Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Kiinalainen juttu: pelko

Pelko - mm. kauhu, pelokkuus, stressi

Vaikutusalueet: munuaiset, polvet, nilkat, ristiselkä
Tasapainottava tunne: varovaisuus
Psyykkiset ominaispiirteet: kunnianhimo, tahdonvoima
Elementti: vesi


Ihmisen evoluutio etenee hyvin hitaasti. Aistimme ovat vielä paljolti samankaltaisia kuin luolaihmisinä eläessämme useita tuhansia vuosia sitten. Keho reagoi vielä nykyisinkin uhkaan tuottamalla adrenaliinia voidaksemme taistella ja puolustautua tai paeta nopeasti vihollista. Meidän ei vain nykyisin tarvitse taistella dinosauruksia vastaan tai juosta pakoon sapelihammastiikereitä. Uhka tulee sen sijaan usein omasta sisimmästämme. Emme siis useinkaan voi vastata tilanteiden vaatimuksiin toimimalla fyysisesti. Kokemamme tunteen tuottama energia kanavoituu sen sijaan takaisin kehoon. Juuri näiden työstämättömien tunnekokemusten jatkuva kierto elimistössä on pitkällä aikavälillä keholle vahingollista. Nykyisin taistelemme aivan toisenlaisia pelkoja vastaan kuin luolaihmisinä. Nykypäivän pelot liittyvät pääasiassa itsemme ymmärtämiseen. Suurin pelkomme kohdistuu siihen, ettemme ole kyllin hyviä: ettemme kelpaa tai vastaa niitä odotuksia ja vaatimuksia, joita meille asetetaan. Usein nämä joskus täysin ylisuuret odotukset ovat meidän itse itsellemme asettamia. Ja voi meitä, jos emme täytä näitä vaatimuksia! Kukaan ei ole niin ankara, niin tuomitseva ja niin julmasti arvosteleva kuin me itse arvioidessamme itseämme. Siksi elämme jatkuvasti siinä pelossa, ettemme kykene täyttämään kaikkia niitä vaatimuksia, joita joko itse asetamme itsellemme tai joita yhteiskunta meille asettaa. Tämä pelko on hyvin vaarallinen terveydellemme. Mitä enemmän pelkoja, aiheellisia tai aiheettomia, koemme ja jätämme käsittelemättä, sitä suurempia ongelmia kohdistuu terveydentilaamme. Eniten tällä on vaikutusta munuaisiin ja lantion seutuun. Koko liikuntaelimistömme lantiosta alaspäin liittyy rohkeuteen ottaa elämässä seuraava askel eteenpäin. Lantio edustaa tukea, jonka tunnemme itsellämme olevan tai itseltämme puuttuvan. Jos olemme pelon ja kauhun lamaannuttamia, emme pysty etenemään tai kehittymään terveesti - emme perhe- tai työelämässä emmekä muussakaan elämässämme. Polvet ilmentävät tahdonvoimaa eri tilanteissa. Tahto tulee usein avuksi pelottavissa tilanteissa. Tunnemme pelkoa, mutta tahdomme voittaa vastukset, pääsemme eteenpäin ja suoritamme tehtävämme pelosta huolimatta. Meillä on oltava tahdonvoimaa ja lujuutta yhteiskunnassa selviytyäksemme, mutta tahto voi toisinaan nousta liian vahvaksi ja muuttua itsepäisyydeksi, joustamattomuudeksi, härkäpäisyydeksi ja taipumattomuudeksi. Kielteiset luonteenpiirteet häiritsevät myös kehon energiatasapainoa, mikä voi vähitellen johtaa fyysisiin oireisiin. Jos sinulla on ongelmia polvien alueella, mieti mitä pelkäät elämässä tai oletko kehittänyt itsellesi aivan liian itsepäisen ja taipumattoman persoonallisuuden. Nilkat edustavat vakautta ja tasapainoa. Jos joudumme vaikeaan tilanteeseen, jossa meidän on tehtävä elintärkeä päätös, meidän on pidettävä huolta siitä ettemme anna ratkaisunteon pelon lamaannuttaa itseämme. Nilkkojen alueelle voi kehittyä energian epätasapaino, jos olemme liian kauan toimintakyvyttömässä tilassa. Tämä myös lisää nilkkojen alueen vahingoittumisalttiutta. Nivelsiteen venähtäminen nilkasta on yleistä, ja toisinaan vahinko sattuu mitä hämmästyttävimmällä tavalla. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat nyrjäyttäneet nilkkansa kävellessään tasaisella maalla. Usein ainoa näkyvä syy onnettomuuteen on ollut pieni kivi tai loiva rinne. Maaperä sellaisenaan ei oikeastaan ole vaikuttanut onnettomuuteen millään tavoin, vaan kohonnut vahingoittumisalttius on johtunut sisäisestä päättämättömyydestä ja kyvyttömyydestä tehdä tilanteen vaatima konkreettiinen ratkaisu. Terveyden kannalta on paljon tärkeämpää se, että yleensä teemme päätöksen kuin että teemme juuri ehdottomasti "oikean" päätöksen. Meillä on useimmiten mahdollisuus korjata päätöstämme, jos havaitsemme että valinnan olisi voinut tehdä toisin. Päätösprosessin aikana olemme luultavasti oppineet enemmän itsestämme ja saaneet mahdollisuuden kehittyä. Jos taas pysähdymme paikoillemme emmekä uskalla tehdä valintoja ja edetä elämässämme, myös kehittymisemme pysähtyy emmekä voi kasvaa ihmisinä.


