Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Niitä näitä



Mulla on nyt ikioma puuseppä-artesaani!
Äänistä päätellen naapurin lehmät on päässeet ulos.
Tuomen tuoksusta tulee mieleen Ainolan puisto.
Petopunkkeja ei kannattaisi levittää tuulisella säällä mutta minkäs teet.
Pienet mustat mitkä-lie himputin räkämäiset rrrakastaa mua.
Tekeillä saattaa olla jotain jännää..
Seitsemäntoistavuotissynttärikakku on matkalla Ouluun sankarin luo.
Mua purasi sääski ekan kerran tänä vuonna, huomenna rapsutellaan.
Meidän tyttökoiran juoksutuoksut houkuttelee poikia kylään.
Kohta kukkii omenapuut, päärynät ja kirsikat.
Viikon verran postissa matkanneet akileijanjuurakot on hyvässä kunnossa.
Voikukat voitti mut 6-0.
Tänäänkin satoi vettä, ihan vähän vain.
Taidan uskaltaa jättää tomaatit yöksi kasvihuoneeseen.
Lomafiilis, vaikka aamuja on jäljellä vielä kolme.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Parisuhteellisuusteoriaa


Muutama päivä sitten sain melkoisen shokkiuutisen.. Läheisen ihmisen parisuhde on päättynyt. On tässä tullut mietittyä kaikenlaista. Ja pidettyä entistä tiukemmin kiinni tuosta omasta kainaloisesta.

Sitä on tässä yli puolen elämän aikana jo niin tottunut tuohon toiseen puolikkaaseensa kaikkine vikoineenkin, että olisi varmasti melko kivuliasta jos se yhtäkkiä repäistäisiin pois.. Millä ehdoilla siitä suostuisi luopumaan.. Pystyisikö siitä toipumaan.. On se kuitenkin hyvä mies, tuntuu ettei niin voi nykyään kaikista sanoa. Kilttikin.

Sitten jotain aivan ennenjulkaisematonta.... Kuva on vanha ja tein siitä ihan tarkoituksella suttuisenkin, mutta halusin kuitenkin näyttää meistä vilauksen..

perjantai 27. toukokuuta 2011

Harrastelijaviljelijän kevätkiireitä


Tuomentuoksuista viikonloppua! Meillä on tuoksunut koko viikon, on vaan ollut niin kylmää ettei paljon ole tarennut tuoksutella..

Omenatarhassa kukkii voikukat. Niitä on jo pariin otteeseen saanut ajella ruohonleikkurilla. Yhtenä aamuna makuuhuoneen ikkunasta näkyi iloisenkeltainen voikukkapelto - mansikkamaalla.. Mansikan rivivälejä varten hankittu ruohonleikkuri toimi kiltisti puoli tuntia, sammui ja puski öljyt pihalle, joten meillä edelleenkin kukkii iloisenkeltainen voikukkapelto mansikkamaalla.. Voikukkia on myös itäpellon vanhoilla nurmipalstoilla, jotka kynnetään ihan pian kunhan saadaan uusi aura uudelleen pelittämään - grr.. Sinne on näillä näkymin tulossa viherlannoituskasvustoa sekä kauraa, ennestään itäpuolen pelloilla on kasvamassa nurmea.


Jotain sillä uudella auralla saatiin jo tehtyä, ennenkuin yksi leikkuri halkesi, toinen putosi peltoon ja takimmainen siipi vääntyi. Länsipuolen pellot on kynnetty niiltä osin kuin tänä keväänä täytyy. Länsipuolelle on tulossa riistapeltoa sekä linnuille että nisäkkäille, lisäksi kauraa ja perunaa. Ennestäään siinä on jo ruista, mansikkaa ja meidän huikea kasvimaa :o)


Tänään - tai siis alunperin toissapäivänä - meillä on potutuspäivä. Ensin täytyy tehdä lenkki pellolla karhin kanssa ja poimia suurimmat kivet pois, jospa jo illalla päästään vakoilemaan pottua. Ajattelin myös kaalit istuttaa tänään, vaikka niille ei ole tarpeeksi tilaa ja viime yönä oli kaksi astetta pakkasta. Jos sitten huomenna hyökkäisi kasvihuoneen kimppuun. Tomaatit, paprikat ja ananaskirsikat pääsisi omille paikoilleen, kurkut sitten vähän myöhemmin.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Jaiks!


