Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Matkavalmisteluita


- itsetehty luomusima mukaan (luomusokeri, luomusitruunat, luomurusinat, lähdevesi :o)
- kanojen ruoka valmiiksi ja kissoilta piiloon
- autoon tarpeeksi penkkejä paikoilleen
- bioroskat kompostiin
- koirille hihnat ja ruuat mukaan
- kissanhiekkojen vaihto
- avaimet naapuriin
- muoviroskasäkki autoon
- työreppu valmiiksi, 8 m:n mitta mukaan
- vaihtovaatteet ja siistit vaatteet kaikille
- kumpparit, toppatakki, pipo, kintaat, lämmintä vaatetta
- lasten serkulle joku kiva lahja
- mummun vappu-/äitienpäiväkukka pakettiin
- tätille hassunhauska synttärikortti
- matkaevästä ja -tekemistä

Illalla lähdetään ajelemaan kohti Oulua. Viikonlopun aikana luvassa työkeikka ja ruokajuhlat ravintolassa.

Hauskaa vappua!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Sininen seniori


Meidän kotitarvepantteri Nalluska täyttää tänään kahdeksan vuotta! Voi miten pienen ja hassun kissanrimpulan kanssa palattiin kotiin edelliseltä koko perheen Helsinginreissulta eräänä heinäkuisena päivänä lähes kahdeksan vuotta sitten. Pentuaikojen jälkeen kisusta kasvoi oikein kaunis leidi. Näyttelyissäkin käytiin, kunnes Nana sanoi tuomarille suorat sanat, ja kotiintuomisina oli EVA. Sen jälkeen on käyty parissa esittelynäyttelyssä. Ikä on pehmentänyt Nappulaa, sillä viime vuosina eläinlääkärikäynnit on sujuneet jo ihan leppoisasti.

Nalluskalla ei varmaankaan ole enää kaikki yhdeksän henkeä tallella. Sen verran monta karkureissua on tullut tehtyä. Nykyään Nala ulkoilee ihan luvan kanssa. Nytkin lähti pyydystämään synttäriherkkuja ihan itse. Saunomisestakin se tykkää, ja kerran oli pelti unohtunut kiinni ja sauna täynnä savua ja varmaan häkääkin, ja siellä vaan sininen kissa lauteilla köllötteli. Yhtenä kesänä Nappu onnistui pihalla livahtamaan autoon, tuli muutama hellepäivä ja me vaan ihmeteltiin kun ei kissaa löydy. Kolmen päivän päästä lähdettiin autoilemaan ja kun ovi avattiin, kuului krrr-mau ja Nana hyppäsi olkapäälle. Siniset on usein olkapääkissoja. Nappulalle kelpaa vain vasen olkapää. Monesti tosiaan kuuluu vain krrr-mau ja kohta tömähtää kissa olkapäälle jostain yläilmoista.

Suomen Kissaliitto kertoo sinisistä kissoista näin:
Venäjänsinisen kissan historialliset tassunjäljet johtavat Venäjälle. Siellä on sinisiä kissoja pidetty onnen tuojina, kotien kaunistuksena. Sinisiä, vihreäsilmäisiä, kissoja ovat hovissaan pitäneet lemmikkeinään Venäjän hallitsijatkin -mm. keisarinna Elisabet I 1700-luvulla ja tsaari Nikolai I 1800-luvulla.

Viime vuosisadan loppupuolella tuotiin Englantiin sinisiä kissoja Venäjältä. Valokuvista ne on helppo tunnistaa nykyisten venäjänsinisten esivanhemmiksi. Rotua kasvatettiin, mutta se ei saanut kovin suurta suosita, sillä näyttelyissä tuomarit suosivat tukevampaa kotimaista brittityyppiä. Vähitellen kasvatustyö loppui lähes kokonaan. Se alkoi uudelleen toisen maailmansodan jälkeen Ruotsissa.