(Lena Johannson: Reiki, parantava energia)

lauantai 25. toukokuuta 2013

Tavallinen toukokuinen lauantai


Mies heräsi, keitti kahvit, aukaisi telkkarin, söi aamupalan, lähti ulos kiviä poimimaan, jätti telkkarin auki. Minä heräsin, söin aamupalan, luin blogeja, istutin kaksi päärynäpuuta, meinasin läkähtyä. Lapset heräsivät, pelasivat, toivottavasti söivät jotain, jättivät meidät vauvanvahdiksi, lähtivät yo-juhliin, kävivät kaupassa.


Syötin vauvalle potturuokaa ja laitoin vaunuihin nukkumaan, istutin ananaskirsikkatomaattipaprikoita sankoihin, vein ne kasvihuoneeseen, tyhjensin tiskikoneen, täytin sen ja laitoin uudelleen juoksemaan, pesin koneellisen pyykkiä, ripustin ne ulos kuivumaan, istutin vielä yhden päärynäpuun, tein pikaruokaa, syötiin.


Lapset lähtivät keskenään sirkukseen. Mies äesti peltoja. Keräsin kiviä, leikkasin takapihalta nurmikon, kuuntelin radiota kuulosuojaimista, lauloin mukana, kannoin maissintaimet ja kakkoserän kyssäkaaleja kasvihuoneeseen, join lisää kivennäismehua, istuin terassilla, tuoksuttelin tuomia, rapsutin kissaa.


Mies katsoi formuloita, keräsi vielä lisää kiviä, kysyi mukaan vedenhakureissulle, kahlasi lammikossa, kierteli pitkin pellonreunoja. Lähdin mukaan vedenhakureissulle, kuvasin maisemia, yritin kuvata nuijapäitäkin, huomasin että kumpparissa on reikä, söin orvokkeja.


Lapset tappelivat kuka pääsee vakoilemaan perunaa. Toimin erotuomarina, tyhjensin tiskikoneen, ulkoilutin kameraa, kiertelin pitkin tiluksia laskemassa silmuja, kastelin kurkuntaimet, vein bioroskat kompostiin, hinkkasin lieden puhtaaksi, luutusin tiskipöydän.


Vauva meni yöunille. Istutettiin perunat. Mies ajoi traktoria. Lapset saivat vuorotellen heitellä pottuja putkeen, bongasivat kissan pellolta, juoksivat ja pelleilivät pihalla. Otin jokavuotisia potunistutuskuvia.


Laitoin pyykkikoneellisen pyyhkeitä pyörimään, siirsin ne kuivuriin, jumituin tietokoneelle.


Mies haki saunapuita, lämmitti saunan, katsoi jalkapalloa, meni saunaan, jätti telkkarin auki. Lapset pelasivat, kävivät saunassa. Nyt minäkin menen saunaan ja sitten nukkumaan, öitä!

perjantai 24. toukokuuta 2013

Kiinalainen juttu: kiukku

Pitkästä aikaa nyt seuraa hörhöilyä. Saa skipata jos ei kiinnosta. Lainasin nimittäin loistavan kirjan: Lena Johanssonin Reiki, parantava energia. Siinä oli paljon asiaa reikistä, sekä muitakin juttuja, joista osan ajattelin tallentaa tänne muistiin. Ihan järkeenkäypä tuo kiinalainen käsitys kokonaisvaltaisesta ihmisestä. Voikin tutkia omia vaivoja ja miettiä mitä tukahdettuja tunteita niiden takana piileekään. Tämä siis suoraa lainausta kirjasta:


