Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Systeemi


Vikaa vesiputkista on etsitty kellarista, lähteestä ja pumppukuopasta. Miesparka on tallustellut lapio (ja kaira!) kainalossa lumikengillä pitkin poikin metristä hankea ja yrittänyt paikallistaa miksi vesi ei kulje. Tämänhetkinen epäily on, että pohjaventtiili pumppukuopassa on jäätynyt, pumppu on pyörinyt tyhjää ja lopulta särkynyt. Iltapäivällä on tulossa asennusmies uuden pumpun kanssa, saapi hän vuorostaan pukea lumikengät jalkaan ja kahlailla kuopalle..

Tämänhetkinen tuoksujen sinfonia on sanalla sanoen mielenkiintoinen.. Haisee tiskit, piskit ja paskit.. Talossa on tällä hetkellä yksi mahatautinen, se en onneksi ole enää minä. Suihkussa ollaan käyty koululla, Neitillä ja uimahallilla. Juomavesi on ostettu kaupasta, "talousvesi" eli lähinnä vessanvetovesi on sulatettu lumesta. Ihan höperöä tavaraa - viidestä litrasta lunta tulee noin puolitoista litraa vettä..

Mutta se systeemi, josta piti kertomani liittyy siivoamiseen. Meillä kun tuota karvaa, pölyä, roskaa ja moskaa riittää, olisi pitänyt opetella ylläpitosiivousta. No, jaksan ehkä kaksi päivää pitää paikat "siisteinä", sitten iskee laiskamato. Nyt on tosiaan ollut taukoa, tänään ei pelkästään tuntunut siltä että haluan ihan kaikki sotkut pois, vaan että voisi oikeasti jo asialle jotain tehdäkin.

Joten: aukaistaan leivinuunin luukku, viritetään tuolin selkänojasta roikkumaan jätesäkki, otetaan paperinkeräysastia ulottuville ja haetaan lastenhuoneesta tyhjä laatikko, kori tms. Sitten käteen pitkävartinen lattialasta, ja lastaillaan kaikki lattialla lainehtiva roina keskelle tuvan lattiaa keoksi. Matkan varrella poimitaan keräyspaperit, poltettavat roskat (uuniin) ja lelut (koriin). Roskakasasta erotellaan vielä (karvaiset) sukat, kynät, ym "tarpeellinen". Loput kahmaistaan jätesäkkiin. Sitten on imurin vuoro. Imuroidaan nurkasta nurkkaan, kuunnellaan milloin iloinen ropina imurin putkessa loppuu, ja se on siinä. Lopuksi vielä tarkistetaan ettei uunissa ole kissoja.. Ja jos olisi vettä, voisi tämän jälkeen pestä lattiat, pyyhkiä pölyt tms.

Ennen lattian raivausta kannattaisi varmaan käydä pöydät ja kaikki tasot läpi käsivarsitekniikalla, eli pudottaa kaikki tavarat lattialle. Sitten pääsisi kunnolla raivailemaan lattiaa ja saisi pöydätkin tyhjäksi. Pitääpä kokeilla ensi kerralla.

Toiveena olis että pääsisin viikonloppuna pesemään pyykkiä..

tiistai 22. helmikuuta 2011

Saako valittaa


Saako silloin valittaa, jos aamulla herää öklöön oloon, maha on kipeä, ja vessassa huomaa ettei hanasta tule vettä. Kellarissa kaikki näyttää olevan ok, sulanapitokaapeli on vesiputkessa kuten kuuluu, kaikki sulakkeet on kunnossa. Mittari pihalla näyttää miinus kakskytseittemän, yksi auto on hajonnut pakkasessa ja korjaamolla on kahden viikon jonot. Neiti on hätyytetty tänne kotiin että olisi kaksi toimivaa autoa käytössä. Lapsi ei taaskaan suostu lähtemään kouluun, lähtee kyllä kyytiin kun kannetaan autoon asti, mutta koulun pihalla ei suostu poistumaan autosta. Muutaman kilometrin päässä pyytää päästä pois ja lähtee kävelemään kotiinpäin. Eihän siinä auta kuin startata pihalta umpijäinen auto ja ajella lasta vastaan. Matkalla varpat jäätyy, kotona palelee eikä voi edes imuroida lämmikkeeksi kun masu on pipi..

Nyt olis käyttöä parille vahvistuslauseelle..

maanantai 21. helmikuuta 2011

Puolen hehtaarin metsässä


Meidän kolmionmuotoisen tontin kaikissa nurkissa kasvaa metsää. Takanurkan metsäpalanen on hieman kuivempaa kuin muualla, siellä kasvaa jopa muutama mänty. Naapurin raja kulkee nuoren kuusikon reunassa, pelto on vielä meidän mutta takanaoleva metsä jo naapurin. Puolen hehtaarin metsä on meidän puolella, tuossa vasemmassa nurkassa. Metsän laidassa nököttää katoton lato.