Suomessa syntyi ensimmäinen venäjänsininen pentue 1960-luvulla, mutta määrätietoinen kasvatustyö alkoi 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Tällä hetkellä kasvatustoiminta on vilkasta.

Venäjänsininen on erittäin viehättävä sekä ulkonaisilta ominaisuuksiltaan että luonteeltaan. Se on hoikka ja siro, mutta silti jäntevä ja voimakas. Se liikkuu joustavasti ja notkeasti, ja kissa muistuttaakin pientä harmaata pantteria. Raajat ovat pitkät ja hoikat, kaula pitkä, samoin kärkeä kohti kapeneva häntä. Pää on lyhyt kiila, päälaki pitkä ja litteä, nenänvarsi suora ja leuka voimakas. Korvat ovat isot ja avoimet. Silmät ovat venäjänsinisen kaunistus. Ne ovat isot, kaukana toisistaan, mantelinmuotoiset ja loistavan voimakkaan vihreät. Turkki on keskisininen, silkkisen pehmeä, hopeanhohtoinen. Venäjänsinisellä on hento vivahteikas ääni, jota se käyttää säästeliäästi.

Luonteeltaan kissa on älykäs ja seurallinen. Se osallistuu mielellään kodin puuhiin, mutta ehtii kuitenkin viettää kehruutuokioita isännän tai emännän sylissä.


PS. Ihan noin sininen kissa ei oikeasti ole, sinisiä kuvia saa kun laittaa kameran valkotasapainon keinovaloasetukselle :o)

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Tuli talvi halla


Perjantai-iltana alkanut lumisade jatkui koko eilisen päivän. Lämpötila on pysytellyt just ja just plussalla, viime yönä pakkasta oli 5,5 astetta. Hassua tämä. Ensin kevät tuli hirmu ryminällä, sitten juroi pari viikkoa paikallaan ja nyt onkin ottanut takapakkia ihan urakalla. Tänään sentään paistaa aurinko, muttei sekään paljon lämmitä. Pohjoistuuli puhaltaa navakasti.

Meidän lapset ei ole vielä vaihtaneet toppavaatteita keväisempiin, ja hyvä niin. Omat talvikengät on vaihtuneet uusiin ruusunpunaisiin kumppareihin, niillä on kuljettu kaikki kauppareissutkin. Mutta nyt on niin kylmää, että ei edes villasukat kumppareissa riitä. Varpaat on jäässä jo kolmatta päivää..

Lämmikettä kylmiin kevätpäiviin on tuonut leivinuuni. Eilen oli leipäpäivä: perunarieskaa ja karjalanpiirakoita. Ja pakko kait se on paljastaa: meillä Mies leipoo. Minä en oikein tule toimeen taikinoiden kanssa.. Hyvä että Mies tulee, osaa leipoa pullat, kakut ja leivät. Namskis!


lauantai 24. huhtikuuta 2010

Kukoista!, osa 6


Ole luonnollinen

Millaisia naamioita tai rooleja sinulla on perheen parissa, töissä, ystäväpiirissä? Oletko se, joka tietää kaiken vai se, joka pyytää aina apua muilta? Oletko perässähiihtäjä vai suunnannäyttäjä? Useimmat meistä ovat oppineet menemään naamion tai roolin taakse piiloon, monista hyvistä syistä. Voi olla, että kukaan ei tiedä, millaisia me todella olemme, pohjimmiltaan. Ehkä emme itsekään tiedä.

Kun ostamme uudet kengät tai housut, etsimme oman kokoistamme ja oloistamme mallia. Harvoin haluamme hankkia liian pienet kengät tai ylisuuret housut. Kuitenkin saatamme arjen eri näyttämöillä juuttua kiinni rooliin, joka on meille joko liian pieni tai liian suuri. Tai saatamme tarkastella toisia ihmisiä ikään kuin olisimme heidän ylä- tai alapuolellaan. Miksi ihmeessä?