Useita tuhansia vuosia sitten Kiinassa kehittyi lääketieteellinen menetelmä, joka pohjautuu tunteiden ja fyysisen kehon terveydentilan syvään yhteyteen. Teoriaa kutsutaan "viiden elementin" teoriaksi. Se osoittaa selvästi ihmisen monimutkaisuuden. Teorian mukaan kaikki tunteet järjestäytyvät viiden perustunteen alle, joista jokainen vastaa yhtä seuraavista viidestä elementistä: puu, tuli, maa, metalli ja vesi. Elementit vaikuttavat kehon eri elimiin ja kudoksiin, jotka yksinkertaisesti toimivat torjuttujen tunteiden varastoina. Työstämättä jätetyt kielteiset tunteet vaikuttavat kehoon aiheuttaen sairauksia, kun taas positiiviset tunteet toimivat niiden vastapainona. Kun torjutut tunteet työstetään, niiden energia vapautuu ja elinten psyykkisten ominaisuuksien tarjoama elinvoima on helpommin koettavissa. Elinten myönteisillä psyykkisillä ominaisuuksilla on suuri vaikutus jokapäiväiseen elämäämme, sillä ne kasvattavat tervettä arvostelukykyä ja kykyä tehdä oikeita päätöksiä. Meidän on tärkeää tiedostaa kielteiset tunteemme, sillä ne voivat vaikuttaa kehoomme kielteisesti.

Kiukku - mm. raivo, turhautuneisuus, ärtyneisyys
Vaikutusalueet: maksa, sappi, hartiat, jänteet
Tasapainottava tunne: hyvyys
Psyykkiset ominaisuudet: hallinta, päättäväisyys
Elementti: puu

Koemme päivittäin tilanteita, joissa turhaudumme ja ärsyynnymme. Lapset kiukuttelevat aamulla, pankissa on pitkät jonot lounastauolla, valot vaihtuvat punaisiksi juuri kun on kiire tärkeään tapaamiseen ja niin edelleen. Ollessamme stressaantuneita ja uupuneita voivat perheenjäsenet, työtoverit, ystävät tai jopa täysin vieraat ihmiset helposti saada meidät ärtymään tai suuttumaan. Tarkkailepa vaikka itseäsi, kun seuraavan kerran olet autolla liikkeellä... Aina kun emme pysty reagoimaan rakentavasti johokin tilanteeseen, tilanteen luoma hienovarainen energia varastoituu edellä mainittuihin elimiin ja kudoksiin. Monen vuoden ajan pidätetyn ja kätketyn ärtymyksen ja turhautuneisuuden seurauksena ei ole mitenkään epätavallista, että varastoituneet energiat tiivistyvät esimerkiksi sappikiviksi. Harva ihminen voi väittää, ettei ole koskaan kokenut näitä voimattoman ärtymyksen ja kiukun tunteita. Monet kokevat näitä tunteita monta kertaa päivässä. Tästä huolimatta kaikki ihmiset eivät tietenkään kehitä itselleen sappikiviongelmia. Olemme kaikki yksilöitä omine kokemuksinemme, perintötekijöinemme ja persoonallisuuksinemme. Meillä ja kehollamme on näin ollen myös erilainen vastustuskyky. Monilla ihmisillä pidätetyt aggressiot ilmenevät päänsärkynä ja migreeninä. Pidätetyt tunne-energiat yksinkertaisesti kulkeutuvat sappimeridiaania pitkin ylös niskaan ja päähän, jossa ne purkautuvat voimakkaana kipuna. Vaikeissa migreenitapauksissa, joihin liittyy pahoinvointi, keho yrittää päästä eroon varastoituneesta "sapesta" (ärtymyksestä) antamalla ylen. Muita näiden energioiden ilmenemismuotoja ovat kivut ja jäykkyys hartioissa ja jänteissä.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

On ollut







- traktorilla ajoa - aurinkoa - kukkien kylvöä - koulupäiviä - ikkunasta sisään satava sade - pesiskoulua - kasvavia taimia - ötökänpuremia - vuotava välikatto - orvokkimaistajaiset - ulkokissoja - horsmaa iltapalaksi - ötököiden imurointia - talvesta selviytyneitä viiniköynnöksiä - hiekkaiset lattiat - vihannespenkkien tekoa kasvimaalle - villiyrttien metsästysretki - tekemisen meininkiä - paljaat varpaat - tuulista - korkeanpaikankammon siedätyshoitoa

(Kuvat täältä.)

lauantai 18. toukokuuta 2013

Tunnen tuomen tuoksun, auringon lämmön





Kesäiset päivät, ihanat illat! Lämpimät yötkin, eikä vielä ötököitä! Nyt on kaikki kohillaan!