Pojat oli ihan riemuissaan kun iskä yhtenä iltana kaiveli pellon reunalla lantakompostia ja löysi isoja lihavia toukkia! Pienen salapoliisitutkimuksen jälkeen nämä selvitettiin kultakuoriaisen (Cetonia aurata) toukiksi. Tunnistusta helpotti Oman pihan ötökkäkirjan lisäksi se, että nämä ryömii hassusti selällään, ihan niinkuin nuokin toukat tuossa videolla. Meidän toukat on vaan isompia..


Toukkia piti tietysti itse käydä etsimässä lisää, ja löytyihin niitä. Nyt on seitsemän isoa toukkaa ja yksi ihan pieni muutettu vähän lähemmäksi toiseen kompostikasaan, ja innolla odotellaan näkevämme joskus aikuisia kultakuoriaisia.

torstai 19. toukokuuta 2011

Olla onnellisia täällä


Kävin taas kääntämässä meille hieman lisää kasvimaata. Ai että olen ollut reipas näinä sateisina harmaina päivinä. Siinä samalla mietin kaikenlaista, kuten sellaista ajatusleikkiä että mitä jos.. Mitä jos olisin päässyt sinne eläinlääkikseen ja muuttanut Helsinkiin, enkä olisikaan koskaan tavannut juuri tuota Miestä ja perustanut juuri tätä perhettä ja saanut juuri näitä lapsia. Se tuntuu ajatuksenakin kauhean vääränlaiselta, oudolta. Enkä olisikaan silloin tämä minä. Kyllähän tässä kaikessa täytyy olla takana joku suunnitelma. Ja vaikka aina välillä luulee kokevansa kaikenlaisia vaikeuksia, niin ehkäpä nekin kuuluu suunnitelmaan, ja loppujen lopuksi muokkaa minusta juuri oikeanlaisen minän.

Sitten tulin sisälle ja avasin sälekaihtimet, katselin märkää mullikkoa josta on joku kaunis päivä tuleva se upea kasvimaa, ja sitten tosiaan näin sen. Näin kaikki aidat ja kaariportit ja kasvatuspenkit ja kaiken sen runsauden mitä ne pitää sisällään. Näin jopa takaoven, josta nopsasti kipaistaan kasvimaalle. Näin auringon, kuinka se kiertää ja miten varjot kulkee. Ja juuri nyt tuolla kasvimaan sivustalla omenapuut availee silmujaan, taustalla kasvaa kokonainen ruispelto. Huomasin yhtäkkiä olevani niiin onnellinen. Miten sen oikein sanoisi.. etuoikeutettu.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Tämä talo syö tavaroita


Tällä hetkellä kadoksissa ovat mm:

- vihreä Nintendo DS lite
- ajokortti
- ainakin 88 kpl trampoliinin jousia
- avainnippu
- siivousinto (, jonka löytäminen saattaisi vauhdittaa noiden muidenkin löytymistä..)

perjantai 13. toukokuuta 2011

Yhtäkkiä kaikki on vihreää


Maanantaina koivuihinkin ilmestyi lehdet.




keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Hiljaiseloa ja hermolepoa




Äiti on vähän väsynyt. Viettänyt viikonlopun työkuvioissa ja koiravahtina pois kotoa, maanantain kuokkinut omassa pihassa (se on sitä oikeaa hermolepoa), eilen otti ja lähti parin päivän yhdistetylle työ- ja (hermo)lomareissulle, tänä iltana palaa kotiin. Tiedossa pari päivää ankaraa arkea, puutarhailuhommia ja taas viikonlopuksi lähdetään reissuun/töihin.

