Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

torstai 25. helmikuuta 2010

Pieniä iloja


Löysin kaupasta kevään ensimmäiset helmiliinit. Ja kun kävin karjakeittiössä kurkistamassa istutuksia, sielläkin jo helmiliinit nostelevat päätään. Parin sentin vihreät pikku piippanat ilahduttivat kovasti. Toisen purkin toin sisälle sulamaan, täytyy toivoa että vihreän piilossa on nuppuja..

Multaankin olen jo käteni upottanut. Kaikki yhdeksän ikkunalaudalla talvehtinutta perintöpelargonia saivat uudet mullat. Jospa jaksaisivat kasvaa komeiksi uuden mullan voimin. Nuppujakin raukat yrittävät tehdä, mutta ne napsin vielä pois, myöhemmin vasta saavat kukkia.

Valon määrä on lisääntynyt huikeasti. Mökkitunnelmaa olen saanut häivytettyä taas himpun lisää, eteisen katto sekä keittiön katon isompi puoli on jo lähes kokonaan valkoiset. Ihmeesti valkoinen katto madaltaa huonetta.. Ehkä pian pääsemme lattiankin kimppuun. Tavaroiden roudaus siis alkakoon.

Arvonta on suoritettu aikaisin aamulla. Vihreän teepaketin uusi omistaja on Pirjo, punainen paketti meni Annille. Laittakaapa osoitetietoja tulemaan, niin pistän herkut matkaan. Onnea!!

tiistai 23. helmikuuta 2010

Pieni vesitilkkanen..


Kolmas päivä ilman juoksevaa vettä. Vesi kulkee kanisterilla navetalta, joten ihan ilman vettä ei tarvitse olla. Pyykkivuori kasvaa kasvamistaan. Tiskannut sentään olen pienellä vesitilkalla. Nyt pitäisi tiskata lisää. Eilen pesin yhden lapsen päästä varpaisiin, pitkät hiukset myös, viidellä litralla vettä. Vessanpöntössäkin huuhtelu toimii manuaalisesti. Alan hyvinkin uskoa niihin hirmuisiin lukemiin mitä länsimainen ihminen vettä päivässä kuluttaa..

Alkuun vedettömyys oli "jännää", nyt alkaa jo vähän tuntua selviytyjien suomi-versiolta. Yritän selittää itselleni että kyllähän sitä hyvin itse pärjäisi, mutta kun vedenkulutus on kuitenkin kuusinkertainen, ja vedenkantajien määrä ei ole. Näin unta että hanasta tuli vettä. Olin riemuissani kun pääsen pyykinpesuun. Oli aika tympeä yllätys kun aukaisin hanan ja huomasin ettei vettä oikeasti tullutkaan..

Täytyy riemuita siitä että vesi tulee sentään navettaan asti, ja sähkötkin toimii. Hätäkös tässä.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Raivoomista riittää

Toipilaalle sopivaa viikonloppupuuhastelua tuntui olevan muutaman tunnin tavaroidenperkkausoperaatio yläkerran aulassa. Taas löytyi iso kasa kirppikselle kuskattavaa, vaikka juuri viikolla lahjoitin puoli autollista "rojuja" pois. Löytyi myös ihmeen paljon tyhjää lattiapintaa kun kokosin kaikki vielä paikkaansa etsivät tavarat yhdelle seinustalle muuttolaatikoihin ja Ikean sinisiin kasseihin.

Suljetusta ovesta on käynti elokuvahuoneeseen. Elukoilta on sinne pääsy kielletty, ja siksi ovenkahva on täytynyt kääntää nurinpäin. Kissoista yksi ja koirista toinen osaa aukoa oven kuin oven. Hormiin nojaileva levynippu on purettu lastulevykaappi, joka on tietääkseni matkalla kaatopaikalle. Ehkä odottelemme että joku keksii sille vielä hyötykäyttöä, sillä se on notkunut tuossa jo muutosta asti, reilu puolitoista vuotta.. Vasemmalla olevasta ovesta kurkisteleekin seuraava raivaustyömaa, pienten poikien huone..