Ladon nurkalta alkaa haapametsikkö. Syvemmällä metsässä on kuusia ja niitä mäntyjäkin. Ja tällä hetkellä niin paljon lunta että ilman suksia tai lumikenkiä syvemmälle metsään ei ole asiaa. Eilen ilma lauhtui viiteentoista pakkasasteeseen, ja kävästiin lapsen kanssa pikku retkellä. Aurinko paisteli kauniisti ja ulkona pystyi viihtymään mukavasti jo lähes tunnin.



Viime syksynä pieni poikalauma ahersi monta viikkoa metsän suojassa lapioiden kanssa. Tuloksena syntyi pieni majakuoppa, johon tehtiin laudoista ja pressusta katto. Maja toimii näköjään myös talvella oivana eväidensyömispaikkana, kunhan oviaukon saa ensin kaivettua esiin hangesta.

Villieläimiäkin puolen hehtaarin metsässä asuu. Ehkäpä itse Nalle Puh, sillä metsähän jatkuu kilometrikaupalla naapurin puolella.. Kani ainakin perheineen on siellä vieraillut, Nasuun tai Aasiin en kylläkään koskaan ole törmännyt, Tiikeristä puhumattakaan. Mutta viisas Pöllö (huuhkaja) siellä varmasti asuu, metsästä kuuluu kumeaa huhuilua talviöisin.

torstai 17. helmikuuta 2011

Vahvistuslauseilla hyvään oloon ja itsetuntoon


Alitajunnan sanotaan olevan kuin aarreaitta, jonne kaikki kokemuksemme on tallennettu. Saamme sinne parhaiten yhteyden ollessamme rentoutuneessa tilassa. Mitä sinne syötämmekään, alitajunta ei arvostele sitä vaan ottaa kaiken totuutena vastaan.

Kirjailija Sonja Choquette kuvaa alitajuntaa hauskasti miehistöksi, joka tottelee kaikkia viestejä. Jos sanot kapteenina, että pysyt terveenä tai että opit jonkin uuden asian, alitajunnan miehistö vastaa sinulle: -Yes, Boss, toteutetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja aloittaa samalla työskentelyn, jotta uskottu asia tulee todeksi. Samoin tapahtuu, jos sanomme itsellemme, että olemme luusereita tai etttä aina kolottaa jostain kohtaa tai ettei meillä ikinä ole rahaa. Ja taas miehistö vastaa: -Yes, Boss - ja alkaa tehdä töitä, että uskottu asia tulee todeksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Vuosien varrella olen tavannut lukuisia ihmisiä, jotka sanovat edelleen vielä keski-iässä kuulevansa kuin nauhalta vanhempiensa sanovan: -Ei sinusta ole mihinkään, tai: -Et sinä kuitenkaan onnistu. Jos lapsi uskoo sanotun todeksi, se pysyy mielessä vaikka kuinka kauan ja estää elämästä täyttä elämää. On aika katkaista kielteiset nauhat ja vaihtaa ne uusiksi, vahvistaviksi lauseiksi. Eikä missään nimessä ole tarkoitus alkaa syyttää vanhempiaan. He tekivät sen, minkä osasivat. He ovat luultavimmin kuulleet samat sanat omilta vanhemmiltaan. He eivät tienneet, miten haitallisia nuo lauseet olivat.

Jos haluaa päästä eteenpäin, on laskettava irti, annettava anteeksi. Hyväksyttävä se, mitä on tapahtunut, siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ja päätettävä, ettei enää koskaan jatka kierrettä. Ettei sanoin lannista enää itseään eikä ketään muutakaan. Voi myös miettiä, piilikö lannistamisessa jokin näkymätön opetus. Joku kurssilainen sanoi oivaltaneensa vaikeista ihmissuhteistaan tosi paljon, kun kuvitteli, miten kaikki ovat toistensa oppilaita ja opettajia vuorotellen. Aivan kuin olisimme sopineet jollain olemisen tasolla, että yhdessä tulemme hiomaan valitsemaamme teemaa. Tästä mielikuvasta hän sai valtavasti apua ja pääsi eteenpäin omalla henkisen kehityksen tiellään. Teimme yrityksessämme näistä ajatuksista innostuneina vahvistuskorttipakkoja, joissa on 48 kannustavaa korttia. Ne on tarkoitettu auttamaan uuden rakentavan ajattelutavan omaksumisessa. Annoimme niitä lahjaksi ystäville ja asiakkaillemme. Erään suuren teollisuusyrityksen päällikkö, asiakkaamme, sanoo aina jututtaessaan minua: -Mikä niissä sinun korteissasi on. aina kun tarjoan niitä kokouksissa alaisilleni tai asiakkailleni, sieltä tulee yleensä juuri oikea kortti. Kannustavat lauseet avaavat keskustelun ja panevat porukan miettimään. -Ninnpä, ja kun itse vielä ne nostamme.

