Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

torstai 31. maaliskuuta 2011

Tämän viikon maisemat











Ihan melkein toistoa viime viikosta, paitsi nyt on mukana vähän urbaaninpaakin menoa :o)

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kiharakarvainen vahtihanhi


Kolmen päivän viäntelyn ja kieputtelun saldo: yksi vahtihanhi, hellät sormenpäät ja muutama kunnon verjnuarmu. (Ajattelin että otan kuvan pihalla, mutta tiiättekö mitä? Meillä sataa lunta!) Samalla kurssilla toiset taitavat naiset teki vaikka mitä. Kettuja, pupuja, riikinkukkoja, siilejä.. Sellanen luonnollisenkokoinen kurki olis kyllä hieno tuolla pellolla tojottamassa, ehkä sitten ensi kevään kurssilla teen sen.

torstai 24. maaliskuuta 2011

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Se mihin keskityt, se lisääntyy


-Onko teillä vielä paikkoja syksyn Ilon matkalle? kysyi viisikymppinen rouva puhelimessa ja jatkoi: -Minä olen niin kielteinen, niin kielteinen ihminen, että jos teidän kurssilla oppii tuomaan edes vähän valoa elämäänsä, niin minä lähden mukaan.

Hän lähti kurssimatkallemme Kreikkaan ja antoi loistavan esimerkin siitä, miten valitsemamme ajatukset luovat elämämme. Eräänä aamuna heitimme reput selkään ja lähdimme kiipeämään korkealla sijaitsevaan Lafkoksen alkukantaiseen kylään. Hikisen nousun jälkeen etsimme kylästä sopivaa paikkaa kokoontuaksemme päivän teeman ympärille. Löysimme vanhan tavernan. Tavernassa oli vanha puupöytä, leveistä lankuista tehty. Sekä saman oloinen penkki. Esteetikko huomasi heti, miten kauniisti puun syyt kulkivat ja kuinka aika ja eletty elämä näkyi pehmeäksi hioutuneessa pinnassa. Kun nostimme katseemme, näimme ristikkokaton täynnä kypsiä viinirypäleterttuja. Kaukana alapuolellamme avautui näkymä laaksoon, taivaalla muutama pilvenhattara ja lämmittävä aurinko.

-Tämä on niin hieno hetki, että tahdon tarjota teille kaikille lasilliset valkoviiniä, sanoi yksi onnellinen. -Mistä tuo ihana tuoksu oikein tulee? kysyi toinen. Kadun toisella puolella oli leipomo. Haimme leivän. -Tämä hetki on täydellinen, sanoi kolmas. Ja silloin saimme kaikki opetuksen. -Ei minusta tämä hetki ole täydellinen. Meillä ei ole oliiveja ja fetajuustoa, sanoi valoisaa elämänasennetta opettelemaan tullut nainen.

Niinpä. Kuka oli oikeassa? Molemmat. Kyse on siitä, mikä on sinun totuutesi. Onko sinun elämässäsi yksinkertaisia, täydellisiä hetkiä? Vai puuttuuko aina jotain. Valinta on sinun. Psykologit sanovat, että fokusoidessamme ajatuksemme johonkin, minkä uskomme todeksi, täytämme sillä tietoisuuden, joka alkaa tiedostamatta ohjata valintojamme. Onko siis niin, että kuva, jonka valitsemme silmiemme pohjalle, tulee joku päivä todeksi? Jokaisella on ajattelussaan valinnan mahdollisuus. Ja vastuu. Olet siis vastuussa ajatuksistasi, siitä mihin keskityt. Älä keskity enää siihen mikä sinulta puuttuu vaan siihen mitä sinulla jo on.

Mietittävää:
Mihin kaikkeen sinä olet elämässäsi tyytyväinen? Mitä enemmän löydät tyytyväisyyden aihetta, sitä tyytyväisemmäksi elämäsi muuttuu.

Leena Markkanen - Ilo tekee ihmeitä, Elämän oivallusten opaskirja

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Se juoksee sittenkin


Lauantaina superkuu pysytteli paksun pilviverhon takana, eikä nähty siitä vilaustakaan. Sen sijaan lauantaina nähtiin toisenlainen pitkään kaivattu ilmiö: vesi alkoi juoksemaan muutenkin kuin kanisterilla ylämäkeen kannettuna. Kahdenkymmenenkuuden vedenkantamispäivän jälkeen meillä tulee hanasta vettä!

Aika paljon työtä se kuitenkin vaati. Lähde pumpattiin kertaalleen tyhjäksi, putkenpäätä lähteestä etsimällä etsittiin, kunnes tajuttiin että jotain virkaa täytyy olla lähteen keskellä tojottavalla kuusitukilla, ja toden totta: tukki onkin "vesiputki". Täytyy sanoa ettei meitä hämmästytä enää mikään mitä vastaan tulee, kun meillä vesiputketkin on puusta tehty.. Seuraavaksi etsittiin mihin pohjaventtiili on kätketty. Lopulta paikallistettiin ihan lähteen seinän vierestä metrisen hangen alta betoninen laatikko, jossa oli vettä ja - tadaa - pohjaventtiili.