PS. Vielä ehtii arvontaan mukaan..

lauantai 20. helmikuuta 2010

Joutilaana


Vapaa viikonloppu, kaikki kotona. Huomisen itämaisen tanssin treenien lisäksi ei olisi mitään sovittuja menoja. Voisi tehdä mitä mieleen juolahtaa. Vaikka testata niitä kahta eri maalia, joista on tarkoitus valita keittiön lattiaan sopiva. Siis muuten voisi, mutta värijauheet ei ole kotona, joten maalikoktaileja ei sitten sekoitella. Keittiön katon maalausta voisi toki jatkaa, etenisi sekin taas hieman.

Meillä asustava nuhapöpö on kaatanut sohvanpohjalle yhden jos toisenkin. Itse nuhistelen jo kolmatta päivää, edelleen on pää täynnä räkää, korvat humisee ja hampaisiin sattuu. Ulkona on niin kauniin näköistä, mutta petollisen kylmää! Viime yön minimi oli -29,9 astetta! Oikeastaan hyvä etten ole ulkoilukunnossa. Tekisi mieli kaivaa lumikengät esiin ja lähtä hangille. Ehkä ensi viikolla vähän lauhtuu, ja olokin paranee niin pääsen lenkille.

Kaappikuumekin kasvaa. Keksin tarvitsevani yläkertaan liinavaatekaapin, poikienhuoneeseen lelukaapin, ja pari muutakin kaappia olisi listalla. Saisi näitä tavaroita vähän ovien taakse piiloon, pois silmistä.

Viikonlopun kunniaksi voisi ehkä leipoa oikein suklaista kakkua..


PS. Arvonta jatkuu..

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Hups!

Laskuri on pompsahtanut uudelle kymmentuhannelle! Ihan ei ystävänpäiväksi ehtinyt, mutta ei kauaksi jäänyt. Juhlistetaanpa tätäkin tapausta arvonnalla, eli tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvon kaksi palkintoa, molemmissa teetä ja herkkunameja. Ykköspalkinnossa Green mango -tee ja Pandan vadelma-tummasuklaanamirasia, kakkospalkinnoksi Yogi-tee (tuoksuu piparkakulta :o) ja Pandan mustikka-valkosuklaanamirasia. Arvonta 25.2. aamulla. Sitten onkin jo melkein maaliskuu!!


tiistai 16. helmikuuta 2010

Hullut Hatuntekijät

Puolitoista viikonloppua huovutuskurssia takana. Tein itselleni ei-ihan-perinteisen huopahatun. Nimeltään hän on SpaceCat, rodultaan satukissa. Kyllä oli harmaiden kupuhattujen tekijämummelit ihmeissään, opettaja sen sijaan tykkäsi, olikin sen verran rempseä täti. Yksi muori innostui tekemään tiikerihattua, mutta ei tohtinut sille laittaa silmiä.. Tämä kuulemma pitää aikanaan kiikuttaa kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, saapa nähdä onko vielä silloin hengissä, kun nuo oikeatkin kissat meinaa vähän liikaa tykätä.. Ihan ei ole pokka vielä riittänyt lähteä kylille asti kissa päässä. Naapurin kanssa olen käyttänyt kisua kävelyllä metsätiellä, ilman vastaantulijoita.


Sitä oikeaa Hullua Hatuntekijää odotan innolla pääseväni näkemään. Leffaseuraa on jo kyselty, pitää vain päättää milloin mennään. Meidän yhteyksillä ei juutuupit jaksa nykyään pyöriä, mutta löysinpäs pätkän muualta, jossa näkyy itse the JD omassa persoonassaan kommentoimassa rooliaan Hulluna Hatuntekijänä. Ja täytyypä sanoa että kyllä mies - ainakin tämä - tälläkin tavalla meikattuna on kaunis.

Kuva täältä: http://images.hitfix.com

lauantai 13. helmikuuta 2010

Ystävälle

Haluan antaa Sinulle miljardit timantit hangella kimmeltämässä kevätauringon paisteessa, kimpun iloa lähikaupasta valkoista seinää vasten :o), viisaita sanoja kauniissa kortissa.




♥ Ihanaa ystävänpäivää!! ♥

torstai 11. helmikuuta 2010

Ripaus kevättä


Siistitty keittiö, joulupukin tuoma aivan ihanalle tuoksuva marjakimarakynttilä ja kauppareissulta mukaan tarttunut Puttipajan limekynttilä joka tuoksuu ihan päärynäpillimehulta, sekä lähestyvän ystävänpäivän innoittamana tekaistut sydämelliset huopajutskat. Eipä sitä kevätfiilikseen paljon muuta tarvita..

