Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Ihan hyvin on mennyt




Nämä pari viikkoa Miehen kanssa kaksistaan kotona kun pojat on käyneet koulua. Mitä nyt Mies tahtoo jämähtää illalla sohvaan telkkua tuijottamaan ja valvoa myöhempään ja nukkua aamulla pitempään. Joten se olen ollut minä joka on herättänyt pojat aamuisin ja vienyt koulubussille. Autolla.. Yhden kerran mentiin kävelemällä, sitten koulubussikuski ilmoitti että aikataulua aikaistetaan viidellä minuutilla, ja sen jälkeen ei olla kertaakaan ehditty lähteä niin ajoissa että oltais kävellen keritty..

Muutenkin tuo Mies tahtoo vähän liian herkästi jämähtää noiden ruutujen äärelle, ja on noin niinkuin yleensäkin vähän jähmeä lähtemään käyntiin. Eilen sain parin tunnin ruinaamisen jälkeen lähtemään kaveriksi hakemaan tienvarren puupinosta pari sopivaa tolppaa tulevan katoksen nurkkiin. Samalla käytiin metässä kurkistamassa mitä se mettäkone onkaan saanut aikaan. Aika hyvän lammikonpaikan näyttää tehneen, kun vettäkin on jo kertynyt :o)

maanantai 29. elokuuta 2011

Just hyvä viikonloppu




Perjantaina rompemarkkinoilta aarrekiviä, Kuopion korttelimuseo, kävely kirkkopuistossa hämärtyvässä illassa, luonnontieteellinen museo, ihmisiä istumassa terasseilla, tunnelma kuin etelän lomakohteissa: pimeää, lämmintä ja paljon väkeä, letunsyöntiä tekotähtitaivaan alla, illan päätteeksi ilotulitus.

Lauantaina aikainen herätys, kauppareissu, puolen keittiön siivous, olohuoneessa mööbleerausta, herkkuja notkuva pöytä, lauma 8-vuotiaita poikia puissa kiipeilemässä, melkein hellepäivä, pitkiä puhelinkeskusteluita, halkojen hakkaamista, takapihalla tonkimista, illan päätteksi sauna.

Sunnuntaina laiskottelua, erinäisten projektien suunnittelua, pyykinpesua ja ulkona kuivatusta, taas ihan melkein hellepäivä, vähän lisää tonkimista kasvimaalla, omaa aikaa poikien kalareissun verran, illan päätteeksi kaksi jaksoa Puutarhaperjantaita.

torstai 25. elokuuta 2011

Tulkaa meille!


Joskus kun ajelette pitkin Ylä-Savolaisia hiekkateitä, tulkaa kurkistamaan pihaan kun näette tällaisen risteyksen:


Puut kaartuu ihanasti katoksi tien ylle. Talvella oksat painuu lumen painosta välillä niin alas ettei roska-auto pääse pihaan.. Tunnelin päässä pilkistää valoa.


Metsikön jälkeen aukeaa pihapiiri: maitolaituri, navetta, kanatarha, pihatie, pihapuut, aarreaitta, pellot, metsät.


Maitolaiturin kohdalla, mäen juurella näkyy jo itse päärakennuskin, jonka oikealla puolella pilkistää vanha harmaa rakennus. Se on tilan vanhan päärakennuksen tupa, joka kovasti haluttaisiin kunnostaa, mutta taitaa olla jo liian myöhäistä..


Uusi päärakennus nököttää mäellä, 165 metriä merenpinnan yläpuolella. Pääoven edusta on edelleen myllerryksen kohteena. Toivon mukaan meillä on pian uudet, kunnolliset raput ihan valmiina.


(Kuvat pilviseltä päivältä heinäkuulta.)

tiistai 23. elokuuta 2011

Koppi

"Sanko, luuta ja moppi, siivotkaa tämä sotkuinen koppi."


Eipä sitä oikein voi kutsua kodinhoitohuoneeksi, tai yleensä miksikään huoneeksi, kun mitat on 1,6 x 2,8 metriä. Eikä siellä oikein mitään kodinhoitotoimiakaan harjoiteta, pestään vaan pyykkiä ja joskus kuivatellaan pyyhkeitä kuivurissa. Kuvissa näkymättömiin jää vielä ulko-ovi ja pieni, kapea ikkuna, jotka sijaitsevat pyykkitornia vastapäätä.