Mietittävää:
Minkälaisillä lauseilla sinä vahvistat itseäsi? Pane negatiiviset lauseet poikki välittömästi ja ala rohkaista itseäsi. Muista: se mitä sanot ääneen rakentaa sinun todellisuuttasi.

Leena Markkanen - Ilo tekee ihmeitä, Elämän oivallusten opaskirja

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Tuloksia


No niin, eka viikko tavaranraivausta takana.. Ja kuinkas siinä kävikään?

Pois, pois, huspois meiltä lähti:
- postikortteja (sinne sun tänne)
- lehtiä (ystäville)
- pipo (ystävälle)
- valokuvia (Neitille)
- rannekoru (Neitille)
- kiharrin (Neitille)
- rei'itin (Neitille)
- kissan syömä silikonivuoka (roskiin)
- vanhoja kulahtaneita siivousvälineitä (roskiin)
- 3 säkillistä vaatteita (Konttiin)
- säkillinen kenkiä (Konttiin)
- kirjoja (Konttiin)
- leluja (Konttiin)
- CD-levyjä (Konttiin)
- 2 kenkätelinettä (Konttiin)
- kännykkäteline (Konttiin)
- kakkuvuoka (Konttiin)
- pieni metallinen laatikosto (Konttiin)

Tilallekin tuli paljon tavaraa, johtuen siitä että meidän perheeseen sattui yhdet nimipäivät sekä kyläilyreissu Mummun luo.. Ja pari nettitilaustakin saapui juuri.. Plussapuolelta löytyy leimasin, tunika, housut, huivi, postikortteja, lankoja, Muumimuki, peltirasia, molemmille pojille housut ja puserot, tyynynpäällisiä, keittiöpyyhkeitä, ja lehtiä punontaa varten. Kaikenkaikkiaan jäätiin kuitenkin reilusti miinuksen puolelle. Hyvä me! Ja projekti jatkuu myös seuraavan viikon, nyt vaan täytyy oikein miettimällä miettiä mistä voisi luopua.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävät


♥ Ihanaa ystävänpäivää! ♥

Takana kiireinen viikonloppu: kyläilyä, juhlimista, ruokaostoksia ruuhkassa, tanssia, ja lopuksi muutama tunti leppoisaa autolla ajelua pakkasillassa. Vielä-Isompi käväisi yllätysvierailulla kotona, ja täytyihän se palauttaa opiskelupaikkakunnalle maanantaiaamuksi. Kuskin vuoro lankesi tällä kertaa mulle, enkä valita ollenkaan.

Tänä aamuna klo 6.50 lämpötila Oulun lentokentän tuntumassa -31,5. Auto käynnistyi nätisti, ja saatiin opiskelija kouluun asti. Eipä varmaan huvittaisi kävellen lähteäkään.. Viivyn täällä huomiseen. Loppuviikolla on luvassa vielä ainakin joogaa ja lisää tanssia, muuten kalenterissa on ihan tyhjää. Katotaan mitä huvittaa tehdä, ehkä istutaan sisällä ja lämmitellään leivinuunia..

torstai 10. helmikuuta 2011

Uneksi - hymyile


Kerran aloitettuasi uneksimisen
älä hetkeksikään lopeta.
Uneksi vain mahdottomia,
sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.
Ole hyvä unelmiasi kohtaan,
ja anna niiden toteutua.
Äläkä koskaan kuvittele,
että sinun unelmasi on ainoa.
Älä hämmästele ihmeitä,
iloitse niistä.
Kävele vetten päällä.
Herätä kuolleita henkiin.
Muista, että hymyily
on uneksimista.

Tommy Tabermann

(Kuvat Lorrie McFaulin postikorteista: There in the Morning, Someone to Watch over Me)

Nimpparionnittelut, Muru!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Valoa tunnelin päässä


Sunnuntai-iltana innostuin tuhoamaan keittiönkaappeja. Lähdön saivat kaikki listat (lattianrajasta, kaappien päältä ja varsinkin ne turhat listat yläkaappien alta) sekä epäkäytännöllinen matala kaappi jääkaapin päältä. Olisin repinyt jääkaapin ympäriltäkin levyt pois, mutta siihen on asennettu pistorasia, joten ne nyt vielä on siinä. Maanantaina huomasi jo aamulla että jotain on toisin, ja keskipäivän auringossa se tosiaan pisti silmään: pimeän ruuanlaittokuilun umpipimeään jääkaappinurkkaukseen tulvii valoa! Kuvan mukaan näyttäisi siltä kuin koko keittiö jääkaapin takaa olisi pelkkää valkoista, niinhän ei tietenkään ole mutta onpa hienosti hämätty.. Seuraavaksi lähdön saa kaappien sokkelit ja pari ylimääräistä alakaappia, sekä pöytätaso ikkunan edestä. Kohta päästään lattianmaalaushommiin!