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Nurkkia


Ollaan vietetty rauhallista viikonloppua Miehen ja Pienimmän kanssa. Isot lapset lähtivät kolmestaan junalla mummulaan viikonlopuksi, kaksi heistä kotiutuu tänä iltana. Kolmas jää suorittamaan TET-jaksoa pelikauppaan ja seuraavalla viikolla käy tutustumassa mahdolliseen ensi talven oppilaitokseensa. Eli supistetulla kokoonpanolla vierähtää vielä reilu viikko.

Eilen innostuin tekemään inventaariota keittiössä. Kaikenlainen ylimääräinen roina sai lähtöpassit jonnekin muualle. Samalla katselin taas noita puisia nurkkia, argh! Yksi maalattu seinä sentään, kattoa vähän aloitettu. Sitä jatkan heti kun saan Miehen irroittamaan tiellä olevat kattolistat.. Eteiseen vievän oven listatkin jo maalasin, Mies saa huolehtia oven maalauksesta, tulee sitten siistimpi. Uusi kahvakin oveen on jo hankittuna. Tuohon paneeliseinän ja hirsiseinän risteykseen haaveilen nurkkakaapista.


Tyylikkäät säilytystilat -kirjasta löytyi näin herkullinen ehdokas. Aarreaitassa odottelee kasa vanhoja ikkunoita, tähänhän niitä saisi kätevästi pari käytettyä.. Puutavaran hankinta ja kuivatus vie tietysti oman aikansa, mutta jospa puuseppäni joskus tuollaisen meille tekaisisi. Sellaista oikeasti vanhaa sopivankokoista nurkkakaappia kuitenkin koko ajan metsästelen, jos sellainen sattuisi jostain löytymään..


keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Animal Rescue Team


Lumisena eilispäivänä kaksi koiraa karkasi, mutta vain yksi tuli takaisin kotiin. Se pitkäkoipisempi. Kierteli, kaarteli oven edessä, haukkui jonnekin kaukaisuuteen. Eikä antanut ottaa itseään kiinni. Ilmeisesti toinen oli jäänyt jonnekin hätää kärsimään. Ei kun pelastuspartio matkaan.

Jäljet johtivat takapihalle, naapuriin päin. Sinne siis, koko ajan huhuillen ja vihellellen. Ja vastaukseksi kuului ärhäkkää haukkua jostain etäältä. Onkohan se pudonnut naapurin pottukuoppaan, tai jäänyt lautapinoon jumiin, tai ehkä se onkin juossut naaurin latoon ja jäänyt supia varten viritettyyn loukkuun.. Vihdoin saatiin näköhavainto. Naapurin pellolla, melkein metsän reunassa asti pomppii vaivalloisesti joku tumma, haukkuu. Sen vauhti pysähtyy pellon poikki kulkevan aidan kohdalle, ehkä tarttui siihen karvoista kiinni.

Meidän ja koiran välissä oli oja täynnä lunta, aita, ja hehtaarikaupalla peltoa. Yksi lähti hakemaan lumikenkiä, pulkkaa ja muita tarpellista, toinen lähti kahlaamaan puolireiteen ulottuvaan hankeen kohti pientä tummaa haukkuvaa. Eteneminen pellossa oli v-a-i-v-a-l-l-o-i-s-t-a. Alkoi hämärtääkin. Vihdoin koiran ja ihmisen polut kohtasivat. Vähän rapsutuksia, ja kotimatka voi alkaa. Kuljettiin samoja jälkiä takaisinpäin, mutta pienen oli silti hankala päästä etenemään. Kymmenen askelta eteenpäin, pysähdys, kutsu, odottelu, rapsutus. Puolessa välissä matkaa hallin takaa ilmestyi naapurin lapset kevyin askelin rattikelkkojen kanssa. Tulivat avuksi auraamaan polkua. Pellolta pois päästyä piti vielä jaksaa raahustaa kotiin asti, kengät täynnä lunta ja lahkeet märkinä lähes kainaloihin asti. Koskaan ennen ei jalat ole painaneet yhtä paljon..