Joku on ahkeroinut. Pyykkikoppi on vihdoin siivottu lattiasta kattoon. Kolmeen vuoteen siellä ei olekaan tehty muuta kuin heitetty sekalaista tavaraa ovesta sisään ja välillä ulko-ovesta ulos, pesty pyykkiä, sekä silloin tällöin imuroitu lattiaa sen verran mitä sitä on kasojen alta näkyvissä ollut. Kuljetin kopista pois kaikenlaista, mm. muovipussillisen erilaisia köysiä, pari sylillistä heppakamaa, ämpärillisen kiviä ja kääpiä, sekä kaikki meidän siivouskamppeet jotka nekin on majailleet juuri täällä. Tyhjensin "pukuhuoneesta" yhden kaapin siivouskomeroksi, johan nyt on luksusta!


Nämä (ihanan keltaiset) raivauksenjälkeiset kuvat saavat toimia ennen-kuvina, sillä pyykkikopin siivouksen lomassa pääkopassa surrasi hurjasti kaikenlaisia pieniä muutosajatuksia. Saappaat nähä saadaanko niitä toteutettua ja milloin.

perjantai 19. elokuuta 2011

Syksyyntyvää


Ehkä sen tekee nämä aamut. Pitkän ja laiskan kesän jälkeen täytyy taas opetella heräämään aamuisin.. Voi kuinka haluaisin olla aamuvirkku! Ja se olisi saanut periytyä lapsillekin. Ehkä tämä taas helpottaa syksyn ja talven mittaan kun tulee oikeat rutiinit. Suurin haaste on saada pojat ajoissa nukkumaan, itse kyllä malttaisin (useimmiten) laittaa silmät kiinni ajoissa, mutta eihän sitä äiti voi mennä nukkumaan ennen lapsia. Paitsi kesällä. Joka tapauksessa syksyltä tuntuu, näyttää ja tuoksuu.


Aiheeseen liittyen.. Sain Syksymäestä makean tunnustuksen, suurkiitos Hanna-Maarit! Tunnustukseen liittyen täytyy taas vastailla vaikeisiin kysymyksiin:

Lempiruoka? - Yleensä kaikki Miehen tekemä ruoka. Kaikki salaatit, vihreät, tuoreet, voisin elää erilaisilla salaateilla.

Lempiväri? - No siis melkein kaikki värit. Vaatekaappiin jos kurkistaa, niin sieltä löytyy aika paljon erilaisia violettejä, ruskeita ja harmaita sävyjä.

Minne haluaisit matkustaa? - Minne vaan missä on kauniita maisemia. Vaikkapa Balille, Malediiveille, Madeiralle, Barcelonaan, Tanskaan, Kalajoelle, jne..

Ole hyvä, ota tästä muffinssi mukaasi!


ps. Lisää vastauksia samoihin kysymyksiin puutarhablogissa :o)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Arkista, pitkän loman jälkeen



Nyt se taas alkoi, koulu. Kolme koulupoikaa: yksi tokaluokkalainen, yksi seiskaluokkalainen sekä yksi etäherätettävä. Itsekin olen vähän suunnitellut opintoja, muttei ehkä vielä toteudu tälle syksylle.

Koulubussi tulee kello 7.30, mikä on ihan inhimillistä. Koulumatka (eli matka kotiovelta koulubussiin) on sen sijaan pidentynyt muutaman sata metriä, ja on vielä enimmäkseen ylämäkeä tuota kylätien viertä pitkin. Tietää joka-aamuisia saattolenkkejä koiran/koirien kanssa. Ja kohta myös taskulamppujen etsimistä..

Pienimmällä sama opettaja, sama luokkahuone ja samat luokkakaverit kuin viime vuonnakin. Yksi uusi oppilas luokalla, eli kaikkiaan 19. Vähän-Isompi siirtyi koulupihan toiseen päähän yläkouluun viidentoista oppilaan luokkaan, joista poikia viisi. Sattui kerrankin hyvä luokka, näin itse sanoi kun maanantaina näki listan tulevista luokkakavereista.