On ollut yksi uitettu kissa, kaksi kertaa peltoon juminut traktori, talo täynnä ihmisiä, Jii laulamassa keittiönnurkassa kaiket päivät, koko perheen haastattelu, yksi yllätyspikavisiitti, paljon aikaansaannoksia, ja vielä enemmän työtä työtä ja työtä pihalla ja pellolla (ihanaa). Pidetty epähuomiossa pieni nettitaukokin, eikä tehnyt yhtään pahaa.

Päivän treeni tänään: suurpaalien pyörittelyä pellolla ja vesikanistereiden kantamista ylämäkeen.

(Ehkä nenäni haistaa harhoja, mutta meillä tuomet tuoksuu nuppuisinakin!)

maanantai 13. toukokuuta 2013

Meillä lisäännytään!


Ai että rakastan tuota ukkojörrikkääni, metsämörrikkää, joka viihtyy kesät talvet oransseissa metsurinsaappaissa, pitää hiuksia ponnarilla yötäpäivää niin että takkukasan selvittelyssä menee pitkä tovi, tuoksuu usein öljyltä ja joskus savulta tai hieltä. Ja noita isoksi kasvaneita poikia, jotka osaa loistavasti härnätä toisiaan, viihtyy liian hyvin ruutuja tuijotellen, mutta kun ne saa pihalle, ne paistaa lammen rannalla nuotiolla makkaraa, heittelee kiviä veteen kielloista huolimatta, pyydystelee ötököitä ja hutkii kepillä vettä niin että molemmilla on hiukset pipon alla ihan märät.


Rakastan "meidän" pikkuperhettä, ärripurriNeitiä joka kulkee kotona aina pyjamahousut jalassa, ilmoitti jo kuusivuotiaana että häntä ei voi kukaan komennella, ja nyt päivätyökseen yrittää kouluttaa omaa "ukkoaan" käyttäytymään, ja tietty hoitavat yhdessä ihanaa rakasta pikkumyttyrää, joka on jo niin iso että osaa istua itse ja jonka suussa kasvaa kaksi hammasta. Ja rakastan sitä neljättä lasta, nyt jo nuorta miestä, joka on kolme pitkää vuotta selviytynyt kaukana kotoa ja (onneksi) on pian taas tulossa saman katon alle asumaan meidän muiden kanssa, joka soittelee tuntien mittaisia puheluita äitille kun ei ole muuta tekemistä ja puhuu tärkeistä asioista tai sitten on vaan hiljaa luurin toisessa päässä ja kuuntelee miltä kotona kuulostaa.


Ei meillä (tietääkseni) muut lisäänny kuin sammakot. Ne on pitäneet lammella villejä juhlia! Kohta on nuijapäitä ja sitten pikkusammakoita.

torstai 9. toukokuuta 2013


Olen otettu. Sain NewBlogLove -sydämen Minnalta, ja 11-kysymyksen haasteen Heliltä. Kiitos ihanaiset!


Haasteessa kuuluu paljastaa yksitoista asiaa itsestään, vastata yhteentoista kysymykseen, keksiä yksitoista uutta kysymystä, ja haastaa yksitoista muuta bloggaajaa tekemään sama. Yritän nyt saada ainakin vastattua Heliltä tulleisiin kysymyksiin..


1. Uskotko omaan itseesi? Kyllä. Ja uskon myös siihen, että asenne ratkaisee. Vaikka kaikkeen ei voi vaikuttaa, voi aina vaikuttaa siihen miten asioihin suhtautuu.
2. Elämäsi ehdottomasti paras päivä? Yritän tehdä joka päivästä ehdottomasti parhaan. Aina se ei toki onnistu, mutta yleensä nukkumaan mennessä on mielessä monta hyvää hetkeä joista olla kiitollinen.
3. Vihaatko jotain sukulaista erityisesti? En, mulla on huiput sukulaiset. En muutenkaan usko vihaamiseen. Viha on kuluttava tunne, joka aina lopulta kääntyy vihaajaa itseään vastaan. Jotkut (asiat, harvemmin ihmiset) saattaa ärsyttää, tai joistain jutuista en ehkä tykkää. "Viha ei ole rakkauden vastakohta, välinpitämättömyys on."