Toinen valoisuutta aiheuttava asia löytyi Unelmien mummonmökki -blogista: haaste luopua viikon aikana 20 tavarasta. Mulle ei tuskaa tuota niinkään tavaroista luopuminen vaan se, etten halua heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, ja sinne kirpparille on niin vaikeaa saada lähdettyä. Ihan takuulla ainakin parikymmentä tavaraa on tuossa nurkassa jo pitkään ollut odottamassa sinne vientiä. Jospa nyt viikonloppuna saisi aikaiseksi, kun on muutenkin käyntiä kaupungissa. Ajattelin jatkaa tuota projektia niin, että yritän luopua kahdestakymmenestä tavarasta joka viikko. Onkohan vähän liian kunnianhimoista.. No, se jää nähtäväksi. Aloin heti kehitellä itselleni omia sääntöjä tähän haasteeseen liittyen. Poisheitettäväksi en tietenkään laske normaaleja kierrätysroskia (biojäte, kartongit, paperit, pahvit, lasit, metallit) enkä myöskään esim. muovipakkauksia, vaan pelkästään oikeita tavaroita. Aion myöskin pitää kirjaa sekä ulosmenevistä että sisääntulevista tavaroista. Täytyy vielä omassa päässä tarkentaa näitä sääntöjä. Pyrin raportoimaan tänne viikottain miten projekti etenee, ja mitä on heitetty pois tai hankittu lisää. Ja toivottavasti tavaroiden määrä ei meidän huushollissa ainakaan kasva..

maanantai 7. helmikuuta 2011

Taikuutta


Taikojen tekemiseen tarvitaan pieniä esineitä, muottisilikonia ja sitten sitä varsinaista ihmeainetta, eli hopeasavea. Eipä uskoisi kuinka hieno vaikkapa Bioniclen tulimiekka on hopeisena.


Kolmen päivän kurssilla ensin tehtiin hopeasavipastalla maalattu lehti. Tarjolla ei ollut kuin murattia, mutta kunhan kesä koittaa niin aion käyttää puutarhan lehtiä myös tähän tarkoitukseen.. Sitten harjoiteltiin muotin tekemistä korkkisavesta, ja sen päälle pursotettiin ruiskulla hopeasavisyheröä. Siitä syntyi pari sydäntä ja yksi poikkimennyt rinkula. Lopuksi kopioitiin muotoja silikonimuotteihin ja paineltiin niihin hopeasavea. Joka välissä kuivateltiin työt kunnolla, viilaitiin liikoja pois, liitettiin irronneita ja poikkimenneitä osia pastalla (miekan terä neljä kertaa, ötökän jalat/leuat sata kertaa) ja lopuksi töistä poltettiin orgaaninen aines pois, niin että jäljelle jäi vain hopea. Silkkaa taikuutta!


Viikonlopun saldona seitsemän valmista hopeaesinettä (joista se syherörinkula siis hajosi polton jälkeen) plus ötökkä (joka on vielä kesken, noiden ohuenohuiden jalkojen takia ei ollut ihan helpoimmasta päästä) sekä tikku jalkapohjassa (olohuoneen lattiasta), auton oven väliin jäänyt kämmen ja pari ihan pientä toisen asteen palovammaa.. Mutta kivaa oli!

(Kuvan sormus edelliseltä hopeakurssilta, jossa tehtiin eri tekniikoilla sormuksia, tässä mallissa ilmaistutettu "timantti".)

torstai 3. helmikuuta 2011

Tikulla silmään



Silläkin uhalla, tässä kesäisiä kukkasia. Sinistä taivasta, vihreitä lehtiä, aurinkoa, lämpöä - aaah! Nämä on vuodelta 2006, vanhalla kameralla otettuja sieltä entiseltä pihalta, joka muutaman vuoden ahkeran aherruksen jälkeen tuli "täyteen". Samaa ongelmaa ei nykyisessä pihassa taida olla.. Voi kun pääsis jo upottamaan sormet multaan!

Huomaatteko kuvion: kuva, lähikuva, vielä lähempää, ihan läheltä..



(Ois mulla ollut monia ajankohtaisempiakin kuvia, mutta onnistuin laskemaan muistikortinlukijan kädestäni paikkaan x, eikä se vastaa vaikka kuinka huutelen. Ja eiköhän noita lumikuvia ole jo nähty, ja varmaan nähdään lisääkin vielä jatkossa..)

Iloa ja valoa ja innokasta kesän odottelua!!