Pohjaventtiilin lisäksi pumppukuoppaan vievä putki piti sulattaa, pohjaventtiili kiertää takaisin paikalleen jääkylmän veden alla, putki täyttää vedellä (n. 50 litraa), liitokset tiivistää vedenpitäviksi ja sitten vaan pumppu päälle ja jännityksellä odottamaan miten käy. Hyvin kävi, kaikki liitokset piti, putket ei olleet enempää tukossa ja vesi alkoi juosta hanasta.


Tiskattu on urakalla, eilen pesin viisi koneellista pyykkiä, enempää ei mahdu kerrallaan kuivumaan.. Juomavesi kannetaan edelleenkin kanisterilla lähteestä, sillä nyt hanavedessä leijuu mustia hippusia, eli varmaan on rautaputkia jossain välissä ja ovat päässet ruostumaan ja nyt ruoste irtoaa veteen. Kesällä edessä on siis kuitenkin vesiremontti..

Vertailun vuoksi: Putkifirma A saapuu paikalle vasta toisen soiton jälkeen kolme päivää sen jälkeen kun alunperin lupasi. Kaksi ukkelia tekee (turhaa) työtä kolme tuntia, häipyvät sanaakaan sanomatta, lasku tulee kymmenestä tunnista. Soitetaan Putkifirma B:hen, kaksi ukkelia tulee paikalle seuraavana iltana varsinaisen työajan jälkeen, työskenetelevät aikansa, sanovat ettei nyt voi tehdä muuta kun ei ole pohjaventtiilin sijainnista tietoa, laskua ei ole tullut eikä tulekaan koska heidän periaate on että ei laskuteta ellei putket aukea. Täytyypä oikein miettiä kummasta putkifirmasta ensi kerralla apua haetaan..

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Lapset ;o)


Pienimmäinen käärii suihkun jälkeen pyyhkeen makkaralle vyötärölle, ja pukee vaatteet siihen päälle. Esittelee isälleen: -Kato, mulla on samanlainen vyötärö ku äitillä..


Pelataan Party Aliasta poikien kanssa, on 7-vuotiaan vuoro selittää:
-Tämä on ylleensä K-kaupassa.
-Pirkka.
-Ei. Isi on kerran käyny täällä.
Ankaraa miettimistä. Viimein 12-vuotias keksii:
-Alko!
-Oikein..

Samaisessa pelissä "äiti sai kirpun", ja yhdellä tuli melkein pissit housuun kun piti selittää sanoja samalla kyykistellen..

torstai 17. maaliskuuta 2011

Let's make this a good day



Hyvää huomenta! I-h-a-n-a aamu! I-h-a-n-a ilma! Taidanpa kohta tehdä kuten eilenkin, eli laittaa koirankuonolaiset narun jatkoksi ja lähteä piitkälle kävelylle haistelemaan kevättä.

Luettavien kirjojen lista kasvoi eilen yhdellä, kun joogaopettajamme kertoi meille Don Miguel Ruizin kirjasta Neljä tietä vapauteen. Ja miten yksinkertaisia, melkein itsestäänselvyyksiä ne tiet ovatkaan. Eikä kuitenkaan vaikuta kovin helpolta oikeasti näitä toteuttaa.. Aion kuitenkin yrittää.

1 - Käytä sanojasi puhtaasti
2 - Älä ota mitään henkilökohtaisesti
3 - Älä oleta mitään
4 - Tee aina parhaasi

Ihanaa päivää juuri Sinulle!

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Öllöttelyä


Eilinen lumisadepäivä vietetiin melkein kokonaan sisällä. Asennettiin tuvan isoon ikkunaan laskosverhot (juu, kyllä ne tuossa kuvassa näkyy). Miehen kanssa kävästiin tuiskussa ja tuiverruksessa lähteellä pähkäilemässä mille seuraavaksi aletaan. Pojat vietti koko päivän erilaisten ruutujen äärellä - huoh. Siivoilin vähän tätä meidän portaikkohuonetta, ja totesin taas kerran että tavaraa pitäis oikeesti saada ulos tästä talosta. Irroitin kunnostettavasta pikkutuolista istuinpäällisen, sekin homma on siis polkaistu jo käyntiin. Suunnittelin meille uuden ulko-oven ja sängyn. Ihan loistopäivä oikeastaan.

Tänään paistaa aurinko, ja pihalla odottaa iso kasa lumitöitä. Mars pihalle siis!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kemissä

Yleensä mulla on kiire reissusta kotiin pesemään pyykkiä, mutta tämä loma aloitettiin kiirehtimällä pyykkipussukoiden kanssa kyläilemään. Viikonloppuna sainkin pestyä monta koneellista vaatteita, huomenna pystyy taas lähtemään kotiin elelemään alkeellisesti..