”Luonnollinen on oikein, helppo on oikein, olla oma itsensä on kaikki, mitä loppujen lopuksi voi olla, kaikki muu on harhaan joutumista.” (Bhagwan Rajneesh)

Mikä on sinulle kaikkein luonnollisinta? Mikä on helpointa? Sisällytä se elämääsi. Sinun ei tarvitse ponnistella ollaksesi niin kuin muut ovat tai niin kuin joku tietty taho haluaisi sinun olevan – oli hän sitten äitisi, puolisosi tai paras ystäväsi. Saat olla juuri sellainen kuin olet. Olet joka tapauksessa ainut laatuasi tässä maailmassa.

Katso metsän puita, kedon kukkaa, pientä lasta, koiraa tai kissaa. Ne ovat juuri sellaisia kuin ovat, teeskentelemättömiä ja aitoja. Anna näiden olla opettajiasi omaksi itseksesi tulemisen tiellä.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Vähän vajaa


Kuuden viikon määräaikainen yksinhuoltajapesti alkaa olla loppusuoralla. Olen elänyt siinä uskossa ja toivossa, että torstaina elämä palaa taas tuttuihin uomiinsa, kun koko perhe on kasassa. Eilisiltainen puhelinkeskustelu ei kuitenkaan mennyt aivan odotusten mukaan..

-Jee, enää kaks yötä!
-Mitä, kolmehan.
-???
-Tuun vasta perjantaina, enkö oo muistanu kertoo?

Sitten seuraa jäkätystä ja mökötystä, Mies meinasi jo lyödä luurin korvaan - siis ihan väärä suhtautumistapa, no, koulutus jatkuu.. Ihmettelen itsekin miten reagoin niin voimakkaasti. Tietty harmittaahan se kun omassa päässä on ollut määräaika jolloin kaikki normalisoituu, ja yhtäkkiä suunnitelmat muuttuu. Ja kyllähän tuo ikäväkin jo kaihertaa.

Lisäharmitusta vielä siitä että traktorin rekisteröinti pitää hoitaa tällä viikolla. Eli sen teen sitten ilmeisesti minä, tietää lähes sadan kilometrin keikkaa lähimmälle katsastuskonttorille.. Ihan kaikista suurin harmitus on torstai-iltainen eskarin perheilta, johon isi ei pääsekään mukaan. Siellä syödään iltapalaksi lasten paistamia sämpylöitä.

Neiti osasi piristää hienosti: -Mitä siinä hihkut että yksinhuoltajuus muka loppuu, saat vaan yhen lapsen lissää huollettavaksi..

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Iines


Iines muutti meille viikonloppuna. Oli ensin matkannut lavetin kyydissä lähes sata kilometriä, ja sitten vaan hurautti pihaan. Iines on lähes kolmekymppinen sininen kaunotar. Siro, mutta tukevatekoinen. Iines on kova tekemään töitä, tosin kovin paljoa ei ole ikäisekseen vielä työskennellyt. Toivottavasti puhtia riittää vielä moniksi työvuosiksi.

Iinekselle etukuormain löytyi reilun sadan kilometrin päästä. Mies käväisi peräkärryllä hakemassa sen kylmänä lauantai-iltana. Kotimatka venyi pitkälle yöhön, satoi lunta ja tiet oli jäässä, mutta saatiin puhelimen välityksellä Mies pidettyä tiellä ja hereillä kotiin asti. Etukuormain odottaa edelleen kärryssä asennusta ja pitäähän siihen kauhakin hankkia. Iines pääseekin ihan uudenlaisiin hommiin.


maanantai 12. huhtikuuta 2010

Pajuruukku ja ruukkupaju

Viikonloppu vierähti vikkelästi puutarhapunontakurssilla. Ensimmäistä kertaa pääsin käsiksi viljeltyyn pajuun, josta tein kaksi tilavaa amppelia kesän kukkarunsautta varten. Oli jännä huomata miten nopeasti vuosia sitten opitut ja pitkään unohduksissa olleet taidot palautuvat mieleen. Vuosikausiin en ole oikeasti punonut mitään. Nyt tuntuu siltä että voisin punoa lisääkin jos vain olisi pajuja - paljon.