Pikkukoira nukkui koko illan. Tänään on jaksanut jo ulkoilla entiseen malliin, eikä yhtään arastele hypätä hankeen..


tiistai 2. helmikuuta 2010

Lunta tulvillaan ja kurkistus

Päästiinpä niistä pakkasista. Kun yksi lysti loppuu, heti alkaa toinen..

Kylläpä olen nauttinut tästä ihmeellisestä päivästä! Lunta on niiiin paljon että autolla ei enää pääse talonnurkalle, vaikka viimeksi eilisaamuna kävi linkomies. Kolasin autotallin eteen renkaidenurat, ja sain kuin sainkin auton ajettua siihen asti. En meinannut päästä myöskään pihasta pois, ohikulkeva auto jo pysäytti tien varteen, ehkä kyläläisillä on tapana pitää hinausköyttä takakontissa tällaisten päivien varalta. Sain kuitenkin hinkattua auton tielle omin avuin. Voisihan tuolla tietysti enemmänkin kolan kanssa jumpata, mutta aika toivottomalta se tuntuu tässä mittakaavassa.. Sain myös ihan rehellisen lumisuihkun. Metsätietä kävellessä tuulenpuuska pudotti niskaan varmaan kuution kevyttä pakkaslunta. Kolme kertaa. Kyllä muuten nauratti! Nyt sitten aurinko kauniisti paistelee, vielä tuuli lennättää irtolunta.

Monissa blogeissa on kurkisteltu käsilaukkuihin. Minäkin kurkkasin pitkästä aikaa mitä kassi on syönyt. Oikeasti piti kuivatella tavaroita lumisuihkun jäljiltä. Ja mitäs sieltä löytyikään:

- pullea lompakko - täynnä kuitteja siis
- silmälasikotelo, sisältää aurinkolasit sekä silmälasit silloin kun eivät ole päässä
- huulirasva
- varaostoskassi
- minttusuklaalevy pahan päivän varalle
- täysxylitolisalmiakkipurkkaa
- ruusujuuritabletti
- kännykkä
- autonavaimet
- eilen vanhaksi mennyt Kappahlin etukuponki
- Mariannekarkki
- vihreä lepakkopullonkorkki, jonka lapsi löysi viime Kuopion reissulla


Näiden lisäksi mukana on usein kamera sekä kotiavaimet.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Maaaanantaita


Paistoin iltapalaksi sydänlettusia valurautapannulla. Spelttijauhoista, ilman sokeria. Hyvin näyttää uppoavan, laittavat kuitenkin ylimakeaa hilloa päälle. Lapsia täytyy vähän lihottaa. Olen monesti tarjonnut kilojani, mutta eipä ole kelvannut.. Lapsia täytyy myös vähän hemmotella. Isi ei pyynnöistä huolimatta ehtinyt paistamaan lettuja, koska viettää Neitin kanssa LotR -leffamaratonia. Pojat pelaavat sulassa sovussa super monkey ballia kolminpelinä. Ei kinastelua, ei härnäämistä, ei kitinää. Välillä vähän huudahtelevat innoissaan.

Aamulla tuli pakottava tarve hankkia kaksitoista kerää erilaisia violettejä lankoja.. Kohta on taas hartiat jumissa, tai sitten aarrearkku pursuaa yli äyräiden. Jospa niistä kuitenkin jotain syntyisi. Hain kirjastosta muutaman neulonta/virkkauskirjan, ideoita ainakin siis riittää, kunhan vielä toteutuisivatkin.

Lenkitin koirat ystäväni Ässän kanssa auraamattomalla metsätiellä. Ihmeesti sitä ehtii tunnissa jutella vaikka kuinka paljon niitä näitä. Ja ihmeesti sitä taas jaksaa kammeta itsensä arkipuikkoihin kun hetken saa omaa aikaa. Ja ihmeesti umpihangessa tarpominen on työläämpää kuin tasaisella kulkeminen. Koiratkin on jaksaneet nukkua jo monta tuntia lenkin jälkeen.

Jotenkin uuvuttaa. Ajattelin tällä kertaa yrittää suhtautua vastoinkäymisiin eri tavalla. Yrittäisin jaksaa olla kiitollinen, iloita, ja uskoa että asiat kyllä järjestyy. Sillä niinhän niillä on tapana..