4. Kumpi ohjaa päätöksenteossa, järki vai rakkaus? Tunteella mennään. Joskus järjen ääni yrittää jotain piipittää, ja sillointällöin ehkä tulee jopa kuulluksi.
5. Kuinka pitkälle olet valmis menemään saadaksesi haluamasi? En kovinkaan pitkälle. Mielikuvaharjoittelen ja olen jo etukäteen kiitollinen. Sekä luotan siihen, että jos en saa haluamaani, saan jotain vielä parempaa.
6. Kaunisteletko asioita blogissasi? Ennemminkin sanoisin että rajaan pois epäolennaisuuksia sekä tekstistä että kuvista. Joskus on tietty ärripurripäiviä, ja se saattaa postauksissakin näkyä, mutta yleisesti en usko että toisten kurjuudesta kuuleminen tekee muut onnellisemmiksi. Mieluummin yritän levittää hyvää mieltä.


7. Kuinka usein sana rakkaus tulee mieleesi? Ihan joka päivä ja monta kertaa. Rakastan aika monia asioita ja ihmisiä. Toinen usein mieleen tuleva sana on kiitollisuus.
8. Paljonko olisit valmis tunnustamaan asioita blogissasi jos sinun ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat? En muutenkaan mieti mitä muut ajattelee, jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Mun mielestä jokainen saa olla sellanen kuin haluaa kunhan se ei vahingoita itseä tai muita. Blogissa en tietenkään kerro kaikkea, enkä esiinny omalla naamalla.
9. Miksi sinä olet unohtanut sotaveteraanit? Olen kai ajatellut ettei se jotenkin kuulu mulle tai ole mun asia muistaa niitä..


10. Mikä on pahin (rehellisyys maan perii) pakkomielteesi? Nyt ei tule mieleen muuta kuin se, että pyykkien pitää roikkua narulla tietyllä tavalla, ja astioiden pitää olla koneessa tietyssä järjestyksessä. Herää kysymys miksi minä olen meillä se joka yleensä pyykkää ja tiskaa..
11. Kuinka paljon uskot minun puhuvan paskaa? Heli puhuu pelkkää asiaa!

Laitan sydämen eteenpäin Kesäkukalle, Maamolaan, Mäntylään, sivukujille, villa tölliin, Tillariinalle, Tiinalle, Hernepensaskujanteelle, piville, trinalle sekä Marian kotiin ja puutarhaan. Vastatkaa toki kysymyksiinkin jos siltä tuntuu.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Hyvällä lintupaikalla








Ei sitä ihan muuten vaan taitaisi itselle tulla mieleen herätä aamulla ennen viittä, tai lähteä ajeleen tipujen perään kello 5.22. Saati kiivetä korkeanpaikankammoisena jyrkkiä portaita lintutorniin ihan ylös asti. Tai tiirata(!) kiikareiden läpi lintuja tuntikausia, saati yrittää tunnistaa niitä. Mutta kun lukujärjestykseen kuului koulun järjestämä linturetki, niin lähdinpä minäkin mukaan. Ja onneksi otin kamerankin :o) Veikkaanpa että kohta väsyttää makoisasti..

torstai 2. toukokuuta 2013

Metsän sylissä


Vappuaattona tuli puhelu metsäurakoitsijalta. Koneet on jo ajettu paikalle ja vähän aloitettu kaatamista. Tuli kiire pakata kamera mukaan ja käydä illan hämärtyessä metsässä vielä viimeisen kerran, jäähyväiskävelyllä.


Siellä se metsä vielä oli paikallaan, pellon takana olevan metsikön takana olevan tien takana. Vajaa hehtaari yli-ikäistä kuusikkoa, suurimmaksi osaksi ensiluokkaista rakennuspuuta. Isoja kuin mitkä, tyvihalkaisija enimmillään yli 60 cm.


Istuskelin sammalmättäällä, siinä kärrypolulla jota pitkin aikoinaan on kylän lapset kävelleet kouluun, silloin muinoin kun tällä kylällä on vielä ollut koulu. Toivottelin metsän menninkäisille tsemppiä tulevaan koitokseen.


Toisessa päässä oli jo vähän erilaiset maisemat. Ja se hirviö, joka puut niittää. Vannotin Miestä ilmoittamaan urakoitsijalle, ettei ihan kaikkea tarvi kaataa, pienet kuuset saa jättää kasvamaan isommiksi, ja lehtipuut jää joka tapauksessa omaan käyttöön.


Nyt urakan pitäsi olla jo valmis. Menee ehkä hetki ennenkuin pystyn käymään katsomassa uudistuneita maisemia. Eiköhän tässä kohta päästä istutushommiinkin..