Ajattelin järkätä lapsille edes jotain lomaohjelmaa sen ainaisen kotiympyröissä pyöriskelyn sijaan. Mummulta onkin lyhyt matka Kemiin, jossa vietettiin eka varsinainen lomapäivä. Sää oli upea, aurinkoa ja pikkupakkasta.



Lumilinna oli mahtava kokemus. Minä sekä kaikki mukana olleet pojat (7-22 vuotta) ihasteltiin taidokkaita lumi- ja jääveistoksia. Sisällä linnassa oli yllättävän kylmä, ja ulkona taas tuuli mukavasti. Nenät punaisina suunnattiin seuraavaan kohteeseen, joka oli ihan Lumilinnan naapurissa:



Jalokivigalleriaan. Meidän pojat on melkoisia kivihulluja. Maailman Aarteet -lehtisarja ja sen mukana tulevat näytteet kivistä ja mineraaleista on kasvattanut innostusta entisestään.



Jalokivigalleria olikin ihan loistokohde meille. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.. Siis kattokaa näitä kivien upeita värejä. Iso ametistionkalo oli ihan paras, aivan kuin jättikita täynnä teräviä ametistihampaita. Harmi kun se ei suostunut kuvattavaksi.




Eipä pojat etukäteen tienneet että hiihtolomalla on tiedossa ulkomaanmatka. Vaan niinpä vaan hurautettiin Kemistä vielä pikkumatka eteenpäin, ja kävästiin Haaparannassa Icassa luomuostoksilla. Ja tällä reissulla tuli todistettua että Ikean ohi pystyy ajamaan pysähtymättä, enpä olisi uskonut ellen olisi itse ollut ratissa tapahtumaa todistamassa.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Telkkanurkka


Tuvan nurkassa näyttää nyt sitten tältä. Aika pehmeää, kutsuvaa ja kodikasta. Ja oikeestaan tykkään hirmusti tuosta lämpimästä tunnelmasta, joka tulee juurikin tuosta paljosta puusta.. Ottaa musta nyt selvää.. No, oikeesti lattia sekä katto sekä ikkunanpuitteet ja listat joutuu jossain välissä pensselin käsittelyyn. Telkkarikaapista on tulossa harmaa, ja siihen tulee oviksi vanhat ikkunat. Tuo vasemmassa reunassa näkyvä vanha patakaappi on löytö työkaluaitasta, Mies entisöi sen tuohon pisteeseen, nyt pitäisi päättää minkälainen pintakäsittely siihen laitetaan..

Ja kuten sanottu, kissat(kin) tykkää hirmusti uudesta sohvasta, sekä runsaasta tyynykasasta sohvalla. Sikäli ihan kätevää, että nukkuvat sitten niillä tyynyillä, eikä tiputtele karvojaan joka paikkaan. Tyynyt täytyy tietysti ensin leipoa mieluisaksi nukkuma-alustaksi..

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

On


Meillä on uusi "sohva", tämä tällainen. Onpa ihanaa! Se on niin pehmeä ja tilava, ja valkoinen.. Kahden vuoden tauon jälkeen olen päässyt kokeilemaan kainaloisena oloa. On sitä kaivattukin, tähan asti meidän tuvassa on ollut vain puusohva ja kaksi nojatuolia, eipä niissä paljon yhdessä löhöillä.. Lapsetkin tykkää, ja kissat.. Yhtenä aamuna yllätin koirankin nukkumasta _valkoiselta_ sohvalta.

Mulla on ihana ystävä. Uudelle sohvalle piti raivata tilaa, ja ystävä kävi sisustussilmineen auttamassa tuvan uuden järjestyksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Piristää ihan kummasti kun vähän pyöräyttää tuttuja kuvioita nurin. Kuvia pääsen ottamaan kunhan Mies palauttaa lainaamansa kameran, on jemmannut sitä koulullla koko alkuviikon.

Meillä on tänään ihana auringonpaiste. Lähdenkin kohta pienelle happihyppelylle, keräämään pirteyttä ja virkeyttä, sitä nääs tarvitaan. Onneksi sentään koira on kotona vaikka kamera ei olekaan.

Meillä on toivoa että saataisiin vesi juoksemaan tänään tai huomenna. Lähdettä on sulatettu omin voimin jo neljä päivää, apujoukkoja saadaan ehkä tänään tai huomenna. Onneksi meillä on ihania ystäviä, naapureita ja kylänmiehiä, jotka on tarjonneet suihkujaan ja pyykkikoneitaan käyttöön. Kiitos! Viikonloppuna käytiin Neitin luona kyläilemässä, pyykkämässä ja saunomassa.

Ja onneksi meillä on ensi viikolla loma! Suunnitelmat on vielä ihan auki, katotaan mitä keksitään vai jaksetaanko tehä muuta kuin löhötä kotona..