Tää vähän täällä pyörittelee peukaloitaan kun ei oikein tiedä mihin hommaan ensin tarttuisi. Pakkaa sotkee vielä Mies, joka näillä näkymin myös luuhuaa päivät kotosalla. Mutta näillä mennään tuleva talvi, reippaasti ja iloisin mielin.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Voimaa

Olen päättänyt olla iloinen ja onnellinen, jouduinpa mihin tilanteeseen tahansa; kokemuksesta olen myös oppinut, että suurin osa onnestamme tai kärsimyksistämme riippuu asenteistamme eikä olosuhteistamme.
- Martha Washington


Mikään ei tule ulkoa. Kaikki tulee sisältä.
- Neville Goddard


Usko on luottamusta siihen, mitä ei vielä näe; palkinto uskosta on nähdä se, mihin uskoo.
- Kirkkoisä Augustinus


Sillä ei ole merkitystä kuinka paljon annamme, vaan sillä kuinka paljon rakkautta tunnemme antaessamme.
- Äiti Teresa


Kaikki mitä lähetämme toisten elämään, palaa takaisin omaan elämäämme.
- Edwin Markham


Jos ainoa rukous, jonka koko elämäsi aikana lausut, on 'kiitos', se riittää.
- Mestari Eckhart


Kuvat onkireissulta mummulan rannasta.

maanantai 8. elokuuta 2011

Pieni harmaa kissa

Nala, Nappula, Nana, Nalluska, Nannu, Nakki, Nappulanokka, Nallu, Nannuska, Namiskuukkeli, Nakkila, Nanu, Nallukka..


28.4.2002 - 7.8.2011

Suru on suuri. Siltikin, tai siksikin, yritetään miettiä niitä positiivisia. Nala sai olla oikea kissa, halusi ja sai kulkea pihalla pyydystämässä kaikkea sisiliskoista jäniksenpoikasiin. Vaikka ikää olikin jo vuosia, ei silti ollut vanha eikä sairas. Ei tarvinnut kitua, auto on iskenyt niin kovaa että loppu on tullut heti. Puoli tuntia aikaisemmin Nala kävi moikkaamassa autoa siivoavaa Miestä. Ruumis löytyi, saatiin pidettyä hautajaiset. Kukaan ei ole sanonut: "sehän oli vain kissa".


Pienimmäinen, se joka puhuu kissojen kieltä, on käynyt kertomassa jokaiselle kissalle erikseen että Nala on kuollut, ja Vähän-Isompi haki Nalan ruokakupin pois rivistä. Niin ihania, että vieläkin itkettää..

Viimeinen kuva viime torstailta. Nala lempipuuhassaan piehtaroimassa auringonlämmittämällä soralla, hymyilemässä ja kerjäämässä rapsutuksia.


Samettiturkkia ajatellessa jostain syystä päässä soi koko ajan tämä.

perjantai 5. elokuuta 2011

Muun maan mustikoita ja oman maan marjoja


Mies on käynyt mustikkametsällä. Vähän toista ämpäriä on pakkasessa talven varalle. Oli löytänyt hyvän lakkapaikankin, mutta harmittavasti pari viikkoa liian myöhään, marjat oli lähes kaikki jo happamia. Kirsikkapuussa on ensimmäistä kertaa kunnon sato, varmaan litra kirsikoita. Nekin on jo kerätty talteen.


Eilen sää alkoi epävakaiseksi. Tänään käytiin naapurissa poimimassa huomiset kakunpäällisvatut. Punaisia karviaisiakin on kasvimaalle istutettu muuan puska, muutama marja niissäkin. Ennen talvea pitää vielä kaivaa paikka kahdelle vihreälle karviaiselle, marjasinikuusamalle, viidelle pensasmustikalle, kahdelletoista vattupuskalle, päärynäpuulle ja ehkä vielä joillekin muillekin hyötykasveille mitä tontilla purkeissa pyörii.

Toinen pakastin on hankintalistalla.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Heippa teille


"Äiti, miksei me voitais pittää näitä lampaita meillä koko talavenki? Ne vois asua meijän navetassa ja mää voisin aina ruokkia niitä. Jooko?"


No ei me voitu.


Ehkä vielä nähdään!


(Oikeesti nämä lähti paremmille ruoka-apajille jo joku aika sitten, mutta nyt vasta sain kerättyä nämä söpöiset kuvat yhteen.)

maanantai 1. elokuuta 2011

Kaksi puuta


Minä rakastan näitä
iltojani kanssas sun
kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa

oomme taas kun kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

*Juha Tapio*


Hääpäivä jatkuu tästä marjanpoiminnalla, perheneuvolassa käynnillä, herkkuaterialla ja tarkoitus olisi vielä ajella kaupunkiin yökylään pienten poikien kanssa.

Ihanaa viikkoa Sinullekin!