä x 2
pyöräilykypärä x 7
jääkiekkokypärä x 2
jumppa-alusta x 2
luistimet x 4
monot x 5
kuulosuojaimet x 4
erilaisia palloja x 5
työhanskoja muovikassillinen + likaisia toinen mokoma
oksasakset x 4 (+ 2 kukkasakset)
taskulamppu x 5
istuinalusta x 3
kumpparit x 7
takki x 6
toppahanskat x 5,5
pipo x 12
kengät 13 (+ 6,5 paria crocseja)
kenkälusikka x 3

Ihan kuin meillä harrastettaisiin jotain, mutta eipä harrasteta (paitsi Mies pesistä). Ja ihan kuin me tarvittaisiin kaikkia noita, vaan eipä taideta tarvita.. Eihän meillä ole edes seitsemää päätä mihin pyöräilykypärän voisi pukea, eikä seitsemää pyörääkään..

Nyt eteisessä on siistiä, mutta totuus lymyilee tuvan puolella. Olisinpa osannut nakata kaiken rojun suoraan ovesta ulos, nyt sinne meni vain sellaiset mitkä kestää hetken olla ulkona, kaikki tuo muu sälä pitää vielä lajitella ja löytää niille uusi sijoituspaikka, joko meiltä tai muualta. On tämä surkea talo kun ei ole minkäänlaisia varasto- eikä säilytystiloja edes niille tavaroille mitkä haluaa säilyttää. Höh.

tiistai 3. syyskuuta 2013