Kurssin mielenkiintoisinta antia oli ehkä ruukkupajun väkertäminen. Olisin halunnut tehdä tiukkaan punotun puun, mutta pajut oli siihen tarkoitukseen liian paksuja. Eli en pääse syöttämään kenellekään pajunköyttä.. Tein sitten belgialaisen puun, joka toivottavasti herää eloon runsaan kastelun myötä, kasvaa ja paksuuntuu. Sidoslankoja en uskalla poistaa ennen kuin näen että puu on juurtunut. Hetken pähkäilin noiden latvapiiskojen kanssa, sitten päätin että leikkaan ja niin tein. Viherrystä odotellessa..

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Kukoista!, osa 5


Tutustu sisäiseen luontoosi

Lähde kävelemään kesäluontoon ja kuuntele, miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä. Anna tunteen tulla ja nousta pintaan kaikessa rauhassa. Älä kiirehdi. Katsele ympärillesi. Jokin luonnonmateriaali saattaa kuvastaa oloasi ja tuntojasi tällä hetkellä. Se voi olla kivi, oksa, kaarnan pala, käpy, ketunleipä tai tuohihippunen, ihan mitä tahansa. Voit kuulostella omaa sisintäsi, avautua kokemuksellesi ja antautua tutkimaan löytämääsi luonnonmateriaalia. Katso sitä, kosketa sitä, haista sitä. Mitä tunteita sinussa herää? Luonto on valmis auttamaan sinua purkamaan tunteitasi.

Voit myös antaa katseesi tunnistaa maisemassa jonkin luonnon elementin tai rytmin, joka kuvastaa sisäistä tarvettasi tai tunnelmaasi juuri nyt. Katsele kiireettömästi, anna hengityksen kulkea vapaasti. Mikä koskettaa sinua tässä maisemassa tai luonnon rytmissä? Onko se tuulessa tanssiva koivu, käkkärämänty, aaltojen rytmi, vanha kelo, virtaava vesi vai maiseman avaruus? Antautumalla katseellesi luonto tarjoaa sinulle uusia näkökulmia tai ratkaisuja elämäntilanteeseesi. Anna hyvää tekevän maisemaelementin tai rytmin lisääntyä mielessäsi.

Voit myös tehdä harjoituksen toisinpäin. Anna mielesi ensin hakea toivottu tunne tai mielentila. Voit sulkea silmäsi tunteen/mielentilan hakemisen ajaksi. Etsi toivottua tunnetta vastaava luontoelementti tai maiseman kohta ja anna sen vahvistaa toivomaasi tunnetta tai tavoittelemaasi mielentilaa.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Keväthuuhaapuuhaa




Pitkään olen pähkäillyt mitä pihan ison hopeapajun kanssa tekisin. Lopulta päätin että kolme isoa oksaa saa lähteä. Mies kävi pudottamassa ensimmäisen. Tulipa paljon risua ja roskaa :o/ Mutta eipä hätää, sillä risut muotoituivat amppeleiksi ja suureksi kukkapurkiksi. Loput silputtiin hakkeeksi, kalikat polttopuiksi. Hopeapajun lehtiä sen sijaan näyttää lumen alta paljastuva maailma olevan täynnä, eikä ne yhden oksan hävittämisellä taida loppuakaan..

Neiti luki kirjan fengshuiaamisesta. Ja seuraavassa hetkessä päätti että hän on työnjohtaja, tässä olisi teille viisi laatikkoa, alkakaapa raivaamaan tavaroita.. Saatiin yksi tosi paha romunkeruunurkka tyhjennettyä, Mies asensi kattoon uudet valot, ja kylläpä olo keveni kummasti! Nyt vaan täytyy uudelleensijoittaa ne kaikki tavaravuoret mitkä nurkasta lähti pois..