Onhan se toki kiva että on töitä, mukava myöskin nähdä sukulaisia pitkästä aikaa jne. Eniten kaipaisin nyt kuitenkin sellaista aikaa ettei tarvitsisi huolehtia mistään, voisi päivät pyllöttää pihalla ja välillä käväisisi sisällä haukkaamassa vähän jotain. Olisi sellaista aikaansaamisen meininkiä, eikä mitään jollottelua..

Mielessä pyörii myös yksi vaikea juttu, en vielä tiedä kerronko siitä. Ehkä joskus myöhemmin jos siltä tuntuu.

torstai 5. toukokuuta 2011

Tänään olen


- hakenut koulusta kesken päivän kaksi ei ihan tervettä poikaa, ensin toisen ja tunnin päästä toisen
- huomannut lompakkoni kadonneen
- löytänyt lompakkoni
- huutanut, hyppinyt tasajalkaa ja kiroillut
- keskutellut puhelimessa ulkohuusseista
- pukenut toppavaatteet päälle taas kerran
- taistellut risujen kanssa ja voittanut taistelun, tuloksena puoli jätesäkillistä risusilppua
- mietiskellyt, suunnitellut ja haaveillut
- kastellut valkosipuleita ja omenapuita
- jättänyt menemättä illan luontokuvauskurssille
- juonut hiukan ylimennyttä simaa
- paistanut amerikkalaisia (speltti)pannukakkuja

tiistai 3. toukokuuta 2011

Mielikuvittelua


Kun meille tuli ensimmäinen rotukissa, omassa päässäni meillä oli jo kissala, ja keksin pennuille vihkollisen nimiäkin.. Kun vietettiin puoli vuotta Uudessa-Seelannissa, ajattelin alkavani lammasfarmariksi ja muuttavani pysyvästi sinne.. Kun keksittiin että muutetaan maalle, rakensin päässäni pienen mökkikylän ja aloin pitämään maatilamajoitusta, kotieläinpihaa, pientä luomupuotia ja kahvilaa sekä tietysti viljelemään peltoja luomusti.. Kun huomasin miten tykkään joogasta ja koen siinä onnistumisen hetkiä ja tyyneyttä, aloin mielessäni pitää joogatunteja perheelle ja ystäville.. (Tässä vain muutamia..)

Lisäksi meillä on (edelleen vain päässäni) rantasauna ja se ranta tietysti, tähtitorni, uima-allas, viherhuone, keilahalli, lasten leikkikenttä, upea kasvimaa joka tuottaa koko perheen talven ruuat, tuulimylly joka tuottaa kaiken sähkön, jne jne :o)

maanantai 2. toukokuuta 2011

Koleeta





Se on taas tämä kevään paikallaanjunnauksen vuoro. Ihan hyvä hetki pitää pikkusen taukoa, hillittömän kasvimaalla kaivelun ja haravan kanssa heilumisen seurauksena alaselkä hieman kipuilee, samoin vasen olkapää varsinkin öisin. Mutta eiköhän tästä kuntouduta työntekoon taas kunhan kelit sallii.

Koleasta kelistä huolimatta olen yrittänyt valokuvailla ahkerasti. Vajaa vuosi sitten hankitulla kameralla on näköjään otettu jo 19502 kuvaa. Ja jokunen niistä on jopa onnistunut ;o)

Pari tulevaa viikonloppua on ihan täynnä ohjelmaa. Nyt pitää yrittää nauttia tästä arkipäivien hiljaisuudesta sillä välin kun miesväki kuluttaa koulunpenkkejä. Viisi viimeistä viikkoa sitä hommaa tälle keväälle, sitten koittaa kesälaitumet. Ihanaa.