Kanalassa melkein tyhjä kaura-astia on osoittautunut hyväksi hiirenloukuksi. Hiiriä pääsee kyllä sisään muttei ulos. Kolmen päivän saldo on kahdeksan elävää hiirtä. Ja sitä ei kerrota mitä hiirille sen jälkeen tapahtuu.. Sen verran voin paljastaa, että asiaan liittyy tyytyväisiä kissapetoja.

Terassilta on lähes metrin hanki lapioitu pois. Useampi päivä siihen meni, apulaiset hommassa vaihtui tiheään. Hanki terassin vieressä on vielä komea ja korkea. Grilli on nostettu jo paikalleen, viikonlopuksi on tilattu grillausilmoja.

Huomattiin tiessä taas ihmisenmentävä reikä. Lumet on sulaneet niin vauhdilla että veivät osan tiestä mennessään. Samanlainen, vähän pienempi reikä oli viime keväänä, mutta ei sentään näin aikaisin. Vielä ei ole hiekkakasa paljastunut lumen alta että voisi paikka-aineella reiän täyttää. Joten reiästä töröttä keppi, ja autolla mahtuu just ja just ajamaan kepin ohi jos on oikein taitava. Talon edustan litsis lätsis lätäköistä on myös kaiveltu puroja alamäkeen. Vaikka eihän tuo piha kuivu kun koko ajan sataa uutta vettä..

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kuviin käsiksi

Vihdoin sain aikaiseksi etsiä kameraan sen piuhan jota pitkin kuvat koneelle siirtyy. Ajattelin tyhjentää muistikorttien sisällön suoraan datavarastoon, sielläpä ovat tallessa. Korteilla on kuvia jouluaatosta asti, joten melkoinen aikamatka tässä aamun kuluessa on tullut tehtyä. Ihan ilman ongelmia kuvien siirtäminen ei kuitenkaan näy käyvän, kerran kone jopa väitti että "kahva ei kelpaa".. Kolme korttia olen kuitenkin jo saanut tyhjätyksi. Sehän tarkoittaa sitä, että pääsen ottamaan uusia kuvia kun korteilla on tilaa!

Keväistä tunnelmaa tuovat kukkakaupasta haettu iloisenkirjava pääsiäisasetelma, sekä kevään ensi perhonen, joka roikkui navetan katossa pää alaspäin keräämässä voimia.


torstai 1. huhtikuuta 2010

Kaikki vuodenajat


Joko se on kesä? Kissa jahtaa kukkaikkunalla kärpästä. Vihreää puskee urakalla tuoksuvan mullan keskeltä ja aurinko paahtaa ikkunan läpi. Poskipäitä kuumottaa ulkoilun jälkeen.

Välillä tosin tuntuu ihan syksyltä. Harmaita päiviä, vettä vihmoo taivaalta.

Viikonloppuna oli ihan joulufiilis. Lauantaina Earth Hour -tempauksen ajan koko perhe pelasi lautapelejä kynttilänvalossa. Palmusunnuntaina syötiin kinkkua sekä porkkana- ja lanttulaatikkoa. Ulkona on vieläkin hanget korkeat nietokset.

Kyllä nyt taitaa olla k e v ä t. Linnut tsirpsuttelee ahkerasti. Peltikatoilta lumet on jo rymistelleet alas, tiilikatolla on vielä lumilänttejä, pohjoisella nurkalla jopa paksu kerros. Maatakin on näkyvissä! Aurakuski on ajanut reunoja hipoen, joten heiniä pilkistelee. Haravalla saa jo kaivettua esiin sen kohdan, johon on istutettu lumikelloja. Tiellä on jo pälvipaikkoja, sora rapisee kumpparien alla.

Hauskaa Pääsiäistä!